Metsolan alennusmyynneistä tilauksen mukana lähti ihanaa Rakkauspuhelu-joustofroteeta, jota tosin en aluksi meinannut edes tilata. Kangas on varsin uusretro ja tuo mieleen omat vauva-ajan pukuni. En myöskään ole aiemmin innostunut froteesta materiaalina, enkä tytön vaatteissa muutenkaan. Nyt kuitenkin olen pikkuhiljaa lämmennyt materiaalille kovastikin. Olen aina tykännyt retroista väriyhdistelmistä ja maanläheisistä sävyistä, eikä voi kieltää, ettei retrous muutenkin olisi lähellä sydäntä. Niinpä tämä kuosi lähti myös pakettiin lopulta ja onneksi lähtikin.
Olin alusta asti varma, että teen kankaasta hupparin. Otin kaavan huppariin Ottobreen 3/13 -numerosta. Leikkasin innoissani kankaita ja vasta, kun hihat ja huppu olivat leikkaamatta, tajusin, ettei kangas tule riittämään. Onneksi kangasta löytyi juuri sopiva pala henkilöltä, jolla ei ollut sille käyttöä. Hihoihin lisäsin pituutta, mutta kankaan vähyyden takia laitoin hihansuihin pitkät resorit, jotka kyllä mielestäni rauhoittavat muuten eläväistä kuosia. Samalla valkoisella resorilla kanttasin nappilistan ja hupunreunan. Kolme nepparia ja tadaa:
Ostin neppipihdit pari vuotta sitten, kun innostuin tekemään tulevalle vauvalle bodyja. Jossain vaiheessa neppareiden laittoon tosin meni hermo, sillä ne eivät kestäneet. Ostin kunnon neppeja kasan joku aika sitten ja nyt olen innostunut niistä jälleen uudelleen, ovat ne vaan niin paljon helpompia pikkulapsen ja vauvan vaatteissa kuin pienet napit, joita meinaa saada pujoteltua näpinläveistä.
Vielä on 92 cm huppari hieman iso pikkuneidille, joka innostuikin oma-alotteisesti poseeraamaan oikein kunnolla :) Mieluummin iso kuin pieni. Toivottavasti huppari on pitkäikäinen pitkien resorien myötä. Nyt huppari mennee huppumekkona ja myöhemmin sitten varsinaisena hupparina :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!