Vihdoin! Varrelliset huopasukkaset itselle paikallisen lampaan villasta

Kesäisin paikkakunnallamme on perinnekonepäivät, joissa on kaikkea vanhaa nähtävillä: on vanhoja menopelejä, ruokaa entisajan tapaan, maalaisuutta. Viime kesäisiltä päiviltä mukaan tarttui kerä paikallisen lampaan villaa, joka oli värjätty herkullisen keltaoranssin ja lilan sävyin. Säästelin kerää pitkään miettien, mitä siitä tekisin, sillä aivan ehdottomasti halusin tehdä siitä jotain itselleni.

Neuloin 40 silmukalla Novitan Seitsemästä veljestä varren, sillä tarkoitus oli tehdä huopatossut tytölle. Aloitin jo toisella huopuvalla langalla, mutta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Päätin hyödyntää varren omiin tossuihini, sillä jo kokemuksesta tiesin, että seiskaveikka lörpähtää pesun myötä, eikä tuo 40 silmukkaa todennäköisesti olisi liian vähän - paitsi nilkassa.

Villa oli kehrätty varsin ohueksi. Jo ensimmäisen kantapään jälkeen meinasin luovuttaa tossuen teon, sillä jos lankaa vähänkään kiristi, se katkesi. En siis suosittele lankaa aloittelijoille, Puro ja Joki on sittenkin oikein mukava vaihtoehto. Yhdestä kohtaa ensimmäisessä tossussa villa katkesikin ja sain sitä paikkailla. Erityisesti nurjansilmukan tekeminen oli suoranaista tuskaa.

Sain kuitenkin tossut tehtyä. Oman jännityksensä työhön toi myös se, ettei minulla tietenkään ollut tämän langan suhteen minkäänlaista kokemusta huopumisestakaan. Tein tossut 6,5 puikoilla, varsin löysää kylläkin. 138 gramman kerästä meni noin puolet kahteen tossuun, joiden pituus oli 45 cm - pari senttiä enemmän kuin olisin Joki-langasta tehneeseen pituutta laittanut. 

Tossut kutistuivat aikalailla. Muotoiltavuus tuntui kuitenkin olevan helpompaa kuin esimerkiksi Jokea käytettäessä ja sain mutristeltua ne omaan jalkaan sopiviksi :) Varsinkin nilkan kohdalta sai tehdä töitä, että tossut sai sopiviksi. Kantalapusta poimitut silmukat ovat selvästi joutuneet koville huovuttuessa ja siinä on pieniä reikiä, mutta onneksi tossut tulevat sisä-, eikä ulkokäyttöön.

Erityisestä värit tossuissa ovat mielestäni aivan ihanat. Saa nähdä, innostunko joku päivä tekemään loppukerästäkin jotain vai jääkö muistuttamaan kokemuksesta...

Toukkapussi Onni-langasta

Nyt viimeaikoina on niin sanottu toukkapussi ollut paljon esillä. Toukkapussi on nykyaikainen kapalo, joka neulotaan usein lämmittävästä villaisesta langasta lämmittämään lasta ja rauhoittamaan unta. Toukkapussia käytetään ensikuukausina, joten toukkapussi ei ole hirvittävän iso. 

Itse halusin myös kokeilla tuota toukkapussin tekoa, En kuitenkaan halunnut käyttää villaa, koska se todellakin on lämmittävä ja usein myös karhea tekokuitujen rinnalla. Ostin joku aika sitten Onni-lankaa, jonka myynnistä osa menee uuden lastensairaalan hyväksi. Lanka on tekokuitua, mutta kaipa sekin kuitenkin edes vähän lämmittää? Ainakin se toimii rauhoittavana kapalona. 

