Räsymattosukat raitalangalla ja yksivärisellä

MiniMe tykkää kovasti käyttää villasukkia. Kovin monia sukkia ei laatikosta löydy viime talven jäliltä, sillä kasvua kesän aikana tuntuu tapahtuneen vähän joka suuntaan. Omille ei tule villasukkia juurikaan tehtyä "huvin vuoksi", ja muutenkin olen viimeisen vuoden tehnyt lankatöinä pitkälti kaikkea muuta paitsi sukkia. Nyt voisi kuitenkin olla hyvä aika taas tarttua viiteen puikkoon enemmänkin.

Viisivuotias tykkää väreistä ja ennen kaikkea keltaisesta. Valikoin lankalaatikosta Novitan Seitsemän veljestä kerää valmisraitana sekä yksivärisenä keltaisena. Varsi on neulottu 2 o, 2 n -joustinneuleena. Resorin alussa on viisi kierrosta keltaista, kantapää on keltainen, kuten myös kärki. Välillä on raitaa, kaksi kierrosta kumpaakin lankaa vuorotellen. 

Näissä sukissa on 40 silmukkaa, kymmenen puikollaan. Kantapään olen neulonut vahvistettuna neuleena. 

Seuraavaksi olisikin kiva tehdä perinteiset räsymattosukat kahta valmisraitaa yhdistäen. Ensin kuitenkin jouluisia juttuja. 

All I need is coffee and a sewing machine

Kaveri osti metrin tätä ihanaa trikoota Mereeniltä. Tämän kuosin tekstihän on aivan ykkönen. Kaveri kuitenkin katsoi, että sattuipa hänelle tahrainen kangas pesi sen, googlasi ja totesi, että jaahas, kahvitahrathan kuuluvat kuosiin. Sen jälkeen hän kuitenkin näki ensisijassa nuo "tahrat" kankaassa. Koska tykkäsin kankaasta väreineen kaikkineen kovasti, lunastin sen itselleni. 

Kokeilin ensi kertaa Jujunan pitkän t-paidan ilmaiskaavaa. Suoralinjainen malli on aika väljä esimerkiksi Hilkka-kaavaan verrattuna. Hihat pidensin 2/3-mittaan. Oikein passeli yökkäri! 

Mutta kun kuosi on niin ihana, niin kyllä tästä tuli mainio kotoilumekko. Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, löysin itseni myös töistä tämä päällä, neuletakkiin yhdistettynä tosin. 

Ja jos rehellisiä ollaan, niin en edes juo oikeaa kahvia, mutta kaikenmaailman läträtyt feikkikahvit tuovat juhlaa arkeen. 

Pääntie on kantattu trikoolla käsin. Hihansuut ja helma ovat käännetty ja tikattu peitetikillä. 

Se on mahtava kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

Joulukalenterit

Joulukuun alkuun ei ole enää kuin muutama päivä. Kyllä sitä onkin taas odotettu! Tänä syksynä teinkin muutaman vuoden tauon jälkeen useammankin joulukalenterin. 

Kiinteä taskullisia joulukalentereita tein maailmalle kolme. Punainen pääsi ensin paininjalan alle ja sen tein miehen kummitytölle yhdessä oman trion kanssa. Varsin vapaasti asetellen taskut tulikin, mutta hauska silti. 

Ruskeapohjaisiin sommettelin taskut itse. Kuviolliset puuvillakankaat ovat Bellabitiltä, paksumpi tausta puuvilla Kangaskapinalta. Yläosaan tein kujan, johon sai pujotetuksi pätkän listaa. Listan päihin on solmittu trikookudetta, josta kalenterin saa roikkumaan haluamaansa paikkaan. 

Taskuissa on kuvionapit, joissa on numerot yhdestä 24:ään. 

Oma kuopus on ollut vielä itsetehtyä kalenteria vailla. Teinpä sen tänävuonna hällekin, sisällöksi näihin tulee nukkevauvalle sopivia ylläreitä. 

Universumia ja maskeja

Syksyn jo tultua ompelin pyynnöstä tästä ihanasta Ehtan Universumista pitkän collegemekon. Hihoissa ja helmassa on samasta kankaasta ommeltu collegerengas, kuten myös pääntiellä. 

Tämä college on mukavan notkeaa ja ohuehkoa. 

Lopputilkusta ompelin vauvanhousut. Lahkeensuihin ja vyötärölle ompelin resoria. 

