Kesähaalarin apinat

Ottobren 3/15 oli kaava kesäisestä jumpsuitista, joka heti herätti mielenkiintoni. Täytyy tunnustaa, ettei aluksi positiivisessa mielessä pelkästään, mutta nähtyäni Facebookin ompeluryhmässä kuvia tuosta haalarista, heräsi mielenkiintoni aivan uudellalailla. Sitä lisäsi myös tieto siitä, että se on lapsen helppo pukea myös ihan itse. Meillä kun on vahvasti tämä "ite"-vaihe menossa, se ei olisi ainakaan huono asia. Niinpä päätin ommella kesäksi (joka vihdoin tuntuu alkavan!) haalarin. Muokkasin valmista kaavaa sen verran, että lisäsin lahkeisiin resorit ja levensin lahjetta, jotta ne jäisivät pussille, mutta eivät kannan alle liikkuessa. Lahkeissa olisi saanut olla leveyttä enemmänkin, mutta kiva näinkin. Koko oli hieman reilu neidille ja yläosan leveys tuntui häiritsevän. Jospa se siitä kuitenkin.

Myös taskut on tässä ja nehän ovat POP!

Kummipojan akuutti housuntarve

Kummipoikakin on kokenut kunnon kasvupyrähdyksen ja mitä se tarkoittaakaan? Sitä, että kummitätitä tarvitaan kiireisesti. Pojun äiti pyysi tekemään muutamat peruscollarit tuolle kaksi ja puolivuotiaalle vauhtivesselille, kun nyt menemme heidän luokseen ensi viikolla pidemmäksikin aikaa. Laiska äiti täällä hei, housut jäivät silittämättä, sillä pakattuna automatkan ajan ne tulevat ruttaantumaan niin moneen otteeseen vielä.

Ottobren 6/14 lehdestä löytyi pohjaksi poikien housun kaava. En tosin käyttänyt kaavaa sellaisenaan, vaan liikkuvainen poika sai vyötärölle resorin (joka piti mallata hoikalle lapselle ihan tarpeen mukaan) ja jokaisiin housuihin erilaiset taskut tavaroiden jemmaamista varten. Oma kaksivuotias ainakin pitää taskuja tärkeänä - tänäänkin liivimekon taskussa kulki kätevästi nukkekodin hiiri mukana. Mustissa on kaavan mukaiset sivutaskut, vihreissä pyöreät taskut, kuten harmaissakin, mutta päälleommeltuna. Tikkeinä saumuri ja peitetikki.

Kankaat jemmoista, resorit pääosin Marimekkoa.

Kissamainen Owl Princess -mekko

Juhannuksen ompeluksiin kuuluu myös pikkuneidin vaatekaappia täydentävä kissakankainen Owl Princess -mekko Ottobre 1/14 -lehdestä. Alkujaan kaavahan on tunika, mutta pidensin helmaa, jotta sain siitä mekkomaisen. Tai tunika se minusta on edelleen, vaikka helmaan tuli reilusti lisää pituutta. Kangas on sekä minusta että tytöstä aivan ihana, alkujaan nettikaupaskaupasta. Koska olen nyt tehnyt tunikat kokoa isompana, jotta menisivät pidempään, jää hihoihin reilusti pituutta. Tämä kuitenkin ratkeaa taittamalla hihansuita.

Pääntiellä on resori. Olen jo tovin miettinyt kantinkääntäjää, mutta ainakin tällä hetkellä olen sitä mieltä, etten halua tehdä pääntietä suorana, vaan suljettuna kaistaleena ja tätähän ei kantinkääntäjällä saa tehtyä. Hihansuut ja helma on peitetikkikoneella ommeltu.

Juhannuskukat Vilmana

Pitihän sitä itsellekin saada juhannusmekko. Juhannuksenahan tulisi kerätä erilaisia kukkia ja nähdä unia tulevasta sulhosta, mutta jos sulho jo löytyy viereltä, lienee sama jättää kukat poimimatta ja nähdä niitä mekon kankaan kuosissa. Tämä kangas löytyi trikoojemmoistani, muistelen sen pari vuotta sitten ostaneeni netistä. Pitsivetoketjujakin löytyy jemmasta tällä hetkellä useempia, sillä olen ne todennut tähän vauva-arkeen mitä helpoimmiksi ratkaisuiksi, mutta silti ne ovat kauniita.

Mekon kaava on jälleen Vilma Aikuisten mekkotehtaasta. Samalla kaavalla tein mekon pari viikkoa sitten myös. Tuolloinkin tein mekkoon muokkauksia. Tällä kertaa en laskenut etukappaleen saumaa, mutta nostin kaula-aukkoa reilusti. lisäksi lyhensin hihoja kesäiseen pituuteen. 

Viimeksi jo purnasin Janomen hyppytikeistä ja jälleen huomasin, että kangas ei saa kyllä joutua ollenkaan venytettäksi tai hyppytikit ovat taattu. Hihansuun taitteet ovatkin tästä haastavimmat, sillä tiukan paininjalan puristuksessa junnausta tai joustoa tahtoo tulla. 

Kohdistuksiin en kappaleissa sen tarkemmin kiinnittänyt huomiota, sillä kankaan kuvio ei ole symmetrinen. Puolikkaat kukat olisivat rypytyssaumasta voineet kuitenkin voineet jäädä, mutta tokkopa nuo liiaksi häiritsevät.