Etsiskelin sopivaa toukkapussin ohjetta, mutta hieman huonoin tuloksin, joten päätin soveltaa itse. Aloitin neuleen pyöröneuleena 100 silmukalla ja lisäsin aina kymmenen kierroksen jälkeen neljä silmukkaa taakse. Tein kokoajan 2 o, 2 n -neuletta. Leuan alta päättelin 20 silmukkaa, yhden välikierroksen jälkeen kuusi silmukkaa kummastakin reunasta, jälleen kaventamaton välikierros ja seuraavalla kierroksella kavensin molemmista reunoista neljä silmukkaa. Neuloin pääntietä "sopivankorkuiseksi" (kuinka ärsyttävä ilmaus ohjeessa!) ja tämän jälkeen aloin lisätä joka toisella kierroksella molempiin reunoihin yhden silmukan, jotta huppuun tulisi hiippamaista muotoa. Taitoin välillä hupun kaksinkerroin ja mallasin, milloin aukko olisi sopiva. Kun näin mielestäni oli (lisäsin molempiin reunoihin silmukan 10 kertaa), taitoin hupun kaksinkerroin ja päättelin silmukat ommellen samalla hupun kiinni. Tämän jälkeen vein virkkasin pääntein ketjusilmukoin.

Pussin alareuna on auki, sillä osa on sitä mieltä, että pujottaminen ja käyttäminen on helpompaa, kun se voi tapahtua kummasta päästä tahansa. Helppohan alareuna on tarvittaessa myöhemmin ommella kiinni, jos alkaa siltä tuntua.

Monsteripöksyt isolle ja pienelle

Törmäsin eräässä neulontaryhmässä jo viime vuoden puolella Monsterihousuihin, jotka vaikuttivat varsin hauskoilta. Eivätkän villahousut välttämättä kaikkein käytännöllisimmät ole, mutta eihän kaiken tarvitse aina ollakaan. Tekemisen ilo on ainakin suuri. Mietin vyötäröä tovin ja päätin kokeilla ohjeesta poiketen kuminauhavyötäröä, jonka kuja olisi siis neulottu joustinneuleella. 

Tein ensin isommat pöksyt vihreästä Novitan Seitsemän veljestä -langasta, jonka olen alunperin ostanut omaa neuletakkia varten. Ajattelin kuitenkin uhrata langan nyt housuihin (ja loput kerät sukkiin), kun en ole neuletakkia vielä tähän päivään mennessä saanut tehdyksi. Sinänsä väri olisi kyllä ollut aivan omiaan itsellenikin... Tykkään! Tein pöksyt ohjeen mukaan 86/92 cm kokoon, mutta täytyy myöntää, että ovat aika reilut tuota kokoa, enemmänkin 92 cm ellei suorastaan 98 cm. Leveyttä ja pituutta on reilusti, mutta toisaalta, onpa pidempi käyttöikä.

Isompien jälkeen tein pienemmät, koon 50/56 cm monsterit, mutta täytyy myöntää, että myös nämä vastaavat enemmänkin 62/68 cm kokoa, vaikka ohjeen mukaan ne tein. Aloitin pienemmät toisen sävyn vihreällä langalla, mutta kun lanka ei riittänyt, eikä minulla ollutkaan sitä enempää jemmassa, tein ensin raitoja samalla värillä kuin isommissa pöksyissä ja lopulta vaihdoin loppulahkeisiin värin kokonaan kyseiseen vihreään. Molempien suihin tarvitut (erisävyiset) punaiset ovat jämälankalaatikosta.

Tähän asti housujen tekeminen oli oikein mukavaa. Sitten täytyi jälleen poistua mukavuusalueen ulkopuolelle, päätellä lankoja ja ottaa virkkuukoukku esiin. Virkkasin monstereille silmät seiskaveikan jämistä sekä tein oman pään mukaisin pistoin monstereille hampaat: vauvamonsterille vain yhden, isommalle sitten jo useamman. Ompelin kujaan 30 mm kuminauhan vielä ja tadaa! Nyt ne ovat valmiit.

Huovutetut tossut Joki-langasta varrella

Nyt alkavat Puro-langat olla loppu. Jäljellä on vielä Huopasia ja Melliä, mutta nyt testiin pääsi Joki-lanka, jota Siwassakin myytiin tarjouksella ja sain viimeiset kerät sieltä tänään napattua. Ei paljon ollut väreissä vaihtoehtoja, mutta erityisesti nämä värilliset tuntuu tällä kylällä olevan vähän joka kaupasta loppu.

Nyt anoppi oli ostanut minulle muutaman kerän tätä ihanan väristä Jokea ja pyysikin tekemään siitä varrelliset tossut. Varsi on Novitan 7 veljestä -lankaa, 12 silmukkaa puikollaan puikkokoolla 3,5. Varren pituus on noin 18 senttiä, mutta harvemmin mittailen mitään tuollaisia kovinkaan tarkasti, vaan katson silmämääräisesti, mikä näyttäisi hyvältä. Niin tälläkin erää ja mittauksen tein vasta kuvia varten.

