Suuressa käsityölehdessä on ollut Designsuunnittelijoiden neulepaitoja viime aikoina (vuosina?) ja olen niitä ihastellut lehti toisensa jälkeen. Keväällä aloin miettimään, miksi vain ihastelen, enkä tee niitä. Niinpä valkkasin ensin toukokuiselle Pariisin matkalle Niina Laitisen neuleen ja nyt seuraavana puikoille pääsi Merja Ojanperän Peikonpähkinäneule. Vielä on monen monta neuletta, jotka olisi ihana tehdä. Paitalankajemmoja näihin ohuisiin ei taida juuri enää olla - ah, mikä syy lähteä lankakaupoille.
Olen aiemmin neulonut lähinnä vain villasukkia ja ihmetellyt sitä, miten toiset koukuttuvat työläisiin villapaitoihin. Nyt ymmärrän sen.
Lankana paidassa on Puuilosta (muistaakseni) hankittu Polly-lanka. Lanka on kyllä akryylia, mutta koostumus ei ole omaan näppiin yhtä muovinen kuin monissa muissa tekokuiduissa. Olisin näppituntumalta voinut jopa veikata villaa olevan joukossa. Kaulalle nousevassa villapaidassa en kuitenkaan kärsi pitää kovin täysvillaista.
Malli oli mukava neuloa. Nyppyjen tekemistä emmin, sillä en erityisemmin ole niiden ystävä. Tähän malliin ne kuitenkin sopivat mukavasti. Myös 1o, 1 n -neule, jossa oikeat tehdään kiertäen oikein on silmääni yksinkertaisen kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!