Isosiskon juhannusmekko muffinsikuosilla

Kuten viime postauksessa mainitsin, Princess castle -kaavalla (Ottobre 4/13) tehdyt mekot olivat jo käyneet pieneksi, ennen kuin ratkoja iski niihin kiinni. Niinpä päätin tehdä isosiskolle uuden mekon kyseisellä kaavalla. Meillä on nyt kaapissa paria mekkokokoa, jonka takia päätin tehdä mekon isommalla koolla. Ottobreen kaavat ovat olleet yleensä reiluja, mutta bodeja tehdessä ne ovat mielestäni olleet kuitenkin kokoaan vastaavia tai jopa hieman niukkoja. Tai sitten meillä on vain iso vauva, johon verrata. Joka tapauksessa päätin tehdä tämän mekon isommalla koolla, mutta tällä kertaa se oli kokonsa väärti ja on käyttäjälleen reilu. Ennemmin kuitenkin iso kuin pieni, ja onhan se nyt kuitenkin ihan käyttökelpoinen hihat käännettynä.

Valitsin kaavasta pitkät hihat ja pitkän helman eli mekkomallin. Kankaaksi valikoitui ihana muffinsikangas, josta myös pienempi malli oli tehty, tosin pinkkipohjaisena. Kangas on alkujaan muistaakseni Kärkkäiseltä, resorit löytyivät jemmasta. Noita lempparikankaita olen pyöritellyt jo tovin, mutta nyt kun talossa on kaksi tyttöä, uskaltaa niitä surutta käyttää isosiskon mekkoihin, kun tietää käyttäjiä olevan ainakin kaksi. Myös tytöllä on menossa jonkinsortin prinsessavaihe, sillä kaikki prinsessajutut ovat kovin in ja tykkää itsekin olla prinsessa ja tanssia sisällä juhlakengissä mekon helmojen hulmutessa, joten mekkojen vastaanotto on yleensä pelkästään positiivinen. 

Mekossa on sivussa taskut, joiden resoreiden kiinnitys on edelleen vähän arpapeliä. Kummipojan jumpsuitissa taskut onnistui vallan hyvin, mutta nyt resorit jäivä vähän löysiksi. Hyvin taskut kuitenkin toimivat, eivätkä näy käytössä. Harvoin mekkoa tulee näin tasoksi aseteltuakaan. Taskut on kiinnitetty peitetikkiompeleella. Peittarilla on ommeltu myös resorien kaksoistikkaukset taskuihin ja pääntien kanttiin sekä helma ja hihansuut. Muuten ompeleet on tehty saumurilla.

Vaikka olen ylistänyt peitetikkikonetta loputtomiin, täytyy tunnustaa, että myös minä allekirjoitan ainakin tuon mallin miinukset (minun koneeni on siis Janomen 1000cpx): hyppytikit paksummalla kantilla ja alun vaikeus. Erityisesti kanttauksen alussa kone ei lähde itse vetämään, vaan sitä täytyy avittaa paljonkin ja jo tästä tulee usein hyppytikkiä. Hintansa väärti joka tapauksessa ja enemmän annan plussia, sillä ei jälkeä voi edes verrata ompelukoneen kaksoistikkaukseen. Silti, ompelukoneeni on kyllä maailman ihanin. 

Parin vuoden takaiset mekot vihdoin kuntoon!

Olipa kerran ihana kaava Ottobressä (4/13) ja ei vielä niin taitava tekijä. Innokas ja oppimishaluinen. Ja purkamista inhoava. 

Tein siis muutama vuosi sitten samaisella kaavalla kolme mekkoa: lilan pilvikuosisen, lyhythihaisen pöllöstä ja pitkähihaisen kuppikakkumekon. Kaikki mekot liukuhihnatyönä samalla erää - VIRHE! Nimittäin en vielä tuolloin ollut liiemmin kantannut resorilla, enkä tarpeeksi tietoinen 0,7-kertoimen säännöstä. Niinhän siinä kävi, että päänteistä tuli aivan liian lörpöt. Nyt kun mekot ovat isosiskolle jo todellisuudessa pienet - pitkähihaisessa sen näkee hihojen pituudessa - ja olin raivaamassa ne pois kaapista, päätin vihdoin tehdä asialle jotain. Pääntien resorit lähtivät purkuun, vaikka edelleenkään en hommasta pidä, ja uudet resorit tulivat tilalle. Jälleen kerran iloitsin myös omistavani nykyään peitetikkikoneen, sillä aiemmat mekon tikkaukset on tehty kaksoisneulalla, ero on huomattava! 

Vaikka tänä päivä työnjälki olisi kokonaisuudessaan aivan eriluokkaa, niin silti työ on kuitenkin tarpeeksi siistiä omaan käyttöön. Nyt kun nämä mekot jäävät odottamaan pikkusiskoa, täytynee etsiä tuo kaava ja tehdä jostain aivan yhtä ihanasta kuosista isosiskolle omansa.

Tähän loppuun vielä kuva pilvellisestä, joka resori lörpsötti vähiten ja ainakin toistaiseksi sen jätin vielä purkamatta.