Olen legginssikansaa henkeen ja vereen. Teinivuosien poikatytöstä on jäljellä elämää nähneet colitsit ja ennen kaikkea mukavuudenhalu vaatteissa: joustavaa, rentoa ja väriä. Suosin sekä omissa että tyttäreni vaatteissa joustavia trikoita, värit ovat myös minulle ominta. Suosin lämpimiä sävyjä, mutta vierastan kirkkaanpunaista.
Nyt kuitenkin ihastuin Marimekon punasävyiseen kuosiin, jota kesällä ostinkin palapakan. Trikookangas sai muotonsa pussihelmaisena ja -hihaisena mekkona, joka on mukava päällä leggiensien parina. Pääntien, hihansuut sekä helman kanttasin trikoolla ja ompelin kaksoisneulalla, sillä en ole vielä saanut aikaiseksi hankkia sopivansävyisiä lankoja peitetikkikoneeseeni.
Kaavana käytin suoraan Ottobren 5/12 -lehteä, tosin olen laiska katsomaan kanttauksien mittaa kaavasta, vaan ne katson työhön itse. Tuosta lehdestä löysin muuten monta muutakin kivaa kaavaa, joita aion testata, kunhan aikaa löytyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!