Mustikkahaalari joustofroteesta

Olimme heinäkuun alussa erään kaverin luona kyläilemässä. Hänen tyttönsä on sopivasti meidän tyttöjen välistä ja siinä hänen pieniä vaatteita kaapista poistellessa silmiini sattui eräs aivan ihana haalari. Tuo haalari on Noshin sydänneuloksesta tehty vetoketjullinen haalari, jonka malli viehätti jotenkin erityisesti, sillä ne eivät olleet vain peruspotkarit, joiden käyttöä olen nyt kuopuksen kohdalla treenannut. Jostain syystä en esikoisella juuri osannut potkareita pitää ja varsinkin terälliset mallit jäivät tälläkin erää yöpukuihin.

Näin ompeluryhmässä useitakin tuota haalaria vastaavia malleja. Selvitys paljasti kaavaksi Ottobre 6/09 Mustikkahaalarin. Tässä haalarissa on leveät lahkeet, mutta itse suosin resoreita, sillä ne pussittavat lahkeen mukavasti, eikä lahje jää kantapään alle - joku päivähän tämäkin muksu lähtee jaloilleen. 

Pyörittelin monia jemma joustofroteitani viikkoja, kunnes totesin, että tasan tarkkaan tämä yksi pala riittää haalareiksi. Ei ollenkaan huono vaihtoehto kuitenkaan mielestäni. Rohkaisua tehosteresoreihin ja -ketjuun sain muiden töistä. Mietin pitkään pinkkejä tehosteita, mutta halusin kuitenkin ajatella haalarin mahdollistakin tulevaisuutta ja päädyin keltaiseen. Myös oranssi ja limenvihreä pääsivät vaihtoehtoina finaaliin. Näin syksyn lähestyessä olin kuitenkin kovin mieltynyt keltaiseen, ja se näkyy monissa vaate- ja kangasvalinnoissani, langoissakin.

Joustofrotee ei kankaana ole suosikkiommeltavaani - sehän venyy ja paukkuu joka suuntaan. Vetoketjun ompeluun luin paljon vinkkejä ja lopulta seurasinkin Tosimummon haalarihousuvinkkejä pääntien tekoon ja ketjun kiinnitykseen. Tukikangas on kovasana. Siitä huolimatta sain toisen puolen venymään ja tein temppuja sen kanssa, mutta suunta on ehdottomasti jo parempaan päin.

¨

Minulla onkin jemmassa eräs joustofrotee odottamassa pääsyä vaatteeksi itselleni. Ehkä otan sen seuraavaksi työn alle. Saan tosin jännätä kankaan riittävyyttä, kun alunperin mietin siitä muuta...

Pitsivetoketjullisia mekkoja ja juhlapaita kaverille

Kaverille iski akuuttivaatepulma. Vauvan pitäisi muonaa saada, mutta itsellä ei ole aikaa tehdä vaatteita, jotka palvelisivat sekä äitiä, että vauvaa parhaiten. Kieltämättä oma elämä on tällä hetkellä varsin hektistä myös samaisesta syystä, mutta täytyyhän mummon saada leikkiä lasten kanssa, ja nämä hetket ovat kieltämättä varsin hyviä treffata ompelukonetta. Nyt iltojen pimetessä neuleet maistuvat kyllä jo paremmin ja on aivan ihanaa käpertyä illalla sohvan nurkkaan lasten mentyä nukkumaan. Ompelukonetta ja muita masiinoita on tosin hyvä käyttää välillä, joten hyvä, että edes joku pyytää niillä tekemään jotain.

Kaveri tarvitsi kiireisesti tulevan viikonlopun juhliin juhlapaidan. Kangas löytyi hänen omista jemmoistaan, muisteli, että olisimme joskus yhdessä kangastilausta näpytelleet. Hyvinkin mahdollista. Lila-beige kangas on kyllä kovin minunkin makuuni. Kaavaksi otin tutun Ruskamekon, jonka avulla piirsin kädentiet ja pääntien, muutan sitten lähdinkin leikkaamaan oman mielen ja mielikuvan mukaan. Tarkoitus oli laskea pääntietä alemmas, sillä satiinimainen kangas ei juuri jousta, mutta eihän näillä yöunilla muista tekohetkellä muistanut enää. 

Pääntien ja kädenteiden huolittelun tein alavaroilla, jotka ompelin käsin kiinni muutamasta kohtaa normaalien tikkauksien jälkeen. Helma levenee ja pussittuu paksun kuminauhan avulla. Pitäisikin muistaa ostaa lisää kuminauhaa tähän tarkoitukseen ensi kerralla kangaskaupassa käydessä... 

