Metsää ja pinkkiä

Pitkästä aikaa ompelin pikkuneidillekin jotain. Nyt olen niin paljon ommellut vain muille, että esikoinen jo kysyi, koska hän saa jotain. Tasapuolisuuden nimissä hänelle sitten valmistui paita ja housut, joihin käytin Suuren käsityölehden 5-6/15 Noshin kaavoja kumpaankin. Nyt en mitään muutoksia tehnyt: paidassa on pitkät hihankäänteet ja housuissa tasku ja resorit. En tosin mittaillut ohjeen resoreita, vaan katsoin päällä. Sen verran liikkuva oli malli vyötäröresoria mallatessa, että täytyy nyt käytössä katsoa, täytyykö resoria lyhentää tai sisään pujottaa kuminauha.

Paidan kangas löytyi kirpparilta jämäkankaana. Kangas oli minusta aivan ihana. Pinkkien sienien takia päätin laittaa pääntieresoriksi samansävyn pinkkiä. Pitkästä aikaa oli mukana tehdä setti - enkä muutenkaan ole tytöille hirveästi housuja tehnyt - joten housuiksi päätyi Noshin kaavan pinkit housut. Näihin kangas löytyi jemmoista. Nythän on tarkoitus taas pitkälti käyttää jemmoja pois. Joulu onkin siinä mielessä oikein hyvä juttu, mutta ensi viikolla alkavat työt tulevat haittaamaan harrastusta kovin...

Omat nimilaput kiinnitin housuihin takasauman keskelle ja paitaan jo perinteisesti alareunaan. Näkyvät, mutta eivät liikaa. Mietin, että nimilappua voisi halutessaan taittaa enemmän, niin että kuviot jää piiloon. Nyt ne olen kuitenkin vielä halunnut laittaa kokopituudessaan.

Pino pipoja

Viime viikkoina on valmistunut useampikin pipo. Kaava on jostain Ottobrestä alun perin otettu ja jemmattu, mutta sen tarkempaa tietoa esimerkiksi numerosta minulla ei ole. Tasan yhdessä koossa olen kaavan piirtänyt, mutta helppoahan kokoa on ollut muuttaa suuntaan jos toiseenkin.

Kaverin tytöt tarvitsivat pipot: toiselle tuli jäätelökuvioinen, kaksinkertainen trikoopipo ja toiselle kaksinkertainen velourinen pipo, johon tyttö oli kankaan valinnut itse.

Olen jo pitkään ihastellut rusettipipoja, joita on näkynyt niin monenlaisia. Kokeilin ensin tehdä kaksinkertaisen trikoopipon, jonka sivusaumoihin ompelin kaksinkertaisen trikookaitaleen. Tämä trikookaitale sitten solmittiin rusetiksi. Ihan hauska, rusetti on aika massiivinen, mutta silti kiva. Tyttö tosin ei tätä omaksi halunnut, joten päätin kokeilla toisenkin version.

Puhuinkin aiemmin, että koirakangas vaati tulla pipoksi vaaleanpunaisella rusetilla. Niinpä ompelin tuon pipon kaksinkertaisesta trikoosta ja siihen resorista rusetin. Rusetissa keskiosa on kaksinkertainen ja pipoon kiinniommeltu, kaksinkertaiset suikaleet sen sijaan ovat vain pujotettu läpi. Täytyy katsoa, pitääkö suikaleet ommella kiinni, luultavasti. Tällä hetkellä ne ovat irti lähinnä siitä syystä, että nään, onko rusetti sopivankokoinen ja muutenkin kiva.

Kolme paitaa Paapiista

Pari postausta sitten kerroinkin tehneeni kaverin kanssa tilauksen Paapiille. Tästä tilauksesta suurinosa kuului kaverille ja nyt pääsinkin vapaa-aikaa käyttämään tehdessä noista aivan ihanista kankaista paitoja heidän pikkuisilleen. Poika sai paidan kaivureista - joka menee kyllä kuosillaan ihan top3-suosikkeihini poikien kuoseista! - ja tytöt pingviinejä. Kaavana paidoissa on Suuren käsityölehden 5-6/15 Noshin-paitakaava, jonka olen todennut varsin käyttökelpoiseksi jo moneen otteeseen. 

Kaikkiin paitoihin sopi oikein mukavasti musta resori, selvisinpä peittarin lankojen vaihtelulta! Hihoissa on ohjeen mukaiset pitkät käänteet. Helmakin on käännetty, paidan reunaan ompelin omat nimilaputkin. Onneksi tilasin niitä, olen niin kovasti tykännyt, että oma nimi näkyy tekeleissä, nyt kun jälkeen alkaa olla oikeasti tyytyväinen :) Kokolappuja pitäisi tilata lisää, mutta niiden löytäminen varsinkin 98 koossa tuntuu olevan vaikeaa.

Nyt olen alkanut ommella ensin hihojen käänteen (koska se on niin pitkä) ja vasta sitten saumuriompeleen. Saumuriompeleen häntää pujotan jonkun matkaa saumaan, jottei lähtisi purkautumaan. 

