Collegejemmoja vaatteiksi

Kuluneen viikon aikana olen kurkistellut collegejemmalaatikkoon ja saanutkin noita herkkuja vaatteiksi. Lopputulos ja koko onkin riippunut ihan kangaspalan koosta, eiköhän kaikille käyttäjä keksitä.

Viimeisimpänä saksin vihdoin ja viimein kauan hillotun herkun, jonka joskus aikoja sitten jo tilasin muistaakseni Majapuulta. Kangas riitti juuri ja juuri 110 cm Ehtaan, kun hihoihin laittoi kaavamittaiset resorit. Tämä mekko on kyllä ehdottomasti saatava esikoisen kerhokuviin päälle, ellei sitä ennen tule tehtyä jotain vielä herkumpaa.

Kaaritaskuihin taitoin resorit kaksinkerroin, ihan kivat tulee näinkin ja itselle vaihtelua kantinkääntäjään. Ehkä resorikaitaleen leikkuulaiskuudellakin oli jotain tekemistä asian kanssa...

Tovi sitten ostettu lumihiutalecollege muuntui suunnitelmien mukaisesti kqåeiksi housuiksi, kangas kun venyy ja paukkuu. Kaavana Ottobren Chillax. Merkki meni liian ylös, mutta onpahan persoonallinen ainakin...

Jujunan Hiiop-kaavalla tuli 40 cm Kangaskapinan pörröcollegesta huippusöpö ja -lämpöinen jumpsuit koossa 50 cm, yhtään isompaan ei kangas riittänyt. Loppu täytyi aivan ehdottomasti käyttää, joten siitä tuli myös tumput vapaasti leikellen ja tossut potkareiden teräosaa kaavana käyttäen. Pipokin settiin valmistui, mutta sen kuopus nappasi nukelleen...

Vuosia jemmassa olleesta etanacollegesta kuoriutui 68 cm jumpsuit. Vihdoin sekin kangas löysi muodon vaatteena, kun ei koskaan oikein omien tyttöjen päälle eksynyt. Pitkät resorit toivottavasti suovat pidempää käyttöikää.

150 cm joustofroteeta

Varmaan vuosi sitten ostin tämän ihanan joustofroteen jonkin sorttisesta alesta. Tein tuolloin monen monta hupullista ehtaa ja tämä kangas jäi muhimaan. Jotenkin nuo hupparimekot ovat vain niin ehdoton ykkösvaatevalintani varsinkin töissä, että tällä viikolla noistakin auringonkukista kuoriutui alkuperäisen suunnitelman mukainen tunika näin vuoden harkinnankin jälkeen.

Koska ihastuin kuosiin viimeistäänkin tunikani myötä totaalisen täydellisesti, täytyi se käyttää ihan kokonaan. Ehkä siitä lopusta vielä nuken lapaset olisi saanut, mutta siihen en enää lähtenyt...

Oma tunikani on siis tehty Ehtana: helmaa levensin hieman, jotta sain enemmän pussittavuutta. Hihoja lyhensin itselleni sopivaksi. Hitusen pidemmät olisivat resorit saaneet olla, sillä tykkään, että hihat ovat oikeasti pitkät. Helmaan lisäsin resorin. Taskut tein taas omaan tapaan ompelemalla etukappaleeseen peittarilla. Taskut on kantattu kääntäjällä. Hupussa ja taskuissa on valkoista trikoota.

Tunikan jälkeen oli selvää, että lopusta tulee housut kuopukselle. Jokin ottobren kaava sattuikin sopivasti käteen ja muokkasin ne näppituntumalla 86 cm piirretystä kokoon 98 cm. Vähän pitkät tuli, mutta resorit mahdollistavat jo käyttämisen. Ainut vain, että mätsäävää paitaa ei ole, joten täytyykin tutkia trikoojemmoja sillä silmällä...

Kun kangasta jäi edelleen, tekaisin pikkuiset pöksyt koossa 62 cm ja pöksyihin mätsäävän hatun koossa 40 cm. Oli kiva päästä testaamaan hattukaavaa, niin paljon olen niitä netissä nähnyt. Kaavat Ottobreltä.