Arki myös vaati lisää vaatteita, joten ompelin kaverille tämän kankaista muutaman mekon Ruskamekon kaavalla. Kankaat kaveri on ostanut paikallisesta kangasliikkeestä ja täytyy tunnustaa, että tämä vaalealila kangas löytyy myös minun jemmoistani. 

Vaalea kangas on hyvin ohutta. Pallollinen kangas on jo hieman ryhdikkäämpää. En itse suosi sinistä ollenkaan omissa, enkä juuri tyttöjeni vaatteista, mutta ai että tämä pallollinen kangas on ihana! Itselleni väri tuskin sopisi, mutta kaverille kyllä. I h a n a.

Retrokuosinen oli selvästi paksumpaa trikoota, jonka ompeleminen oli helppoa ja ihanaa. Oikein unelmakangas. Hihoihin laitettiin mustaa trikoota, joka kyllä oli itse mekkokangasta ohuempaa, muttei ollenkaan haitannut. 

Joka mekon tikkaukset tein peitetikkikoneella, vetoketjun ompelin koneella ja saumat saumurilla. Hieman hätäisiä kuvia neljän lapsen kanssa, mutta kivoja mekkoa, uskaltaisin väittää!

Virkattuja ruokia

Tulostin jo viime vuoden puolella nipun virkattavien herkkujen, kasviksien, hedelmien ja juureksien ohjeita. Pitkään mietin ja mietin, että koska saisin tehtyä, virkkaus kun ei taidoistani vahvin. Aivan liian pitkään vitkuttelin aloittamisen kanssa.

Tilatessani villatakkilankoja, tilasin muutaman ylimääräisen kerän. Nämä herkut kun ovat tehty Drops Desingin ohjeilla ja siis Dropsin Paris -langalla, jolla myös neuletakit, jotka olen aiemmissa postauksissa esitellyt. Isosiskon takkijämistä tuli banaaneja, pikkusiskon päärynä. Pinkkiä lankaa ei jäänyt jämiksi, mutta ei huolta, uudet pinkit takkilangat tulivat jo ja kun jämiä jää, syntyy ihania kuppikakkuja, jäätelöitä, tikkareita, keksejä, kakkua ja ties mitä herkkua.

Ensimmäisen banaanin väsäsin viikonlopun öisinä tunteina ja hahaa, aikamoinen muotovalio siitä tulikin. En aivan ymmärrä, mitä ohjeessa tarkoitetaan rivin vaihdolla ja tein mukamas ohjeen mukaan, jolloin lopputulos oli spiraalibanaani. Tyttönen oli kuitenkin oikein otettu myös tuosta direktiivit väistävästä herkusta. Loppuihin virkkauksiin merkkasin aina kierroksen ensimmäisen silmukan pinnillä ja näin loput ovat vähemmän spiraalimaisia.

Varsinkin porkkanat olivat nopeita tehdä. Niiden hörtyviin luin ohjetta, mutta päätin kuitenkin tehdä oman mielen mukaan.

Ja tosi kivoja, kepeitä herkkuja niistä tulikin!

Kangasihastus - kolmen naisihmisen vaatteet

Välillä ihastun johonkin kankaaseen oikein kunnolla. Näin tapahtui, kun paikallisessa kangaskaupassa näin loppupaloissa ihanaa keltaista kangasta, jota koristi punasävyiset eläimet. Otin kangasta vain palan ja ajattelin tehdä siitä isommalle tyttöselle tunikan. Jo kotiinpäästyä olin kuitenkin vakaasti päättänyt tehdä kankaasta pienemmälle tyttöselle potkarit, vaikka en suoranaisesti ole potkariäitejä. Jotenkin tämä kuosi vain huusi tulla potkareiksi. Halusin kuitenkin kankaasta yläosan myös isosiskolle, ja paita alkoikin kuulostaa hyvältä. Siinä vaiheessa, kun tuli kankaan leikkaamisen aika, leikkasin kuitenkin itselleni Ruskamekon kaavalla mekkoa. Kangas ei riittänyt hihoihin, joten jo tästä syystä minun piti käydä ostamassa kangasta toinenkin pala. Jos totta puhutaan niin kolmaskin, sillä halusin ne potkaritkin tehdä...

Isosiskon paita on tehty Noshin kaavalla. Vaikka kaavassa helma näyttää pitkältä, on se varsin hyvä päällä. Kapean lapsen kaava paita kyllä on, mutta varsin normaaleissa mitoissa omat taitavat kulkeakin. Potkareihin löysin kaavan Ottobrestä (jonka numero on taas vähän hakusessa...), muokkasin tosin kaavaa sen verran, että lahkeisiin lisäsin pitkät resorit, kun kaavaan itsessään olisi kuulunut umpinaiset terät.

Omaan mekkooni lisäsin jälleen kerran pitsivetoketjun eteen, lyhensin helmaa sekä hihoja ja jätin tottakai kauluksen pois.