maanantai 26. marraskuuta 2018

Joulumekot Lumi-kaavalla


Tämän vuoden joulumekot tein Paapiin Omenapihasta, jota ostin vuosi sitten Suomen Kädentaidonmessuilta itseäni ajatellen. Kaavaksi valikoitui Lalian kautta tilattu LillaLumin Lumi-tunikan kaavalla pienin muutoksin: frillat tein hieman ohjetta lyhemmiksi ja huomattavasti kapeammiksi. 


Saumuri kaipaa puhaltelua ja öljyämistä, meinasi rullapäärmeet jäädä frilloihin tekemättä. Framilonin kiinnityskin oli tällä kertaa vähän kivistä. Pääntie on vähän reilu minun makuun ja korostui erityisesti pienimmän neidin tunikassa. Kaava on luvatun reilua mitoitusta. Kannattaa myös huomioida, että kaava sisältää saumavarat helmaa lukuunottamatta. 








Tosi kivat joulukorttikuvat saatiin nämä päällä, ja yhdet juhlatkin jo ovat nyt siskokset samistelleet nämä päällä. Ehdottomasti kaava jatkoon. Messuilta ostin myös Alice-kaava, sekin saatava mitä pikimmiten testiin!

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Messumekko Babushka Rosesista


Nyt on Suomen kädentaidon messut omalta osaltani takana, ja kylläpä vain olikin taas mukavaa. Shoppailu oli viime vuoteen hillitympää, ostoslistan sain lunastettua ja vain pinkin pupujemman puuttuminen jäi kaivelemaan. Trikoita ja collegea mukaan tarttui yhteensä kahdeksan metriä, keinonahkaa ja kiiltonahkoja muutama pala, jokunen ompelumerkki ja nappi sekä pino tupsuja. Kaavoja ostin useamman ja niinpä kokeiluun pääsevät Jujunan uudet kaavat, ihana takkikaava sekä bikinikaavasetti! Myös Alice-mekon kaavan ostin Lalian pisteestä.


Viime vuoden messuostos, Ommellisen metrinen Babushka Roses pääsi tämän vuoden messumekoksi. Kaavan pohjana on Ruskamekko hieman kapeammammalla ja lyhyemmällä helmalla sekä ilman piippukaulusta.






Laitan loppuun vielä kuvat perjantain ja lauantain ostoksista. Muutama sipsipussi sekä joululahja kuvista tosin puuttuu.




torstai 15. marraskuuta 2018

Pehmeitä paketteja


Lokakuus lopussa vietettiin kummitytön 5-vuotissyntymäpäiviä. Hänen äitinsä on henkeen ja vereen käsityöihminen, tekee työkseenkin tätä ja todella taitava onkin. Niinpä kynnys ommella heille on aina suuri, vaikka heiltä saa aina lämpimän vastaanoton kaikelle. Päätin tarttua kankaisiin ja ompelin tytölle Paapiin kaavakirjan Siiri-tunikan kaavalla Kangaskapinan yksisarvisista tunikan. Hihoihin tein samasta kankaasta "resorit", jotta niitä voi kääntää, jos ovat vielä pitkät.




Legginsit tein Noshin kaavalla. Päätin yhdestää kahta yksiväristä, kun olisi niin tylsää ollut ommella yksiväriset. Nämäkin trikoot ovat Kangaskapinalta.


Kuukausittaiseen ompeluvaihtoon lähti kohta kaksivuotiaalle pikkumiehelle sisältä pörröinen collegehuppari, josta oma kuopus tykkäsi kovasti - täytyy tehdä hälle vastaava. Kaava Ottobren, kuten housuissakin.






Taskureunat rypytin framilonilla. Tämän jälkeen käänsin reunan ja ompelin sen peitetikillä kiinni. Taskun itsessään ompelin suoralla kiinni housuihin.

