Tällä viikolla on käsityörintamalla ollut hiljaisempaa kuin koskaan. Syy siihen löytyy siitä, että päivisin tulee vietettyä kolmesta kuuteen tuntia opettajanpöydän takana ja siihen lisäksi puolisen tuntia yhteensä menee työmatkaan. Aikaa voi mennä myös muihin töihin liittyviin asioihin senkin jälkeen, mutta ennen kaikkea pikkumuruset haluavat huomiota loppuillan. Tänään oli kuitenkin viikon lyhin päivä ja nappasinkin päiväuniajasta aikaa itselleni ja saumurille (jonka kanssa yhteistyö on ollut hieman kuoppaista viime viikkoina).
Tänään sain lopultakin valmiiksi pari tunikaa, jotka menevät kaverin tytöille. Kuosi on kyllä kieltämättä ihan älyttömän ihana ja melkein tekisi mieli tilata kangasta vielä oman neitosen mekkoonkin... Todella miellyttävää ommeltavaa, paksua ja ryhdikästä trikoota. Peitetikkikone tosin vihasi tätä kangasta, eikä halunnut kulkea kunnolle, teki välistä hyppytikkiä ja yritti nielaista kangasta.
Pitkästä aikaa ompelin pääntielle resorin renkaana ja litistin sauman peitetikillä. Nyt pääntiestä tuli siistit näinkin, mutta taidan silti tykätä tehdä enemmän kaitaleen, joka taitetaan nurjalle ja tikataan sitten peitetikillä.
Ja kuinkas sitten kävikään. Mikä lie univaje tai hetkellinen häiriö syynä, mutta saumurin leikkuri ehti nappasta niskaan pienen reiän. Onneksi olen alkanut ommella tekeleisiini nimilappuja ja tällä paikkasinkin toisen tunikan reiän piiloon.. Lappu niskassa miellyttää kyllä omaa silmää sen verran reippaasti, että täytyy harkita, jos lapun ompelisikin sinne helman sijaan muutenkin. Tai sitten täytyy tikata nimilappu viimeisenä kiinni sinne, mihin reikä tulee. Äärimmäisen huono vitsi tosin... Ei reikiä kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!