sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Trikoinen tilkkupeitto

Jokainen ompeleva tietää, miten paljon sitä tilkkua jää kaiken maailman töistä tahtomattaankin. Jää pääntien kaarteesta, hihan kaarokkeesta ja aina siellä alareunassa onkin se muutama ylimääräinen sentti. Olen säästänyt tilkkuja nukenvaatteisiin, mutta sitten päätin tehdä niistä jotain ihanaa. Jotain niin ihanaa, että en tee ihan kohta uudelleen: tilkkupeitto.

Tilkkutyöt ovat ihania, niin kauniita ja värikkäitä, ihania. Nyt kun olen itse tehnyt ensimmäisen tilkkupeittoni voin todella kunnioittaa jokaisen muun tikkutyötä, sillä kyllä niissä riittääkin työtä: valitse kankaat ja kuviointi, leikkaa ne samankokoisiksi (tai yritä ainakin, maailman paras keksintö tähän on ehdottomasti leikkuri, saksia kannata edes yrittää), ompele ne ja yritä saada siistiä. Oman haasteensa tuo trikoo, joka joustaa ja venyy ja tappelee vastaan.


Lopulta sain useamman kuukauden aikana leikattua 180 tilkkua useaa eri kangasta hyödyntäen. Väliin ompelin collegekankaan, joka oli kaunis ehkä parikymmentä vuotta sitten, mutta ei oikein iskenyt minuun. Taakse ompelin lilan trikookankaan, jonka reunat ylsivät oikealle puolelle. Meinasin ensin peitetikata reunat, mutta päädyin kuitenkin ompelemaan vain suoran tikin. Jo tämä oli sen verran haasteellista, että aivan täydellistä jälkeä ei saatu, mutta kelpuutan työn nyt kuitenkin, sillä se jää oman talon sisään.







Muutamia hyväkuntoisia bodyja, jotka olen silpunnut tytölle paidaksi, hyödynsin myös tilkuissa. Ihana nähdä lempikuoseja, kuten tuo vaaleanpunainen kaupunkikuosi ja Tove100-muumit mukana peitossa.




Johtuen ehkä siitä, että esikoinen on tyttö, myös tilkkujen sävy on varsin tyttömäinen, vaikka kuinka pyrin sukupuolineutraaliin peittoon. Aika söpö se siitä tuli joka tapauksessa :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!