Bolero morsiammelle

Kaveri astelee avioon loppukesästä. Hän on etsinyt pukuunsa sopivaa, hartiat peittävää asustetta kirkkoon, mutta koska sellaista ei tullut vastaan, hän pyysi minua tekemään hänelle sellaisen. Bolero on valmistettu samasta kankaasta kuin itse hääpuku, ryppytaftista. Sisällä on satiinivuori. Malli on Suuresta käsityö -lehdesta 1/2011. 

Bolerossa on lyhyet hihat ja pieni kaulus niskassa sekä kaareva reuna edessä. Niskassa ja etureunassa kulkee alavara päällikankaasta. Muotoa helmaan ovat tuomassa pienet laskokset.

Toivottavasti morsian on tyytyväinen :)

Iltapukuloistoa suurella sydämellä

Iltapuvut ja jälleen iso sydän perään. Jossain vaiheessa ajattelin, että jos käsillätekemisestä tulisi minulle ammatti, suuntautuisin ehdottomasti iltapukuloistoon. Toki yhden puvun tekeminen vie paljon enemmän aikaa (ja hermoja) kuin esimerkiksi trikoopaidan tekeminen, mutta onhan lopputuloskin on paljon palkitsevampaa. 

Olen tehnyt useita iltapukuja, joista pari on minulla itselläni. Nämä pari muuta voisinkin postata lähiaikoina ihan omaksi iltapukupostaukseksi. Siskolleni olen tehnyt useita, ainakin puolenkymmentä iltapukua, sillä hän pääsee käyttämään niitä harrastustoiminnan puolesta minua useammin. Omat pukuni ovat pääasiassa tulleet tarpeeseen, mutta sitten kuitenkin jääneet käyttämättä. Jonain päivänä tanssitan jokaista pukuani, sen lupaan!

Tämän punaisen puvun tein pari vuotta sitten Suuren käsityölehden (1/09) kaavalla. Ihastuin kaavaan heti ja minun olikin tarkoitus tehdä kyseisellä kaavalla hääpukuni. Hääpukuni oli kuitenkin lopulta ostopuku pikkuprinsessan ilmoittaessa tulostaan ja lopulta hääpäivä koitti varsin pian pikkuneidin syntymän jälkeen. Jokainen pienen lapsen äiti tietänee, ettei isotöinen ompelu ole silloin se ensisijainen juttu. Nyt vasta tein tämän mekon kuitenkin aivan loppuun. Rakastan sitä. 

Mekko on karheapintaista Dupion taftia, jonka pinta on mukavan elävännäköistä. Yläosa on vuoritettu samalla kankaalla. Edessä on empireleikkaus, josta lähtevät laskokset, jotka tuovat etuosaan istuvuutta. Tähän pukuun en ommellut luita, mutta ne oisivat tuoneet rintamukseen osaltaan ryhtiä. Hihat ovat pienet, jotka kääntyvät päällepäin. Selässä on solmittavat sifonkinauhat ja muhkea laahus.

Lökkänäpökkänät kesään

Olen jo pidemmän aikaa etsinyt farkkucapreja, jotka ovat hyvin pehmeää ja ohutta farkkua, joissa on kuminauha vyötäröllä ja lahkeensuut myös tällä kiristetty. Turhaa olen etsinyt (huikatkaa toki, jos vastaan tulee) ja niinpä täytyi tarttua ompelukoneeseen ja surauttaa ajatuksen mukaiset housut itse. Kaavaakaan en löytänyt, mutta parin vuoden takaiset H&m:n housut ovat olleet sen verran mieluisat, että sain niistä kaavat piirrettyä pienin muutoksin. Kangassäilöjä kaivellessa löysin mustaa ohuehkoa kangasta, joka riitti juuri ja juuri. Lahkeisiin ja vyötäröön laitoin viisisenttiä leveää kuminauhaa (paksumpaa kun ei saanut) ja vyötärölle vielä nauhan. Kuminauhan päälle tein tikkaukset. Koska ostohousuissa kännykkä tippui joka kerta autoon noustessa, syvensin taskunmallia hieman ja nostin taskunsuuta. Mieluisat tuli!