Aikas söpöjä :)

Keppihevonen

Opetin toissavuonna käsityötä eräässä koulussa, jossa vitosluokkalaiset olivat innokkaita keppihevosten tekijöitä. En voinut kuin ihailla toinen toistaan hienompia hepoja, joita tytöt saivat aikaiseksi. Mieleen jäi kaava, jota tytöt käyttivät. He kertoivat sen löytyvät Suuresta käsityölehdestä. Näin kauan meni ennen kuin googlettemalla löysin tuon kyseisen kaavan. Tulostukset kaavaksi teippailtua aloitimme esikoisen kanssa yhteisen projektin, joka kyllä hyvin pitkälti jäi minun tehtäväksi...

Loistava heppakangas - tai lehmäksi tuota väitettiin... - löytyi Kangastuulialta, josta muuten sain aivan loistavaa palvelua! Tilasin nimittäin muutakin ja niiden kankaiden saannissa oli pientä ongelmaa, mutta he hoitivat asian oikein kivasti.

Heppa ei ole vaikea tehdä. Suu toki vaatii tempun jos toisenkin (en ymmärrä miten vitosen tytöt suoriutuivat siitä niin näppärästi). Suu- ja korvakankaana toimiva fleece löytyi jemmalaatikoista. Silmiin ostin askarteluhuopaa paikallisesta kangaskaupasta Bellabitiltä, tosin sekin oli tarkoitettu tytön askarteluihin, mutta vähän lainasin. Harjaan sai sopivasti käytettyä jämäkeriä Seiska veikkaa. Kepin jouduin ostamaan ihan uuden, kun tähän hätään ei löytynyt yhtään katkennutta harjan- tai haravanvartta.

Harjan ompelin niin, että pistelin selkään ensin viisi riviä harsin pistoja ja sitten virkkuukoukulla pujotin lankanipun ompeleesta. Solmin nipun hevosenhäntäsolmukka. Otsatukan tein samoin, mutta vaakapistoin.

Näpsäkkä menopeli tuo polle ;)

Ensimmäinen Pikkuehtani

Tilasin tovi sitten Ehta-kaavan niin naisten kuin tyttöjenkin koossa. Kaava on nyt paljon ollut esillä ompeluryhmässä, kuten Ruskamekkokin aikanaan ja täytyy myöntää, että kutkutus kaavaa kohtaan oli niin kova, että lunastin sen itselleni. Kaavahan on varsin monipuolinen: siitä saa tunikaa, mekko, paitaa taskullisena ja hupullisena tai ilman. Varsin muokkauskelpoinen, joten taatusti hintansa väärti.

Kaavasta luin paljon, että sen istuvuus on niin ihmisestä kiinni. Näinhän on toki joka kaavan kohdalla. Itse istun aika hyvin valmiiseen kaavaan ja näin kävi Ehtankin kohdalla. Omaa mekkoani en vielä ehtinyt tosin kuvaamaan, jospa myöhemmin tänään. Pikkuehtankin testasin esikoiselle Paapiin Siiri keinuu -kankaaseen, kun lupasin kyseisellä kaavalla tehdä kaverin tytöille tunikat. Tulipa samalla testattua kokojen paikkansapitävyys ja vähän malliakin. Minusta koot pitävät hyvin paikkansa. Monet sanovat hihojen olevan pitkät, mutta meille nekään eivät olleet turhan pitkät. Vähän pussilleen kangas saa minusta tässä mallissa jäädäkin. 

Ihastuin tosin kankaaseen niin, etten uskaltanut sitä vaatepaljouteen aivan käypäseksi tehdä, Niinpä tämä on seuraavaa kokoa, ehkä vähän reiluakin sellaista, koska tytön koko on vähän kahden väliltä tällä hetkellä. Mieluummin iso, niin tajuaa ottaa joissa käyttöön ja ehtii pitämäänkin.

Ruskakaavasta Ehta eroaa raglahihalla. Pääntie on myös tyttöjen versiossa kohtalaisen avara, ehkei vielä liian, mutta avarampi kuin monessa muussa mallissa. Sitä hieman nostan seuraavaan.

Nyt olen päässyt nimilappujan käyttämään. Sellainen ommeltui myös tähän mekkoon :) On ne kyllä kivat!

Vielä muutama sovituskuva, vaikka tunika onkin neidille reippaasti reilu :)

Luontopaitoja

Kaveri oli vienyt tyttösensä Eurokankaaseen, jossa olivat saaneet valita mieleisensä kankaat. Nämä kankaat ja niihen sointuvat resorit toimitettiin minulle ja TADAA! Kaksi paitaa valmiina käyttäjilleen. Kaavana näissä on tuo tuttu ja turvallinen Noshin kaava Suuresta käsityölehdestä 5-6/15. Jälleen on pitkät käänteet, saumurisaumat ja käänteet peitetikaten. Aika tuttua jo?

Nyt olen jo muistanut laitella kokolappuja kiinni niskaan. Pitäisi tosin täydentää kohta varastoa niiden osalta, sillä pikkukokojen lappuja löytyy kyllä, mutta ei juuri enää näitä, mitä tulee ommeltua nyt varsin paljon.