Mitä lähemmäksi joulu tulee, sitä kiireemmäksi käy ompelevan arki. Ei sillä, että ehtisin enää joka päivä ompelemaan - töissäkin kun on käytävä - mutta silloin tällöin ehtii tehdä sauman tai pari, joskus vähän enemmänkin.
Paapiin aivan ihanista kuoseista valmistui parit haaremipöksyt ja paita. Jos minulla olisi poika, aivan taatusti tekisin tuosta keltaisesta konekankaasta mitä vain päähäni saisin. Onneksi on kummipoikia ja heihin on hyvä käyttää poikamaiset suunnitelmat. Kaveripiirissä on aika monta muutakin poikaa ja tänä vuonna aionkin saada poikakankaani varsin hyvin käytetyksi, en usko sen olevan ollenkaan ongelma, pukkia kun täytyy avustaa.
Siiri keinuu -kankaasta tein Noshin kaavalla paidan. Tähän en tehnyt pitkiä käänteitä, sillä ompelin paitaan ensin sivusaumat ja tein sitten vasta hihansuun käänteen sillä mitalla, kun se peittarilla onnistui: ihan siis vain parin sentin käänteet. Pääntielle ompelin mustan resorikaitaleen. Nyt olen ihan vakavissani alkanut miettiä kantinkääntäjän ostamista Janomeen, mutta en ole vielä täysin vakuuttunut, löytyykö minulta aikaa opetella sen käyttäminen. Harjoittelu kuulemma palkittaisiin kyllä lopputuloksella. En yhtään tykkään kanttaamisesta ja siihen moni työ tuntuukin aina jumittavan. Moni kantinkääntäjän omistaja on sanonut, että kääntäjä teki ongelmasta päinvastaisen. Ehkä minullakin olisi toivoa... Ihan ilmainen sijoitus se ei tosin olisi, joten täytyy vielä tutustua asiaan ja vakuuttaa itseään.
Parit haaremit muodostui työkonehoususta ja vielä yhdet taitaa tulla samaa sarjaa. Myös Siiristä tuli tehtyä samaiset housut, mutta pienempää kokoa. Kaava on jostain Ottobrestä, mutta nyt on vaikea sanoa, mistä... Aivan suoraan en sitä löytänyt. Resorivyötärön sisässä on kuminauha, resoreilla kun on tapana käytössä lähteä löystymään.
Oma nimilappu löytyy pöksyistä takaa.
On ne kyllä vaan niin ihanat, että nyt täytyy kaivaa joku oikein tyttömäinenkin kangas samaiseen tarkoitukseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!