Pöksyt kanelista

Nappinjan kanelinsävyinen joustocollege näyttää varsin mukavalta housuissakin. Yksivärisiä alaosia tarvitseekin, kun yläosat nii  herkästi ovat kuosia. Kaavaksi näihin housuihin valikoitui Jujunan Jump, tosi kiva kaava peruscollareihin, joissa on taskut.

Tein näihin housuihin vyötärökaitaleen ja lahjekaitaleet samasta kankaasta, kun ei minulla ollut mätsäävää resoria. Vyötärökaitaleen sisällä on kuminauha.

Sammalpolku

Otin rakkauskankaiden pinosta työnalle pitkän harkinnan jälkeen kaksi pätkää Paapiin Sammalpolkua. Jo tovi sitten leikkasin, ompelin ja kuvasinkin nämä herkut, jotka meni omille neideille.

Vaaleanpunaisesta Sammalpolusta kuopukselle ihana kummi teki tunikan toissajouluna. Sitä tunikaa rakastettiin niin paljon! Samasta palasta hän sai myös pipon, että kummin piti lopulta tehdä myös vastaava isompi pipo, kun ei pikkuneiti suostunut muuta pipoa edes käyttämään. 

Ompelin vaaleanpunaisesta Paapiin Siiri-kaavalla tunikan esikoiselle. Lopusta täytyi tehdä uusi "sienimekko" myös kuopukselle. Siihen tein yläosan Paapiin Myyryä soveltaen. Helmakappale on framilonilla rypytetty suorakaitale.

Petroolin palan suhteen tytöt päättivät itse: esikoinen halusi legginsit, keskimmäinen paidan. Legginsien kaava on Paapiin Lilja hieman kavennettuna. Paidassa saman kaavakirjan Myyry. Kaikki pääntiet ja isompien hihansuut on kantattu resorikantulla kääntäjää käyttäen.

Mii laik!

Glittercollege

Nappinjan glittercollege ei jäänyt pölyttymään kaappeihin. Pakettia avatessa jälkipolvi hyökkäsi samantein jakamaan kimaltavaa kangasta. Värit menivätkin toisin kuin olin alunperin itse miettinyt, mutta onneksi otin kumpaakin saman verran. Kuopus sai klassisesti kaiken sen, mitä jäi jäljelle, mutta hauska hänenkin tunikastaan tuli.

Kaavana isompien tunikoissa on Nuppuprintin Nuppunen-kirjan Kuukkeli. Kuopuksen tunika on leikelty Paapiin Myyryä pohjana käyttäen. Sekä kimalleresori että keltainen on Kangaskapinalta.

Ohje palmikkopipoon

Nämä pipot ovat kivoja tehdä ja näyttävätkin hienoilta. Kun taitaa oikean ja nurjan silmukan, voi alkaa treenaamaan palmikon tekoa. Eikä se itse asiassa ole edes vaikeaa, kun pääsee juonesta kiinni.

Päätin tehdä tähän minun tekemääni pipoon ohjeen, kun niin moni sitä kyseli. Lankana minulla on näissä Adlibriksen Baby merino, jota ei tässä sinapin värissä näkynyt olevan enää saatavilla kuin isommissa satseissa. Lankaa pipoon menee hyvin tasan tarkkaan kaksi kerää, himpun yli meni tähän keltaiseen, joten olen suosiolla ostanut kerralla kolme kerää (ja lopuista sukkia ja tumppuja vauvoille). Puikkokokona minulla on 3,5 mm. Itse tykkään neuloa pipoa reilun pitkällä pyöröpuikolla, nytkin käytössä 60 cm puikko.

Aluksi loin kaksinkertaisella (=lanka kahdesta kerästä) 120 silmukkaa, joilla neuloin 2 o, 2 n -joustinneuletta n. 10 cm. Makuasioita, tahtooko neuloa enemmän, mutta itse olen mieltynyt siihen, että reuna taitetaan valmiina kaksinkerroin.

Joustinneuleen jälkeen neuloin kolme kierrosta 9o, 3 n (toistaen kymmenen kertaa eli koko kierroksen). Seuraavalla palmikkokierroksella nostin kolme oikeaa silmukkaa apupuikolle työn eteen odottamaan, neuloin seuraavat kolme oikeaa silmukkaa oikein. Tämän jälkeen neuloin oikein apupuikon kolme silmukkaa ja niiden jälkeen viimeiset kolme silmukkaa oikein. Kolmen nurjan jäljeen toistin samat seuraavan 12 silmukan kohdalla - kolme eteen apupuikolle, kolme seuraavaa neulotaan oikein, apupuikolliset oikein, viimeiset kolme oikein ja kolme nurjaa nurin. 