Kantit tein kääntäjällä, myöskin nauhat. Suhteeni kääntäjään lämpenee jälleen pikkuhiljaa leikkurilla leikatun kantin ansiosta. 

Ja kun kangasta edelleen oli sipru jäljellä, tein vielä kuopuksen nukelle housut ja pipon - saavat sitten samistella ;)

Anelmaiset, Linnea neuloo ja neuletakki

Nyt ei kyllä ole kaikkein edustavimmat kuvat ja valotkin miten sattuu, mutta asiat tulenevat ilmi silti. Nyt on uudet Anelmaiset ja ovatkin muuten minun sävyissä. Tarkoitukseni oli sukat neuloa sillä toisella Anelmaisen ohjeella - onko varressa nyt yksi kuvio toisin - mutta huomasin taas tehneeni samalla kuin viimeksi. En kuitenkaan usko, että viimeisiksi jäävät, joten ensi kerralla sitten.

Lankana näissä on Novitan Seitsemän veljestä.

Mekon pariksi sopii uusi mekko, joka on tehty Ruskamekon kaavalla. Paapiin ihana Linnea neuloo on aivan minun kuosi, tykkään ihan älyttömästi. Taskuissa on mustavalkeaa raitaa, kuten myös pääntiellä alavarana. 

Ja vielä tovi sitten tein neuloksesta Mekkotehtaan Huippu-takin kaavalla neuletakin, josta tulikin oikea murheen kryyni. Ensinnäkin kangasta oli liian vähän. Toiseksi se oli materiaalina minulle aivan uusi kokemus ja sen venyvyys ja täten ompelun haastavuus yllätti minut aivan täydellisesti. Suurinpiirtein symmetriseksi sain puolet lopulta, mutta ei se täydellinen ole. Taskuihin lisäsin pitsit ilmettä tuomaan. Vähän isokin siitä minulle tuli, mutta eiköhän se käyttöön eksy.

Niin! Ja suurin ongelma olivat nuo reunat, jotka kääntyivät. Lopulta silitin ne höyryn kera ja vihdoin! Nyt ne ovat suorassa. Ei ihan kohta uudelleen...

Hymyileviä pilviä

Saumurini koki kovan kohtalon, kun en löydä tarpeeksi kaunista, mutta kuvaavaa sanaa yksi kissoistamme livahti työhuoneeseeni ja villiintyi saumurin lähellä rikkoen siitä yhden lankatapin. Ihan halpa keikka ei tämän onnettomuuden myötä paikalliseen kone- ja kangasliikkeeseen tullut, mutta niin paljon tikki kärsi viallisesta, että korjaus oli välttämätön mitä pikimmiten. Samalla kone sai vuosihuollon ja ai että, olin jo unohtanut, miten täydellistä tikki voikaan olla! ♡

Saumurin täydellisyyden kunniaksi tekaisin kahdelle pikkumiehelle pipot ja tuubihuivit syksyyn (ja kevääseen). Joku aivopieru kävi enkä osannut tuubihuivia ommella ilman, että tikkasin alareunan päältä kiinni - pilvet kulkivat oikeinpäin vain sivusuuntaan! Selittäkääs nyt joku minullekin.

Näitä saumamerkkejäni en vain voi hehkuttaa liikaa, ah, kuinka niitä rakastankaan.

Ompeluryhmästä bongasin myös tovi sitten kangasleimasimen, joka kestää pesun jopa 90 asteessa! Nyt viimein keräsin hermon rippeeni minimaalisten kirjaimien latomiseen kömpelöillä pinseteillä leimasimeen ja tadaa! Pipot on sisäpuolelle eroteltu ja koko merkattu. Ihan huippu keksintö, kiitos Lidl ja kiitos rakas ystävä, joka metsästit tämän leimasimen minulle, kun eihän meidän tuppukylässä moista kauppaa ole.

Nyt kohti kylmeneviä päiviä, keltaiset kumpparit jalkaan!