Kansiosta löytyi vielä kuvia maskeista. Mustissa on sekä naisten, että miesten kokoa. Kokeilin tuolloin keskisaumatonta, mutta jonkinverran muotoon ommeltua puuvillamaskia. Tein myös pari laskostettua maskia. Vaalea on naistenkokoa. 

Kaikissa on kaksinkertainen puuvillakangas ja välissä suodatinkangas. Kujissa kulkee trikoosuiro, jonka saa solmittua itselle sopivaksi ja pujotettua kujaan. 

Pitkät yömekot

Alkusyksystä huomasin viime kesänä ommeltujen pitkien - siis oikeasti pitkien - yökkäreiden jääneen esikoiselle sen verran lyhyeksi, että ne saattoi siirtää seuraavan neidin kaappiin, kun sieltä vuorostaan pinon saattoi siirtää kolmannen käyttöön. Kätevää. 

Mutta tosiaan päätin ommella esikoille muutaman uuden yökkärin. Kankaiksi valikoitui merenneidot, kissat ja pupunen.

Tämä merenneitotrikoo on varmaan ostettu Kankaita.comilta tai jostain vastaavasta paikasta. Kaikkien yökkäreiden kaavan pohjalla on perus a-linjainen tunika pidennetyllä helmalla. Tällä kertaa taisin vähän liioitella helmanpituuden kanssa, mutta onpahan sitä kuuluisaa kasvunvaraa... 

Hihansuissa ja pääntiellä on resorirenkaat. Loppukankaasta ompelin neidin nukelle samisyökkärin ja riittipä vielä puolipotkareihin ja pipoonkin. 

Kissatrikoo on ostettu Kankaiselta. Tähän kanttasin pääntien käsin samalla trikoolla. Myös tästä nukke sai samisteluasun. 

Bambi-elokuvan pupu ei ollut täysileveä pala, joten siitä tein vähemmän leveähelmaisemman. Tässä pääntie on kantattu kääntäjällä resoria käyttäen. 

Kauniita unia :) 

Palmikkoa

Keväällä ostin Kankaisen tuoreesta verkkokaupasta ihanaa palmikkokangasta neljässä värissä. Minun oli tarkoitus tehdä yhdestä itselleni huppari, kolmesta neideilleni hupparit ja yhdestä samasta myös tunika. Parilla työkaverillani on syksyn mittaan näkynyt päällä mielettömän kauniita okransävyisiä tunikoita, joten minun oli tehtävä keltaisesta tunika myös itselleni. Keltaista olinkin ottanut sekä itselleni että keskimmäiselle. Esikoinen sai lilaa, nuorin ehdottomasti pinkkiä - sillä eihän muita värejä kolmevuotiaan maailmassa olekaan. 

Samaan kuvaan otin myös juuri valmistuneet pipot triolle. Niissä lankana tuore löytöni, Dropsin Merino extra fine, joka on lämmin ja pehmeä, sekä ihanaa neuloa. Plussaa on myös sen paksuus, joten neulonta käy 3,5 mm puikoilla. Langat ostin Adlibrikseltä. 

Oman mekkoni kaava on uusimmasta Suuresta käsityölehdestä. Sen verran muokkasin kaavaa, että kädenteille lisäsin himpun väljyyttä ja resorit leikkasin vapaalla kädellä. Neitien tunikat ovat vapaa muokkaus a-linjaisesta tunikasta, helmassa on kangasta leikattuna renkaaksi vapaalla kädellä. Tyttöjen tunikoista tein reilut, jospa menisivät vielä talvenkin jälkeen. 

Tässä kaavassa oli mahtavat taskut. Väljyyttä mallissa on, mutta sekään ei ole omaan makuun huono juttu. 

Kuvissa minulla on viime vuonna neulomani palmikkopipo Novitan Seitsemästä veljestä. Tupsu on Ommelkuplalta tai Paapolta. 

Tyttöjen pipoissa silmukoita on 96 silmukkaa, nuorimmaisella muutama vähemmän. Palmikossa on yhdeksän oikein, kolme nurin. Joustinneule on 2 o, 2 n. Tupsut myös näihin ovat Ommelkuplalta. 

Näistä tuli kyllä tosi kivat! Katsotaan, miten pesujen myötä käy, kankaassa kun on jonkin verran polyesteria...