Säät viilenevät ja tuntuu kyllä kummalliselta elokuussa etsiä pipoja päähän. Kai se on hyväksyttävä, että helteet ovat ohi ja ottaa se positiivisena kutsuna tarkistaa pipojemmat.
Viime viikkoina onkin tullut ommeltua useampi pipo, muutama kuvista on jo parin kuukauden takaa.
Ompelin pehmoisesta, vaaleanpunaisesta trikoosta rusettipipon pienelle neidille. Totta puhuakseni tein ensin alla olevan setin, mutta ensimmäisestä piposta tuli vähän reilu. Mutta onhan näitä pipotettavia päitä!
Rusetti on ommeltu pipoon käsin kiinni.
Prinsessathan tarvitsevat arvoisensa pipon ja jotta kangasta kuluu enemmän, samalla tuubihuivi samaan settiin.
Pilkkupipo löytyi ufolaatikosta, eikä sen näin vuotta myöhemmin mahtunut kuopuksen päähän. Onneksi on pienempiä päitä.
Nappinjan sydäntrikoon lopusta valmistui pari kaksinkertaista trikoota. Samaan syssyyn valmistui erään pikkupojan pipo Paapiin vanhoista autoista.
Kangaskapinan Maailmanvaloista tein viemisiksi pipot rakkaalle poikatriolle.
Ihania pipoja! Tosi kivoja kankaita. Kauniita elokuun viimeisiä päiviä!
VastaaPoista