Ruskamekko minun tyyliin

Facebookin ompeluryhmässä on jo pidemmän aikaa ihmiset ommelleet toinen toistaan ihanempia ruskamekkoja. Myös itse olen tuota kyseistä kaavaa katsellut ja ihastellut sen istuvuutta ja lopulta tilasinkin sen Pikkupiltin sivuilta. Alkuperäisessä ohjeessa on savupiippukaulus, mutta ostettuani tämän ihanan Linnunrata-kankaan päätin yhdistää siihen pitsivetoketjun. Lisäksi en ollut varma, osaisinko oikein käyttää niin korkeaa kaulusta, joten muokkasin kaulusta sen verran, että sen saa auki - ja toki pidettyä halutessaan kiinnikin - jolloin reunassa koreilee pitsivetoketju. Pientä ajatustyötä ketjun laittaminen oikealle puolen kaulusta vaatikin ja tarkoitus oli tehdä ketju toiselle olalle, mutta eipä tuo peilikuvaisuuskaan haittaa :)

Kaavaa muokkasin myös lisäämällä taskut sivuun. Taskujen sisäosa on valkeaa trikoota rauhoittamaan muuten kuviollista collegea. Hihoihin laitoin resorit, jotta hieman pussittuvat hihansuut pysyvät hyvällä korkeudella, eivätkä valu kämmeniin. Helmassa on ohjeen mukaisesti kuminauhakuja tekemässä helmassa pussihtavan.

Tykkään kuosista ja tykkään mallista. Niille, jotka myös miettivät kokoa, minusta koot pitävät hyvin paikkansa. Itse tein kaavaan pienet saumanvarat, koska en pidä aivan ihonmyötäisistä, mutta silti tunikasta tuli oikein mukava. Hihoihin tosin lisäsin leveyttä reilummin ja laskin kädenteitä, mutta nämäkin ovat makuasioita.

Kälyn vihreä, pitkä huppari

Tarvitsematta toistaa itseäni, pitkä huppari on syksyn hitti. Talven ja keväänkin, ehkä kylmimpien kesienkin. Nyt pitkä huppari alkoi houkuttaa myös kälyni mieltä ja niinpä, kun lapsenvahti saapui paikalle, hurautin ompelukoneeni käyntiin. Colitsi on ostettu Kangastorista, ja kyllä sitä saatiinkin tovi odotella. Resori löytyi viime resoritilauksistani, mutta nyt on vaikea sanoa, mistä niistä... Malli on sama kuin anopin huppareissa, onneksi kävi juuri sama kokokin!

Väri on aidoimmillaan päällä kuvatuissa kuvissa. Peitetikkikone oli jälleen käytössä tikkauksissa ja saumoissa saumuri. Sivusaumaan ompelin vihdoin hankkimiani handmade-kangasmerkkejä. Olisihan sellaiset persoonalliset merkit tosi kivoja, mutta vielä ainakaan en ole kohtuuhinnalla semmosiin törmännyt. Vinkata saa!

Mieleinen tuntui tulevan ja niinpä lupasin vielä yhden (jälleen) tehdä anopille talvisemman pitkän hupparin :)

Neulepaita ja -tunika nukkevauvoille

Talvi on pikkuhiljaa laskeutumassa tännekin päin Suomea - tai pitäisikö ennemminkin sanoa, että nimenomaan tänne päin Suomea. Koska pikkuneidin maailman rakkain lelu on aivan ehdottomasti oma vauva, joka kulkee mukana aivan kaikkialla, tulee senkin pikkuhiljaa varautua koventuviin pakkasiin.

Ostin hetki sitten itselleni ennakkosynttärilahjaksi nukenvaatekirjan, jossa kaikki vaatteet on tehty neuloen tai virkaten. Ompelu on ehdottomasti vahvuuteni, mutta vuosien myötä myös neulominen on tullut hyvin lähelle sydäntä. Myös virkkaaminen on pikkuhiljaa hiipinyt tekemisten joukkoon, vaikkei vielä pääsekään samalla viivalle neulomisen ja ompelemisen kanssa.

Testasin Hauskat nukenvaatteet -kirjasta "retkipukua", joka on mitoitettu isolle nukelle. Iso nukke vastaa juuri BB-nukkea. Ohjeet ovat selkeät, mutta eivät ehkä aivan aloittelijalle: esimerkiksi napinläpien kohdalla ei neuvota, kuinka ne tehdään, kehoitetaan vain tekemään. Itse pidän ohjeista kovasti, ne ovat juuri tarpeeksi selkeät. Huomasin tosin kuvatessa soveltaneeni ohjetta paikoitellen, en tehnyt tunikaan taskuja ja kuvion kavennukset tein oman pään mukaan.

Ohjeen kuvioneule on todella helppoa, mutta näyttävää: kaksi kierrosta oikeaa päällekkäin ja sitten kolmas kierros 1 o, 1 n. Tällä neuleella voisin kyllä kokeilla jotain muutakin!