Tässä vielä kuva housuista, joista piirsin kaavat ja joiden mallia lähdin mukailemaan. Mii laik!

Frillahuivi

Frilla ja suuri sydän perään. Olen niiin rakastunut frilloihin, rimpsuihin mekkojen helmassa ja huiveissa ja kaikkialla. Ostin vasta alennusmyynnistä frillahelmaisen mekon, joka tosin oli yläosasta liian iso ja istumaton, joten se odottaa muokkausta, mutta se on ihana. I-H-A-N-A. 

Kaupassa huomasin tarjouslankakorissa Frilla-lankaa sekä mallihuivin. Malli näytti helpolta ja lanka houkuttelevalta. Vyötteen takaa löytyi ohje, jonka löytää myös Novitan sivuilta. 

"Avaa nauhalanka siten, että nauhan reunakaitale on alareunassa ja poimi yläreunan silmukkalenkit puikolle. Poimi puikolle yhteensä 8 silmukkaa. Käännä työ. 1. krs: vie puikko ensimmäiseen puikolla olevaan silmukkaan, ota nauhalangan yläreunasta seuraava silmukkalenkki puikolle ja vedä silmukan läpi. *Vie puikko seuraavaan puikolla olevaan silmukkaan, ota nauhalangan yläreunasta seuraava silmukkalenkki puikolle ja vedä silmukan läpi*, toista *-* krs loppuun = 8 s. Käännä työ ja toista 1. krs:ta, kunnes lankaa on jäljellä noin 40 cm. Päätä s:t."

Helppoa eikö? Niin minäkin kuvittelin.

Lankaa ei varsinaisesti neulota, vaan se on lankalenkeistä muodustunutta suikaletta, jonka toinen reuna on tiheämpää, frillanreunaa. Osasin kyllä oikein näppärästi poimia vaaditun määrän silmukoita nauhan toisesta reunasta, mutta siiihen se ymmärrys sitten meinasikin loppua. Katsoin useita videoita youtubesta, mutta ne kaikki olivat koukkuamalla tehtyjä. Lopulta päätin vain kokeilla, miten lähtisin lankaa työstämään ihan omasta päästäni. Lopputuloksena tuli kuin tuli huivi (mahdollisesti jopa niinkuin ohjeessa tarkoitettiin), joka on kyllä aika ihana. Vaikka alkuun meinasin heittää hanskat tiskiin useampaankin kertaan ja huivin tekeminen erityisesti aluksi oli hidasta, koska lankaa ei varsinaisesti neulottu, vaan lenkkejä enemmänkin "silmukoitiin" (enkä saanut sitä aseteltua sormelle mitenkään, ja lanka oli jatkuvasti kierteillä), mutta lopulta huivin teko oli jopa mukavaa.

Yhteen huiviin meni kerällinen Frillalankaa. Huivin pituus on noin 1,5 metriä, oikein hyvä kaulaan kierrettäväksi. Kaapissa odottaakin vielä muutama kerä kyseistä lankaa ja ainakin äidille ja itselleni sellaiset teen, sillä tämä huivi menee lahjaksi.

Pinkki pilvitaivas

Kesän ehdoton lempiasu on kevyt trikoomekko, joka suojaa myös auringolta, mutta on väljä ja mukava päällä. Tilasin Royal-tuote.comista kokolappuja tekemiini vaatteisiin, sillä pikkulapselle vaatteita tulee tehtyä reilusti ja hyvin monenkokoisia: ei enää arpomista, minkä koon kaavan mukaan mikäkin vaate oli tehty! Tykkään tehdä pikkuneidille vaatteita, jotka ovat edes hieman reiluja vielä eli kokoa 86 cm tai sitten suoraan 92 cm, jolloin ne menevät vielä odottamaan käyttöä. Meillä harrastetaan kirppareita reilulla kädellä ja koko 86 alkaa olla viimeinen, jota kirppareilta saa siistiä ja puhdasta, tästä syystä sitä alkaakin itsetehtynä olla reilummin. 

