Ruskamekosta imetysmekoksi

Kuten viimeksi sanoin, olen kovin tykästynyt Ruskamekon kaavaan. Uusin variaationi siitä sopii nykyiseen elämäntilanteeseeni kuin nenä päähän, mutta silti sen elinkaari ei jää niin lyhyeksu kuin monen muun vastaavan. Pieni vauva vaatii usein murkinaa ja tämä aina mukana kulkeva ruoka on mieluusti hyvin piilotettu, mutta nopeasti ja vaivatta esiin otettavissa: tadaa! Kietaisuyläosallinen imetysmekko. 

Tähänkin mekkoon käytin siis yhtä ja samaa Ruskamekon kaavaa, mutta muokkailin yläosaa ristineväksi. Reunan kanttasin ja ompelin peitetikillä, kuten helman ja hihansuut. Tykkäsin muokatustakin mallista ja niin beibekin.

Kangas löytyi Marimekon palalaarista, kanttaustrikoot jemmoista.

Kohti kesää trikoomekolla

Ah. Ruskamekko. Tuo kaava on kyllä ollut yksi parhaista hankinnoistani ompelurintamalla. Se istuu jopa minulle! Ja tykkään, tykkään, tykkään! Yhtäkään mekkoa en ole vielä tehnyt täysin kaavan mukaisesti, vaan ensimmäisessä tein avatun kauluksen pitsivetoketjulla ja lisäsin sivuun taskut, seuraavassa jätin helman kuminauhan pois ja koko kauluksen tehden mekon trikoosta. Tuolloin lisäsin Pikku Myy -mekkooni myös taskut. Nyt tein samaisella Ruskamekon kaavalla hieman lyhemmän, lyhythihaisen kesämekon lisäten jälleen taskut sivusaumoihin.

Kankaan ostin kaverilta, joten en ole aivan varma sen alkuperästä. Ihanan pehmeää ja laadukasta, vähän paksumpaa trikoota joka tapauksessa. Valkoinen, joustava trikoo kanttasi sopivasti taskunsuut ja pääntien. Pääntielle, helmaan ja hihansuihin käytin peitetikkikonetta tikkauksiin.

Minä tykkään! Kesä, ala tulla!

Jämälangoista polvipituiset kirjoneulesukat

Näin Facebookin villasukkaryhmässä ihania kirjoneulesukkia, jotka oli tehty jämälangoista. Kellepä neulojalle noita jämälankoja, pieniä ja isoja keriä ei kertyisi. Itse itseasiassa keräsin noita jämiä, sillä minulla on työn alla eräs afrikankukkaprojekti, mutta oli aivan pakko tehdä jämistä sukatkin. Eikä taatusti viimeiset..

Mutta! Ihminen, joka inhoaa lankojen päättelyä yhtä paljon kuin minä, voi ymmärtää myös työn huonon puolen. Pääteltäviä lankoja oli nimittäin jokunen.. Ja kun sukkia on vielä parissa kaksi!

Kuvioita keksin päästäni ja Sukupolven silmukat -kirjasta. Alkuun laitoin 60 silmukkaa (neuloin 3,5 puikoilla) ja neuloin alkuun valepalmikkoa. Kun neuleen korkeus oli 18 cm, kavensin 2,5 cm välein takaa kaksi silmukkaa. Jalkapöydällä oli siis 12 silmukkaa puikollaan. Siinä ja siinä, saisiko aloitus olla tiukempi ainakin omalle ei-järin-tiukalle käsialalle.

Pirteät, väittäisin ;)

Late Lampaat jaloissa

Late Lammas ja suuri sydän perään. 

Siitä se ajatus sitten lähti. Late Lammas on muutamana aamuna pyörinyt telkkarissa ja kun tarpeeksi monesti siihen suuntana on vilkaissut, niin kyllähän Late vie sydämen, jos toisenkin mennessään. Ihana hahmo! Latea katsoessa mieleeni tuli, että olin nähnyt jossakin Latea muistuttavan kirjontamallin. Malli löytyi Novitan lapaslehdestä. Päätin toteuttaa kuvion sukissa, jotka menisivät ensitalvena tyttösen käyttöön.

