Kuukausittainen ompeluvaihto

Kesällä eräässä Facebookin ompeluryhmässä eräs pienen pojan äiti huhuili ompeluvaihtokaveria suurinpiirtein samanikäisen tyttölapsen äidistä, sillä hänellä oli "röyhelövaje". Tartuin kuukausittaiseen ompeluhaasteeseen, sillä minulta löytyy reilusti kivoja "poikakuoseja", joilla on oikeus päästä käyttöön.

Syyskuun viimeinen päivä postitin vaihtokaverilleni kokovihreän bodyn, jota koristaa Käpysen Riivalit ja Paapiin kuosista ommellun haalarin. Lopusta Riivalista tein raitahihoin (Bellabitin raitaa) bodyn kummipojan vauvaveljelle.

Kaavoina käytin Jujunan vauvapaketin Nooa-bodykaavaa ja Niina-haalaria. Kantit on tehty kolminkerroin kääntävällä kääntäjällä.

Loppukuusta taas vaihdellaan, jännää!

40 pientä vaatetta Pohjois-Karjalan keskussairaalan vastasyntyneiden teho-osastolle

Projekti on tällä erää saatu päätökseen. Ei lopullisesti, vaan tällä erää. Aivan taatusti tulevaisuudenkin tilkut tulee käytetty pienten elämänalkujen pieniksi vaatteiksi niin sairaalakäyttöön kuin untuvapakkauksiin.

Tänään vein ompelemani 40 vaatetta - 20 bodya ja 20 housut - kaverini Hannan 20 vaatteen ohella Joensuuhun Pohjois-Karjalan keskussairaalan vastasyntyneiden teho-osastolle, jonne ne otettiin iloisin mielin vastaan. Voisin melkein väittää, että määrä yllätti heidät. Raitakankaat ja muutamat muut kankaat ovat paikallisen Bellabitin lahjoittamia, kuten myös nepparit ja kietaisubodien nauhat ja osa resoreista. Upeaa! Loppuihin olen käyttänyt pääasiassa omista onpeluksista jääneitä tilkkuja ja muutaman kankaan kokonaisenakin.

Bodyt ovat kokoa 44 ja 50 cm, kumpiakin kymmenen. Kietaisubodyn kaava löytyy Paapiin lasten kaavakirjasta. Kahteen bodyista tein Suomi-applikoinnin näin Suomi 100 -teemaa myötäillen.

Housuihin kaava löytyy Kodin kuvalehden nettisivuilta. Muokkasin tosin housukaavan yhdestä kappaleesta tehtäväksi, takana on sauma ja resori toki erillinen. Myös lahkeissa on käänteet sairaalakäyttöä helpottamaan.

Nämä kaksi Suomi-settiä ovat omistani suosikit, mutta esittelen muutaman muunkin setin alla kuvin tarkemmin:

Tässä vielä kuva kaikista 60 vaatteesta, jotka lahjoitimme. Kiitos Hanna, kiitos Bellabit. Ensikertaan!

Kettusoftsellhaalari

Ompelin viime syksynä kahdelle isommalle neitoselle kettuhaalarit, mutta nyt esikoisen haalari alkoi jäädä pieneksi (joten siisti 110 cm joutaa myyntiin, ellen jemmaa keskimmäiselle). Kuosista tykkään edelleen niin hirvesti, että kun minun oli mahdollisuus saada sitä lisää, näin tein. Tämä on nyt kokoa 116/122 Suuren käsityölehden kaavalla 2/16 muokattuna resoreille. Tuulilistan jätin pois myös.

Näissä kyllä materiaali tottelee sitä paremmin, mitä enemmän näitä ompelee. Vihdoin olimme neulankin kanssa sujut. Huppuun laitoin kam-nepit. Niitä en ole ihan äsken laittanut ja useammat sai laitella, ennen kuin niiden laittaminen taas sujui.

Ja nyt toivotaan, ettei lunta ja pakkasta tulisi ihan vielä :)

Syksyiset synttärisukat

Viime kuun puolella miehen serkku täytti vuosia. Heti oli selvää, että mummonmökissä asuttaessa villasukat olisivat oiva lahja, mutta koska koko ja väri olivat epäselviä, päätin tehdä lahjansi villasukkalahjakortin, johon lahjan saaja täydensi koon ja lempivärinsä.

Sukkien malli on twist or not. Perussukat on niin kovin tylsät tehdä, mutta toivottavasti tämä malli miellyttää myös lahjan saajaa. Lankana sukissa on Novitan Seitsemän veljeksen (vanhempaa) raitalankaa.

Täyttävätkö nämä vaatimuksen, syksynvärit?

Ufolaatikon kätköistä: wannabe-Desingualit

Ufolaatikon (=keskeneräisten ompelusten) laatikosta löytyi kaksi tunikaa. Värikäs oli leikattu valmiiksi, muistinkin tämän olemassa olon, mutta ompelematta se oli kuitenkin jäänyt. Kaava on muistaakseni yhdestä vanhimmista omistamistani naisten Ottobre-lehdistä, Venetsia, Roma tai jotain sinne päin malliltaan, muistelisin. 

Toinen tunika oli tehty käänteitä vaille valmiiksi. Olen hirvittävän huono pitämään yksiväristä - mustasta puhumattakaan - etten oikein tiedä, miksi tämän olen joskus aloittanut. Päätinkin tehdä siitä itselleni mieleisemmän lisäämällä helmaan kaksi pitsiliinaa. Nämä aarteet ovat erään sukulaismummon virkkaamia, näin niiden elämä jatkuu nykypäivään.

Ompelin pitsiliinat koneen suoraompeleella kiinni tunikaan.

Mallissa on pussittavat hihat, jotka vaativat pientä totuttelua. Kuosista tykkään kyllä edelleen kovin.