Joki-lankaan vaihtuessa myös puikkokoko vaihtui 6,5 koon puikkoihin. Ensimmäistä kertaa testiin pääsivät uudet bambupuikkoni! Voi mikä ihana neule-elämys jälleen: Joki ja bambu! Aluksi tein noilla 12 silmukalla kolme kierrosta sileää, jonka jälkeen aloitin kantalapun: kaksitoista edestakaista kierrosta. Kantalapun kavennuksiin keskelle jätin jälleen kahdeksan silmukkaa ja kavensin loput. Kantapään reunoilta on poimittu niin ikään 12 silmukkaa plus yksi taitekohdasta eli yhteensä 13 silmukkaa. 

Kavennuksien jälkeen joka puikolla oli taas 12 silmukkaa. Koska tossuista oli tarkoitus tehdä 38/39 kokoa vastaavaa, neuloin kannasta lähtien 33 cm verran sukkaa, kunnes aloitin kärkikavennukset seuraavanlaisesti:

Neljä oikein, kaksi yhteen, neljä oikein, kaksi yhteen.

Neljä kierrosta ilman kavennuksia.

Kolme oikein, kaksi yhteen, kolme oikein, kaksi yhteen.

Kolme kierrosta ilman kavennuksia.

Kaksi oikein, kaksi yhteen, kaksi oikein, kaksi yhteen.

Kaksi kierrosta ilman kavennuksia.

Yksi oikein, kaksi yhteen, yksi oikein, kaksi yhteen.

Yksi kierros ilman kavennuksia.

Kaksi yhteen, kaksi yhteen.

Lanka loppujen kahdeksan silmukan läpi.

Näin sukan pituudeksi tuli 40,5 cm kutakuinkin.

Pesin sukat muovipussit sisällä (parilla pitkällä pistolla kiinnitettynä) ja tadaa! Koko sattui juuri hyväksi :) Vähän venyttelin muotoa, mutta suurempaa väkivaltaa ei tällä erää tarvittu. Leveys on siinä ja siinä, olisiko pitänyt jättää pari silmukkaa vähemmäksi tai ottaa puolikokoa pienemmät numerot, mutta toisaalta itse pidän siitä, ettei sukat purista tai ahdista mistään kohdin. Eli tällaiset tulee kyllä itsellekin!

Herkullisen suloiset kestovaipat

Tänään ehdin aamupäivällä keskittyä toviksi ompelukoneeseen ja saumuriin, kun mummo leikki pikkuneidin seurana. Tällä erää saumuriompeleesta pääsivät nauttimaan PUL-kankaat, coolmaxit ja bambucollege. Tovi sitten ostin kaverilta pois hänen valmiiksi leikkaamiaan vaippojaan, jotka kaipasivat vain ompelua. Ihan joka vaippaan ei kaikkia kerroksia oltu vielä leikattu, joten pääsin samalla hyödyntämään myös omia, ihania vaippakankaita. 

Nämä vaipat ovat kokoa xs-s. Ulkopuoli on kuviollista, hengittävää kosteudenpitävää kangasta, PUL-kangasta. Sisäpuoli hengittävää urheilukankaanakin tunnettua coolmaxia, joka tuntuu kuivalta kosteanakin. Välissä on kaikissa bambua. Osassa vaippoja on lisäksi kiinteä imu ommeltuna bambukappaleeseen. Kaikki vaipat ovat taskuvaippoja, ruskea edestä täytettävä, kaikki muut takaa. 

Hetken aikaa harkitsin laittavani vaippoihin nepit, mutta päädyin kuitenkin tarravaihtoehtoon, sillä olen pitänyt sitä tähänkin asti mukavampana vaihtoehtona käytössä ja kieltämättä myös ommellessa. Ainut huonopuoli tarroissa on se, että ajan myötä ne harmaantuvat ja nuhraantuvat. Kuminauhat on ommeltu taskuosaan taakse sekä tottakai lahkeisiin.

Aika herkullisia, vai mitä? :)