Vohvelirakkautta

Keväällä vesijumpassa - jossa käyn äitini kanssa - äiti tuumi, että näppärä olisi hälläkin tuollainen kylpynuttu. Omani on palvellutkin jo pitkään alkaen olla sen näköinenkin, mutta on kyllä ollut ihan superhyvä. Pistin tilaukseen laventelinsävyistä vohvelia ja Suuren käsityölehden mallilla ompelin nutun.

Nutussa on vyölenkit ja vyö. Myös reilunkokoiset taskut ovat kätevät, sillä niihin voi ujuttaa vaikka uikkarin mukaan. 

Niskassa on lenkki, jotta nutun saa roikkumaan naulaan. Helmassa on käänne, kuten myös hihansuissa. 

Samaisesta vohvelista on tullut ommeltua myös hiusturbaaneja parissakin eri mitassa. Vohveli kuivaa hyvin, mutta kuivuu nopeasti, joten on varsin kätevä materiaali tähän tarkoitukseen. 

Turbaaneissa on kuminauhalenkki otsalla, johon häntäosan saa pyöräytettyä. Kiinnittävät ompeleet on tehty ompelukoneella, saumuroinnit huolitteluun.

Pupuset

Sukuun oli syntymässä uusi suloisuus, jolloin lapsen mumi - ensikertainen isoäiti - otti yhteyttä, että haluaisi lapsenlapselleen kotimaisen pehmolelun. Pentikin pupu miellytti ulkonäöltään, joten tuumin kaavoittamisen kanssa kotoa löytynyttä pupua pyöritellen. Käsityöksi muutin ratkaisuja mielestäni järkevämmäksi.

Kangas pupuun löytyi Suomen kädentaidonmessuilta Kankaisen valikoimasta. Kangas markkinoitiin kylpynuttukankaana, mutta järin kuivaavana vaihtoehtona en materiaalina näe, mutta tähän tarkoitukseen oikein mainiona.

Ensimmäiseksi tein koepupun, jonka jalat olivat liian pitkät, joten muokkailin haarakappaleet pituutta. Sen pää oli myös mielestäni himpun liian pieni. Näiden muokkausten jälkeen kaksi toivottua pupua muodostuivat.

Tein pupulle silmät ja nenän kirjomalla, jotta ne olisivat mahdollisimman vauvaystävälliset. 

Pupujen saumat on ommeltu ompelukoneella. Sisuksissa on vanua.

Anoppi ihastui pupuun, joten hän sai syntymäpäivälahjaksi oman pääsiäispupunsa. Sille kiinnitin turvasilmät ja -nenän. Yhdeksänvuotias neuloin pupulle kaulaliinan kaulaan.