Tämä panda-joustocollege on ihana. Ostin sitä muistaakseni ensimmäisiltä Suomen kädentaidonmessuilta keltaposkisen palan (tai sitten jostain muualta samoihin aikoihin), josta suunnittelin tekeväni esikoiselle jumpsuitin. Lopulta tein siitä hälle kuitenkin hupparitunikan ja pienempi neiti sai paidan.
Nuo vaatteet ovat jo vuosia sitten matkanneet maailmalle, mutta esikoinen muisteli huppariaan pitkään. Kun nyt vihdoin löysin tätä collegea uudelleen Fb-kirpparin kautta, tein siitä isommille neideille uudet paidat.
Vaaleanpunaposkisesta pandasta ompelin hupparin, jossa hupun sisävuori sekä hihansuu- että helmaresorit ovat vaaleanpunaiset. Huppuun lisäsin pandakankaasta ommellut korvat.
Minttuposkisesta pandasta ompelin sen sijaan collegepaidan, jossa pääntiellä, hihansuissa ja helmassa on mintut resorit.
Myöhemmin sain käsiini vaaleanpunaposkista pandaa myös trikoona, joten ompelin siitä ohuemman pitkähihaisen pandafanille. Tämä leikkisä kuosi on myös lapsen suosikkikuosi kaikkien elävämpien pandojen rinnalla. Niinpä tästä pandasta valmistui vielä loputkin tarpeelliset vaatekappaleet.
Sekä pitkähihaisen paidan pääntie että minttuposkisen panda t-paidan pääntie on kantattu käsin trikoolla. Kiinnittävät ompeleet on tehty saumurilla, tikkaukset peitetikkikoneella.
Ompelin pari muutakin pandatrikoopaitaa samaan tapaan. Näissä seikkailevat elävämmän näköiset pandat, mutta käyttöön pääsivät samantein.
Vaaleanpunaposkisesta pandasta ompelin myös legginsit. Lopputilkut käytin trikoopipoon ja pantaan.
Pieni palanen löytyi keltaposkista pandaa, jota alun perin lähdin metsästämään. Siitä tein neidille kesähatun, joka olikin helteiden alettua kovalla käytöllä.
Nappinjan pörröcollegepanda ei hillittömästi jousta, joten saa nähdä, jääkö käyttöikä paidassa harmillisen lyhyeksi. Kangas oli sen verran kapea, että paidan hiha on tehty halkaisten. Korostamisen sijaan peitin sauman raitanauhalla.
Pääntiellä, helmassa ja hihansuissa on resoria renkaaksi ommeltuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!