Juhannusruusumatto

Ostin pari, kolme vuotta sitten kuteita sillä ajatuksella, että kutoisin mattoja. Olihan minulla kangaspuut pystyssä vuoden verran, mutta lopulta sain niillä aikaiseksi tasan yhden maton. Tuo matto oli sininen trikookuteinen ja koristi pitkään lastenhuoneen lattiaa. Sitten menin maton pesemään koneessa ja matto kutistui kutakuinkin puoleen. Voin kertoa, ettei motivaatiota kudontaan juuri lisännyt.

No aikansa kutakin. Tila loppui työhuoneesta ja kangaspuut oli purettava ja palautettava omistajalleen. Haaveena oli jo täksi kesäksi koota mummolaan kangaspuut ja alkaa taas mattojen kudontaan, mutta jotain kummaa aikaa vievää elämässä tällä hetkellä on, ja haaveeksi jäi. 

Kuteita oli kuitenkin vielä muutamat odottamassa ja juuri nämä tyttöjen huoneeseen haaveillut kuteet pääsivät työnalle, eivät kangaspuiden vaan virkkuukoukun myötä. Virkkasin Juhannusruusu-nimellä kulkevan maton, tosin muokkasin sen verran, että tein matosta isomman. Lopun sovelsin muistin mukaan. Olen tehnyt kolme juhannusruusumattoa aiemmin: bestikselle tuparilahjaksi ja mökille sekä vessaan että olkkariin. Nuokin totesin muokkauksiksi tänään niitä kuvatessani: musta matto on reilusti isompi kuin ohjeen ja hieman liikaa pylväitä siinä on, sillä se kupruilee hieman. Pinkki vessanmatto taas on pienempi kuin ohjeen matto. 

Tämä lila matto on trikookuteesta. Hieman eripaksuista ja -sävyistäkin kude tahtoi paikoitellen olla. Musta matto sen sijaan on kevyemmästä materiaalista, hieman sähköisestä kuteesta. En enää muista, mitä materiaalia kude oli. Pinkki matto sen sijaan on ihan trikookudetta.