Toisena ohjeena kokeilin keskikokoisen nuken neulepaitaa. Tässä palmikkopaidassa epäröin ensin ohjeen kanssa, mutta kyllä siitä ihan hyvä tuli pienemmälle BB:lle. Lankahan ohjeissa on ulkomaalaista, jota sovelsin kokeeksi yksi yhteen Seitsemän veljeksen jämien kanssa. Toki tästäkin syystä mittasuhteet eivät ole aivan samat kuin kirjassa, mutta eivät häiritsevätkään.

Ja seuraavan ohjeen kimppuun!

Tähtivelouriset jumpsuitit

Paikallinen kangaskauppa täytti vuosia ja tämän takia siellä eräs viikonloppu olikin juhlatarjouksia. Samaisen viikonloppuna oli keskustassa muutenkin yrityksissä elämää. Kiertelimme äitini ja tyttäreni kanssa liikkeissä ja pyörähdimme tuohon paikalliseen kangaskauppaan nauttimaan maistuvat kakkukahvit. Onneksi poikkesimme, sillä tämän ihanan tähtivelourkankaan loppupakka löytyi myös alekankaista. Sääli, etten ottanut sitä enempää... Heti kankaan nähdessäni halusin siitä jumpsuitit kahta eri kokoa ja jälkikäteen harmittelin, etten tullut kangasta ottaneeksi sen verran enemmän, että olisin tehnyt hupparin myös itselleni. Jäi kangasta sen verran yli, että myös tytön nukke saa oman jumpperinsa ja muutamat pöksytkin siitä voin vielä kääräistä.

Jumpsuitin kaavat olen piirtänyt aika päivät sitten Ottobrestä 4/2012. Samoilla kaavoilla olen siis tehnyt jo useammat. Vino, toiseen lahkeeseen kulkevan vetoketjun olen todennut hyväksi ja käteväksi. Tällä kertaa en laittanut ohjeen mukaista resoria ketjun reunaan, mutta vuoritin hupun trikoolla. Hihansuihin ja lahkeisiin oli tarkoitus laittaa pitkät resorit, mutta laitoin sen, mitä resoria jemmasta löytyi. Olisi käyttöikä pidempi. Isompi on kokoa 92 cm (suurennettuna piirrettynä olleesta 86 cm kaavasta) ja pienempi 62 cm (suurennettuna 56 cm kaavasta).

Iltapuku suomineidolle

Pitkästä aikaa kaivoin esiin iltapukukankaat, joita olikin kertynyt laatikkoon jo useamman puvun edestä. Pukukankaiden hohdossa on jotain vastustamatonta. Minulla puvun tekeminen lähtee ehdottomasti kankaasta: ensin valitsen kankaan materiaalin ja sävyn, jonka jälleen malli yleensä kehittyykin mielessäni ihan ongelmitta. 

Olen tehnyt siskolleni useammankin iltapuvun, joista minun täytyy tehdä oma postauksensa myöhemmin. Nyt vuoden, parin iltapukutauon jälkeen tein hänelle Suomi-teemalla iltapuvun sinisestä satiinista ja valkeasta pitsistä. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä puku ihan omasta päästä, mutta koska aikaa on nykyään varsin rajoitetusti, turvauduin valmiiseen kaavaan, jota muuttelin häpeällisen vähän. Malli on Suuresta käsityölehdestä 10/2012, jota jo heti ilmestyttyään ihastelin.

Puvussa on oikeassa sivussa rypytykset. Helma on leikattu sivuun ja alta paljastuu pitsi satiinisella aluskankaalla. Yläosaan tein puuvillavuorin, johon kiinnitin luunauhaa sivusaumoihin. Puuvillaisen vuorin lisäksi puvussa on satiinivuori yläosassa. Kaavaa muokaten lisäsin takaosaan nyörityksen ja nyörityksen juureen lyhyen vetoketjun helpoittamaan pukemista. Nyöritystä olen suosinut aiemmissa puvuissa muutenkin, sillä se tekee istuvuudelle paljon ja tuo juhlavuutta. Tein nyörityksen taustakappaleeseen vaihtoehdon pitää sitä nyörityksen taustana tai nyörit paljasta selkää vasten.

Jotain taikaa iltapukujen tekemisessä on, eikä tämäkään taatusti jää viimeiseksi. Mielessäni onkin jo eräs idea...

Pitsivetoketjullinen hiippahuppumekko

Näin netissä kuvan pitsivetoketjuista ja kiinnostukseni heräsi välittömästi. Kiitos jälleen kerran Ebayn tilasin vinon pinon pitsivetoketjuja, joiden hinta oli huomattavasti edullisempi, mitä Suomessa, mutta myös valikoima oli parempi. Eivät aivan ilmaisia olleet Ebayssakaan, mutta kutakuinkin kymmenen kertaa edullisempia. Pidemmän aikaa olen jo miettinyt, mihin ensimmäisen ketjun kokeilisin. Näin Facebookin ompeluryhmässä ihastuttavan hiippahupullisen hupparin, johon ketju oli eteen ommeltu. Tadaa, voit vain arvata, mitä minun koneideni alta tänään valmistui.