Kokolappujen lisäksi tilauksen mukaan lähti palanen ihanaa pinkkiä pilvikangasta. Minulla oli heti kankaasta selvä visio, sillä näinä aurinkoisina päivinä pitkähihaiset trikoomekot, jotka suojaavat auringolta, mutta ovat mukavia ja rentoja, ovat olleet juttu numero yksi. Niitä ei vain löydy kovin montaa, joten sain hyvällä omallatunnolla täydentää mekkorekkiä yhdellä. Kaavaksi valitsin Ottobren 4/2007 numeron teekannutunikan kaavan, jolla olen aiemmin tehnyt neidille ruudullisen tunikan koossa 80 cm ja isommelle 104 cm neidille myös teekannukuviollisen tunikan lahjaksi:

Päätin pidentää helmaa hieman, sillä tällöin vaatteen käyttöikä on pidempi ensin mekkona ja sen jälkeen tunikana. Lisäsin etuosaan myös kaksi taskua. Ensin ajattelin tehdä vain yhden taskun, mutta päädyin kuitenkin symmetriseen asetteluun ja lisäsin toisenkin. Trikootaskujen ompeleminen on kyllä aina yhtä haastavaa: ensinnäkin, että taskut sattuisivat samalle korkeudelle ja että ommellessa kumpikaan tasku ei venyisi toista enemmän. Pääntien ja hihansuiden reunat kanttasin trikoolla.

Ja vielä kuvia mekosta neiti kesäheinän yllä:

50-lukuun hurahtanut

On useampikin vuosikymmen, joille lämpenen. Yksi näistä on 50-luku. Tähän intoutumiseen vaikuttaa kyllä paljon perheeni autoharrastus ja useampi tuon vuosikymmenen menopeli löytyykin - itseltä tosin ei yhtään (minkään vuosikymmenen). Täytyykin muistaa kuvailla mekkoja näiden autojen rinnalla, kun sopiva mahdollisuus siihen tulee. Olen ommellut itselleni aiemminkin kaksi 50-luvun sävyttävää mekkoa:

Tämän satiinisen 50-luvun juhlamekon tein alkuvuodesta 2012, kaavana käytin Suurta käsityölehteä. Suuresta käsityölehdestä olen yleensäkin löytänyt paljon hyviä, itselle istuvia kaavoja. Toisinaan kaavat vaativat pieniä muokkauksia, mutta melko pienellä kuitenkin pääsee, toisin kuin esimerkiksi Modan kaavat eivät istu minulle ollenkaan. Tästä voisinkin kertoa kokonaisen postauksen...

Toinen itselleni tekemä sinisävyinen pallomekko on 2010 tekemäni perinteinen olkaimeton kellohelmallinen mekko, jonka alle ompelin irrallisen tyllihameen. Tein mekon aikoinaan vappuajelulle ja pidänkin siitä kovasti, vaikka sininen ei suoranaisesti ole väreistä omin.

Suuressa käsityölehdessä (4/14) oli jälleen kaava 1950-luvun mekkoon, jossa oli niskantaus ja selässä kuminauhalla rypytys. En kuitenkaan halunnut rypytystä, joten pienensin mallia hieman sivusaumoista: muuten kaava istui oikein hyvin sellaisenaan, jollei lasketa niskalenkkiä, jota pidensin reilusti ja olisi kyllä saanut pidentää entisestään. Tein "koemekon" vihreästä, mustapilkullisesta puuvillakankaasta, jonka joku joko oli värjännyt itse tai se oli auringossa haalistunut paikoitellen. Saattoi myös olla, että kangas oli laskenut väriä, sillä esikäsitelty se oli. En ole varma, mistä olen kankaan saanut: olen saanut kankaita monilta ihmisiltä ja erityisesti miehen tädiltä, joka viime kesänä tuli tervehtimään minua yhdeksän ison muovipussillisen kanssa! Joka tapauksessa mekosta tuli oikein kiva. Sivusaumoissa helmassa on taskut ja alla aiemmin tekemäni irrallinen tyllihame. Tyllihame kaipaa kyllä uutta viritystä tai sitten ompelen rinnalle pöyhkeämmän, nyt helmaa voi näyttää reilumminkin. Myös vyö kuuluu ehdottomasti asiaan.

