Joskus elämä yllättää pahimmalla mahdollisella tavalla. Rakkaan ystäväni pieni, ensihetkestä rakastettu poika ei jaksanut matkaa tähän maailmaan. Ystäväni pyysi minua ompelemaan pikkuiselle kummipojalleni vaatteet arkkuun viimeiselle matkalle.
Vaatteeksi ompelin toiveiden mukaisesti vaaleansinisen puuvillaisen asun, jossa on selkä auki. Niskassa on joustavat nauhat kiinnitystä varten. Hihansuissa on kuminauhat rypyttämässä hihaa. En ole varma, puetaanko käsiä hihoihin, mutta halusin ne kuitenkin asuun tehdä. Helmaan kirjottiin koneella etunimi.
Puvun lisäksi neuloin pienelle keskosen koon siksak-myssyn villasta. Vähän kokoa muokkasin saamani päänympäryksen mukaan mahdollisimman oikeankokoiseksi.
Sanoja ei ole, ei ymmärrystä. On vain luotettava, että jokin joku päivä selittää, miksi näin piti käydä.
Hyvää taivasmatkaa pieni rakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!