Koska kuviokerta oli 16 silmukan kokoinen, laitoin varteen kuviokerran neljään kertaan - kerta per puikko. Kyllähän varsi on aika leveä, mutta koska alussa on resori 40 silmukalla, kestävät ne toivottavasti menossa mukana. Myös jalkapöydän osuus on tehty 40 silmukalla. Lankana on Novitan 7 veljestä.

Juurikaan en ole kirjoneuleita tehnyt, joten odotellaan, että harjoitus tekee mestariksi ;)

Kiitokseksi huopatossut

Kuten aiemmin sanoin, meillä oli ristäiset tulossa ja suunnittelin tekeväni kastavalle papille kiitokseksi huopatossut. Teinkin jo siniset tossut, mutta niissähän kävikin niin, että kun ei muotoiluvaiheessa ollut sopivankokoista sovitusjalkaa, ne olivat numeron liian pienet. Onneksi testautin pienemmässä jalassa! Niinpä sain ottaa uudelleen puikoille huopikkaat. 

Näissä tossuissa on lankana Lidlin huopuva 100% villa, jota oli alkuvuodesta hetken saatavilla. Lankaa minulla oli 200 grammaa ja se meni näihin kokonaan muutamaa metriä vaille. Jännitystä riittikin, tuliko tossuille tarpeeksi pituutta ja kuinka tossut ylipäänsä huopuisivat, sillä en ollut näin paksua lankaa aiemmin neulonut. Käytin kutosen puikkoja, jotka olivat kyllä liian kapoiset näin paksulle langalle ja siksi heitinkin tossut kuudenkympin tunnin pesuun. Aika sopiviksi tossut muotoituivat heti, eikä toista pesua tarvittu. Toivottavasti tossut olivat sopivat käyttäjälleenkin!

Nyt lauantaina neiti sai sitten kasteen ja nimen, ja tossut uuden omistajan :)

Pinkistä trikoosta kietaisujakku

Ostin vuosi sitten ihanan Miikkareiden trikoisen kietaisujakun, joka on ihanan pehmeää, ohutta ja kauniisti laskeutuvaa trikoota. Pälyilin mallistoa muutenkin sillä silmällä, että jotain siitä voisin surauttaa. Olen tykännyt tuosta harmaasta kietasujakusta ihan hurjan paljon - mahankin kanssa se oli mitä mainioin! - ja niinpä ajattelin tehdä siitä (ainakin) keväisen pirteän pinkin version.

Kangaslaatikosta löytyi sopivan ohutta trikoota tämän toteuttamiseen. Kaavat piirsin jakkua hyväksikäyttäen ja muutamin muutoksin surautin oman versioni. Aikas kiva väittäisin :)

Noo, kotiäidin vaatetus nyt on taas panostamista vaille, mutta hyvinhän tämä sopii ihan näin rennostikin ;)

Pikku Myy -mekko itselle

Olen jo pidemmän aikaa ollut kangas- ja lankalakossa - kieltämättä aika huonoin tuloksin. Jo tovi sitten vierailin paikallisessa kangasliikkeessä ja vieläpä ihan asian kanssa. Taisin olla ostamassa vetoketjua tai kuminauhaa tai jotain vastaavaa, mutta kun matkan varrella noille tarvikkeille on trikoopalalaatikot, niin usein siinä käy köpelösti, kuten tälläkin erää. Nähdessäni sinertävän trikoon limenvihreillä palloilla ja samansävyn raitatrikoon näin jo silmissäni mekon itselleni. En ole sinisen ystävä, enkä käytä sitä koskaan vaatteissani, mutta vihreän koen omakseni. Poiketen siis värirajoittuneisuudesta nappasin nämä kankaat mukaan ja tadaa! Mekko on valmis.

Kaavana mekossa on Ruskamekon kaava ilman kaulusta ja hieman kavennetulla helmalla. Hihat ja pääntien kanttauksen tein raidasta sekä neliöpaloista leikkaamani taskut, etu- ja takakappaleet sen sijana riitti juuri pallokuosisesta. Kaula-aukon, helman ja hihansuut peitetikkasin. 

Aika ihana, eikö?