Olimme heinäkuun alussa erään kaverin luona kyläilemässä. Hänen tyttönsä on sopivasti meidän tyttöjen välistä ja siinä hänen pieniä vaatteita kaapista poistellessa silmiini sattui eräs aivan ihana haalari. Tuo haalari on Noshin sydänneuloksesta tehty vetoketjullinen haalari, jonka malli viehätti jotenkin erityisesti, sillä ne eivät olleet vain peruspotkarit, joiden käyttöä olen nyt kuopuksen kohdalla treenannut. Jostain syystä en esikoisella juuri osannut potkareita pitää ja varsinkin terälliset mallit jäivät tälläkin erää yöpukuihin.
Näin ompeluryhmässä useitakin tuota haalaria vastaavia malleja. Selvitys paljasti kaavaksi Ottobre 6/09 Mustikkahaalarin. Tässä haalarissa on leveät lahkeet, mutta itse suosin resoreita, sillä ne pussittavat lahkeen mukavasti, eikä lahje jää kantapään alle - joku päivähän tämäkin muksu lähtee jaloilleen.
Pyörittelin monia jemma joustofroteitani viikkoja, kunnes totesin, että tasan tarkkaan tämä yksi pala riittää haalareiksi. Ei ollenkaan huono vaihtoehto kuitenkaan mielestäni. Rohkaisua tehosteresoreihin ja -ketjuun sain muiden töistä. Mietin pitkään pinkkejä tehosteita, mutta halusin kuitenkin ajatella haalarin mahdollistakin tulevaisuutta ja päädyin keltaiseen. Myös oranssi ja limenvihreä pääsivät vaihtoehtoina finaaliin. Näin syksyn lähestyessä olin kuitenkin kovin mieltynyt keltaiseen, ja se näkyy monissa vaate- ja kangasvalinnoissani, langoissakin.
Joustofrotee ei kankaana ole suosikkiommeltavaani - sehän venyy ja paukkuu joka suuntaan. Vetoketjun ompeluun luin paljon vinkkejä ja lopulta seurasinkin Tosimummon haalarihousuvinkkejä pääntien tekoon ja ketjun kiinnitykseen. Tukikangas on kovasana. Siitä huolimatta sain toisen puolen venymään ja tein temppuja sen kanssa, mutta suunta on ehdottomasti jo parempaan päin.
¨
Minulla onkin jemmassa eräs joustofrotee odottamassa pääsyä vaatteeksi itselleni. Ehkä otan sen seuraavaksi työn alle. Saan tosin jännätä kankaan riittävyyttä, kun alunperin mietin siitä muuta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!