Ja nyt kohti Tamperetta ja Suomen kädentaidot messuja! Siellä tavataan!



keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Dinoja ja rinsessoita


Muutama viikko sitten heräsin ajatukseen, että Tampereen kädentaidon messut ovat hyvinkin åian (ylihuomenna!) ja muutama viime messujen kangas on vielä marinoitumassa. Messuilta ostettu metri Arielia piti äkkiä ottaa työn alle ja ommella suunnitelluiksi legginseiksi. Samaan syssyyn ompelin myös omiin legginseihin ostetun Lumikin, jossa pituus ei kuitenkaan riittänyt itselle. Kaavana legginseissä on Nosh.

Esikoiselle tuli samaan syssyyn ommeltu myös dinotunika, tosin lähes paitapituudella hienoista a-linjaa Paapiin Siiri-kaavaa käyttäen.








Hirmuinen polte olisi ommella yhtä sun toista, mutta nyt aika on kortilla tosissaan plus sairastelut ovat verottaneet aika paljon jaksamista. Onneksi tässä ei ole kiire minnekään... paitsi, että jouluun on enää himpun reilu viisi viikkoa!

perjantai 9. marraskuuta 2018

Virkatut Muumit testissä isompina


Minulla on jonkin verran yksinäisiä lankakeriä, jotka eivät ole sukkalankoja, mutta eivät riitä isoihin projekteihin. Sainkin eräs ilta päähäni kaivaa näistä valkoiset kerät - eikä niitä ollutkaan montaa - ja herätellä virkkaamista tauon jälkeen. Etsin langoille sopivat koukut ja kokeilin testata Mukavat muumiamigurumit ohjeita sellaisenaan paksummalle langalle (ja siis isommalle koukulle).


6 mm koukulla valmistui Niiskuneiti, johon valkea yllättäen riittikin vain päähän, käsiin ja häntään, joten hän sai ylleen mekon. Lankaa oli kaksi kerää ja virkkasinkin kaksinkertaisella langalla, jotta paksuus suurinpiirtein täsmäsi valkeaan. Otsatukka on Novitan Seitsemää veljestä. Valkeat silmät virkkasin ja keskelle ompelin mustat napit.




Nelosen koukulla tuli kokonaan valkea Muumipeikko, jolle ompelin mustat silmät. Pää jäi nyt vinoon, mutta sovitaan, että Muumipeikolla on tanssit menossa. Hyvin kelpasi pikkuneidin kainaloon yöksi.




Seuraavaksi joululahjat koukulle.

lauantai 3. marraskuuta 2018

Nuppuprintiä laukuksi


Kun työlaukku alkoi olla täynnä kankaan kulumia (=reikiä) ja lopulta vetoketjukaan ei enää pysynyt ehjänä, oli astuttava mukavuusalueen ulkopuolelle ja ommeltava tilalle uusi. Tykkäsin tosin kankaasta niin, että tein laukusta monikäyttöisemmän, joten voi olla, ettei siitä tulekaan työlaukku, vaan jatkaja jo luovutulle hoitolaukulle.


Kangas on Nuppuprintin, sävynä aamurusko. Värit on kyllä aivan täydellisesti omaan makuun ja kuosistakin tykkään. Kangasta jäi vielä sen verran, että aion tehdä toisenlaisenkin laukun siitä (vai isomman meikkipussin?), kunhan täydellinen malli tulee vastaan.


Kaavana laukussa on Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjan Treeni, johon olen lisännyt vetoketjullisen sisätaskun kännykkää ja autonavaimia ajatellen. Lisäksi jätin tereet ja pitkän hihnan pois. Ja jos tunnustan, en lukenut ompeluohjetta, joten todennäköisesti tein muutakin poikkeavaa.






Pohjaan ja sivuihin laitoin keinonahkaa, jota oli aiemmista projekteista jäänyt juuri sopiva pala. Hihnat ovat sukulaisrouvan entisistä jemmoista. Sisällä oleva raitapuuvilla on Marimekkoa.







Ja täytyy sanoa, miten voikin olla vaikeaa kuvata laukkua! :D mutta ihana siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Eikä sen tekeminen niin kamalaa sitten ollutkaan.