Tämän jälkeen neulotaan kolme välikierrosta.

Seuraavalla palmikkokierroksella neulotaan kolme ensimmäistä oikeaa silmukkaa oikein. Keskimmäiset kolme nostetaan apupuikolle ja siirretään työn taakse. Ensin neulotaan kolme viimeistä silmukkaa oikein ja tämän jälkeen apupuikolla olevat kolme silmukkaa oikein. Kolme nurjaa neulotaan nurin. Kierros toistetaan jälleen näin.

Palmikkokierros toistetaan aina kolmen välikierroksen jälkeen. Vuorottain oikeista silmukoista nostetaan kolme ensimmäistä, joka toisella palmikkokierroksella kolme keskimmäistä.

Palmikkoa neulotaan kunnes pipo yltää hyvin päälaelle - pipo on mieluummin liian korkea kuin matala, jottei korvat vilku pipon alta. Oma piponi on 23 cm korkea (joustinneule mukaan laskien), kun aloitan kavennukset. Tuolloin viimeisin kierros on jälkimmäinen palmikkokierros eli * 3 o, 3 nostettu taakse, 3 o, apupuikon kolme neulottu oikein, 3 n * toistettuna kymmenen kertaa. Kavennan kierroksella 11. ja 12. silmukan eli kolmen nurjan silmukan kaksi viimeisintä oikein yhteen. Tämän jälkeen toistan tuon 12 kuviokerran (joka on ensimmäisen kavennuksen jälkeen enää 11 silmukkaa) kaksi viimeistä silmukkaa yhteen joka kierros, kunnes työssä on enää 10 silmukkaa. Jätän lankaan pituutta, sillä solmin sen avulla tupsun kiinni (Paapon tupsuissa on lenkki) tai päättelen ja sidon tupsun omilla naruillaan kiinni (Ommelkuplan tupsuissa on kiinnitysnarut). 

Viimeistelen työn ompelemalla keskitakalangalla resoritaitteen parilla pistolla kaksinkerroin. Lopuksi tykkään laittaa eteen keinonahkaisen Handmade-merkin (Paapolta) ja samalla ommella reunaa kaksinkerroin.

Tadaa! Neulomisen iloa!

Merinovillapipot tekoturkistupsulla

Tein viime vuonna tyttötriolleni merinovillapipot Adlibriksen Baby merinosta. Pipot olivat tykätyt ja herättivät kyllä huomiota, positiivisessa mielessä. Aloitin niiden jälkeen neulomaan myös itselleni pipoa, josta loppui lanka kesken ja kevät ehti tulla ennen lisäkerän saapumista. Nyt syksyllä sain kuitenkin oman tummanharmaan piponi valmiiksi odottamaan pakkasia.

Pakkasia odotellessa samaisesta langasta on ehtinyt valmistua useampikin pipo mitä herkullisemmissa sävyissä. Näistä keltainen eksyy myös omaan käyttöön, osa sitten pukinkonttiin. 

Tupsuja olen ostanut Paapolta sekä Ommelkuplalta. Viime lauantain Suomen kädentaidonmessuita sain täydennettyä pipomerkkijemmojani ja sain nämäkin pipot viimeisteltyä.

Pipoissa on 120 silmukkaa. Joustinneule on tehty 2o, 2n -neuleena. Palmikko on yhdeksällä silmukalla. 

Näissä kuudessa käytin lankaa kaksinkertaisena. Puikkokokona oli 3,5 mm.

Kaksi pipoista tein yksinkertaisella langalla. Yhteen en tehnyt kääntöreunaa.

Nämä sovituskuvat on otettu jo tovi sitten syksymmällä, kun ruska oli kauneimmillaan.

Paapiin tiikerit

Paapiin pinkkiä tiikeritrikoota odotti ompelua metri. Se riitti 128 cm ja 98 cm mekkoihin, kun pienempään helmaa jatkoi yksivärisellä. Esikoisen tunika on Paapiin Siirillä, johon olen helmaan lisännyt pituutta. Hihansuihin tein samasta kankaasta "resorit" ja pääntienkin kanttasin käsin samalla trikoolla.

Pienemmän mekkoon käytin yläosaan Paapiin Myyry-paidan kaavaa. Helma on vapaasti saksittu suorakaitale, jonka yläreuna on rypytetty framilonilla.