Löysin kangasvarastoistani mustapohjaista, valkeilla palloilla olevaa puuvillaa, jota olin hankkinut juuri tätä tarkoitusta varten. Muokkasin kaavasta itselleni olkaimettoman mekon. Nyt lisäsin yläosaan luunauhaa saumoihin, jotta se tuntuisi päällä tukevammalta. 

Siskoni omistaa vanhan auton ja lupasinkin tehdä hälle punaisen ihanuuden pariksi punaisen mekon. Hän halusin niskantausmallisen, joten hyödynsin samaa kaavaa, nostin hieman kaula-aukkoa, pidensin niskalenkkiä, avarsin kädenteitä ja tein muutoksia istuvuuteen. Sisäsaumoissa on tässäkin versiossa luut. Punainen kangas on peräisin Intiasta ja esipesu osoittautuikin tarpeelliseksi kovaksi tärkätylle kankaalle, josta lähti pesussa reilusti väriä. Onneksi väriä kuitenkin myös jäi kankaaseen ja ihan punaiselta näyttää :)

2010 tein sinisen mekkoni ohella myös pari mustapohjaista viiskytluvun mekkoa, jotka matkaavat maailmalla. Näistä löysin muutaman kuvan koneelta, ei kovin kummoisia kuvia, mutta näytänpä ne silti.

Saa nähdä, mikä innostus seuraavaksi iskee, jospa vaikka selaisi hieman 70-luvun aarrekätköjä... ;)

Käsityöharrastajan avauspuhe, tervetuloa mukaan!

Olen jo pitkään haaveillut käsityöblogista. Miksi vasta nyt? En voi sanoa, että nyt aikaa olisi enemmän kuin ennen (päinvastoin yksivuotiaan täyttäessä arkea), vaan ennemminkin nyt olen tutustunut blogimaailmaan ja haluni omaa blogia kohtaan on niin polttava, että haaveet on tehtävä todeksi. Olen seurannut useita käsityöblogeja jo pidemmänkin aikaa, saanut reippaasti ideoita (kopioimaanhan ei kukaan tietenkään tunnustaudu ;)) ja nyt haluan jakaa omat ideani, jos niistä joku saa iloa siinä määrin, missä minä olen teiltä viisaammilta saanut.

Olen harrastanut käsitöitä aivan koko ikäni. En muista aikaa, jolloin en olisi ommellut, neulonut tai virkannut. Erityisesti koneompelu on vienyt sydämeni, mutta vuosien myötä olen lämmennyt lankatöille, erityisesti neulomiselle. Työhuoneestani löytyi parin vuoden ajan kangaspuut, jotka haaveilen kokoavani lähiaikoina uudelleen käyttöön paremmille tiloille. Työhuoneessani ompelukone ja saumuri ovat kokoajan käyttövalmiina, ompeluhuoneen laatikot ovat kankaita ja lankoja pullollaan - tästä kiitos myös lähipiirille, jonka kankaat tuntuvat löytävän viimeisen leposijan kattomme alta :)

Olen opiskelut tekstiilikäsityön opintoja aineopintoihin asti eli 60 opintopisteeseen ja voisin näin opettaa käsitöitä yläkouluikäisille. Opettajan töissä olen päässyt totetuttamaan tätä intohimoa pääasiassa alakouluikäisten kanssa. Käsillä tekeminen on kuitenkin elämäntapa. Voisin silti kai sanoa: "Fashion is my passion".

Ennen kuin aloitan postaukset tulevien töiden kanssa (ja varmasti näytän myös töitä vuosien takaa), kurkistus aikaansaannoksiini muutamien vuosien takaa. 

Tervetuloa seuraamaan. Jätä toki kommenttisi :) 

Pikaisiin näkemisiin!