keskiviikko 26. elokuuta 2015

Pitsivetoketjullisia mekkoja ja juhlapaita kaverille

Kaverille iski akuuttivaatepulma. Vauvan pitäisi muonaa saada, mutta itsellä ei ole aikaa tehdä vaatteita, jotka palvelisivat sekä äitiä, että vauvaa parhaiten. Kieltämättä oma elämä on tällä hetkellä varsin hektistä myös samaisesta syystä, mutta täytyyhän mummon saada leikkiä lasten kanssa, ja nämä hetket ovat kieltämättä varsin hyviä treffata ompelukonetta. Nyt iltojen pimetessä neuleet maistuvat kyllä jo paremmin ja on aivan ihanaa käpertyä illalla sohvan nurkkaan lasten mentyä nukkumaan. Ompelukonetta ja muita masiinoita on tosin hyvä käyttää välillä, joten hyvä, että edes joku pyytää niillä tekemään jotain.

Kaveri tarvitsi kiireisesti tulevan viikonlopun juhliin juhlapaidan. Kangas löytyi hänen omista jemmoistaan, muisteli, että olisimme joskus yhdessä kangastilausta näpytelleet. Hyvinkin mahdollista. Lila-beige kangas on kyllä kovin minunkin makuuni. Kaavaksi otin tutun Ruskamekon, jonka avulla piirsin kädentiet ja pääntien, muutan sitten lähdinkin leikkaamaan oman mielen ja mielikuvan mukaan. Tarkoitus oli laskea pääntietä alemmas, sillä satiinimainen kangas ei juuri jousta, mutta eihän näillä yöunilla muista tekohetkellä muistanut enää. 

Pääntien ja kädenteiden huolittelun tein alavaroilla, jotka ompelin käsin kiinni muutamasta kohtaa normaalien tikkauksien jälkeen. Helma levenee ja pussittuu paksun kuminauhan avulla. Pitäisikin muistaa ostaa lisää kuminauhaa tähän tarkoitukseen ensi kerralla kangaskaupassa käydessä... 





Arki myös vaati lisää vaatteita, joten ompelin kaverille tämän kankaista muutaman mekon Ruskamekon kaavalla. Kankaat kaveri on ostanut paikallisesta kangasliikkeestä ja täytyy tunnustaa, että tämä vaalealila kangas löytyy myös minun jemmoistani. 




Vaalea kangas on hyvin ohutta. Pallollinen kangas on jo hieman ryhdikkäämpää. En itse suosi sinistä ollenkaan omissa, enkä juuri tyttöjeni vaatteista, mutta ai että tämä pallollinen kangas on ihana! Itselleni väri tuskin sopisi, mutta kaverille kyllä. I h a n a.




Retrokuosinen oli selvästi paksumpaa trikoota, jonka ompeleminen oli helppoa ja ihanaa. Oikein unelmakangas. Hihoihin laitettiin mustaa trikoota, joka kyllä oli itse mekkokangasta ohuempaa, muttei ollenkaan haitannut. 





Joka mekon tikkaukset tein peitetikkikoneella, vetoketjun ompelin koneella ja saumat saumurilla. Hieman hätäisiä kuvia neljän lapsen kanssa, mutta kivoja mekkoa, uskaltaisin väittää!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!