Hiippahuppuinen huppari on kokoa 98 cm eli vielä reilu neitoselle. Halusin kuitenkin käyttää joskus jemmaan ostetun ihanan pöllöcollegen mahdollisimman tarkkaan ja tähän kokoon se riitti juuri ja juuri pieniä tilkkuja ylijättäen. Kaavan muokkasin Ottobren 3/12 hupparikaavasta tehden siitä pidemmän ja nepparittoman.

Hupun vuoritin keltaisella trikoolla, jonka reunan päärmäsin päällikankaan puolelle. Reunan ompelin ihan vain ompelukoneen suoralla ompeleella. Pitsiketju on ommeltu kiinni suoralla ompeleella, alta halkio huoliteltu saumurilla. Helmaan ja hihansuihin kiinnitetty resoria. 

Aika kiva vai mitä? Tällainen täytyy saada itsellekin!

Hello Kitty -tunika

 Tämän päivän päiväuniompeluksena valmistui Hello Kitty -tunika, jonka kaavana on käytetty Ottobren 1/2014 Owl Princess -kaavaa. Ihanan HK-kankaan sain vaihtarina ompeluksistani, hihojen raitakankaaksi löytyi juuri sopiva pala trikoolaatikoista. Pääntien kanttasin trikoolla, jonka joustavuus tosin on siinä ja siinä. Hihansuut, pääntien ja helman ompelin perinteisesti peitetikkikoneella - nyt vihdoin peitetikkilankatilaukseni on saapunut ja sain kokeilla langanvaihtoa, kun innostuin ompelemaan edelliset langat koneesta niin vähiin, että sain pujotella langat uusiksi.

 Vielä on tunika mallille iso, enemmänkin mekkomallia useasti käännetyillä hihansuilla, mutta kovin mieluinen tuntui olevan :) "MIAUU!"

Lyhyt neuletakki pikkuneidille

Ostin tarjouksesta Novitan Metso-lankaa, joka oli ihan pinkkiä lilalla säväyksellä. Tekokuitua, joten ei liian kuuma pikkuneidin villatakiksi. Lähdin liikkeelle soveltaen neuletakkien ohjeita ajatuksella, että teen siitä hieman reilun. Nooo.. hieman reilu eli noin pari vuotta odotusaikaa tulossa. Kainalonkavennukset tein ohjetta seuraten ja hihaan myös saaden aikaan puhvimaisemmat hihat. Hihojen pituus ja kaikki muukin on tosissaan neuletakissa niin reilua, että takki menee vuodeksi, pariksi kaappiin odottamaan. Sovituskuvia ei siis ole tulossa.

Neuleena on helmineuletta, hihansuissa, helmassa ja pääntiellä kaksi oikein, kaksi nurin -joustinneuletta. Napeiksi valitsin vaaleanpunaisen, pinkin ja lilan sävyisiä jätskitötterönappeja. Täytyy kyllä tunnustaa, että neuletakki näyttää huomattavasti paremmalta hartioista päällä kuin pöydällä :)

Nukelle toppahaalareita ja muuta kivaa

Pikkuneidin "vauvatkin" ovat nyt pikkuuhiljaa valmistautuneet kylmeneviin syysilmoihin saamalla ylleen toppahaalarit. Samalla tein muutaman haalarin ja muuta käyttövaatetta pikkuserkuille, joiden "vauvojen" vaatetus on kuulemma kovin kesäistä. 

Tein toppapukuja kahta eri kokoa. Isompaan käytin suoraan Nuken omat vaatteet -kirjan kokopuvun kaavaa 43 senttiselle nukelle. Puku ei kuitenkaan mahdu ihan noin ison nuken päälle, mutta meidän 40 senttiselle nukelle se on varsin hyvä. Pienensin kaavaa pikku-BB:lle eli noin 33 cm pitkälle nukelle. Haalareiden ulkokangas on tikkivuorta ohuella vanulla, kankaat olen saanut miehen tädiltä. Sisään laitoin trikoota. Täytyy tunnustaa, että joustamattoman ja joustavan kankaan yhdistäminen ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin ajattelin. Lisäksi niin mahdottoman pienet hihansuut olivatkin ihan oma haasteensa. Hihansuihin sain lopulta laitettua resorit ja eteen vetoketjun.

Lisäksi nukeille tuli trikoojämistä paitoja, tunikoita, mekkoja, housuja, huppareita ja jumpsuitteja. Kankaina hyödynsin niin jäljelle jääneitä trikoopaloja kuin siistejä, mutta käytöstä poistettuja omia ja miehen vaatteita. Isompien nukkejen kaavat ovat suoraan Nuken omat vaatteet -kirjasta, pienempien sovellettuja, pienennettyjä, nuken päälle mallattuja kaavoja.