Nipsu ja Pikku Myy

Olen virkannut puuvillasta melkein kokonaisen Muumilaakson. Muumit ovat saaneet osakseen ihailtavan paljon ihastelua. Nipsu-faneja on lähipiirissä useampi ja niinpä alkuvuodesta jälleen yksi heistä sai oman Nipsunsa. Tämä Nipsu on toteutettu Dropsin Muskat -langasta, joka on mukavan liukaspintaista, eikä mene säikeiseksi virkatessa.

Nipsun nenä on myös Dropsin puuvillalankaa, mutta Parisia. Silmät on tehty huovasta ja liimattu paikoilleen. Viiksikarvat ovat puuvillaa.

Kun keskineiti haaveili omasta Nipsustaan, aloin etsimään paksumpaa puuvillalankaa, jotta Nipsut eivät ihan samanlaiset olisi. Tuossa heräsikin ajatus Alize Velluto -langasta, josta en ole vielä töitä tehnyt, mutta paljon ihania luomuksia nähnyt.

Ruskeasävy oli varsin täydellinen. Vähän reilu kaksi kerää Nipsu kokonaisuudessaan imaisi. Täytteenä veijarissa on täytevanua. Oli haastavaa saada tehtyä riittävän pienet silmät virkaten, mutta tein sellaiset kuin oli mahdollista. Nenän kirjoin Vellutolla, mutta viiksiksi pistelin puuvillalankaa, kuten myös kulmakarvoihin.

Häntä Nipsulle on toteutettu solmimalla. Ohjeen tällaiseen Nipsuun - ja toki siihen pienempään - löytää Mukavat muumiamigurumit -kirjasta. Nyt tekisi mieli kyllä vielä Niiskuneitikin tehdä.

Nuorimmainen on kova Pikku Myy -fani ollut aivan pienestä asti. Myös Pikku Myy on virkattu Vellutosta. Pikku Myyn nuttura jäi vähän tuulitukaksi, mutta sopii vauhdikkaaseen luonteeseen. 

Myylle silmät ovat aika isot virkaten, niitä jäin miettimään, vieläkö vaihdan ne toisin toteutettuihin. Kulmakarvat ja suun tein puuvillalangalla.

Minulta toivottiin myös ristiäislahjaksi Nipsua. Tämän Nipsun virkkailin samaan tapaan Vellutosta, mutta toteutin yksityiskohdat vauvalle sopiviksi: viikset ovat pehmeää Vellutoa, kuten myös tiukkaan ommellut pistoin tehdyt silmät ja nenä.

Loppuun vielä muutama sisällä otettu kuva. Ihana, kun luontoa pääsee jo käyttämään kunnolla kuvissa, on se niin eri kuin sisäkuvat!

Taitoluistelupuku

Syksyllä sain jälleen projektiksi taitoluistelupuvun tekemisen. Tämä on ehkä viides tai kuudes puku, jonka olen ommellut, sillä näitä ei tule tehtyä kuin kerran vuodessa ja silloin mahdollisesti useampi. Puvut kivasti jatkavat matkaa luistelijalta toiselle.

Jälleen teimme niin, että luistelija itse suunnitteli pukunsa, minä ompelin ja hän itse kiinnitti kivet pukuun.

Takana puvussa on silmukka, jonka yläosa kiinnitetään hakasella. Näin puvun pukeminen on mahdollista, sillä puku on varsin käypänen ja vaikka etuosa näyttää avoimelta, ihokangas nousee kuitenkin korkealle.

Yläosa on mustaa taitoluistelupukuihin tarkoitettua kangasta, lycraa uskoisin, vaikka pehmeämpää ja notkeampaa kuin monet legginseihin käytettävät. Sifonkihelman alla on samasta kankaasta myös pöksyosa. Helmassa on musta ja punainen sifonki, joiden leikkauksessa on yritetty jäljitellä suunnitelmaa.

Hihoissa on lenkki kiertämässä keskisormen, jolloin hihat pysyvät hyvin paikoillaan. Ihokankaan reunat on huoliteltu rullapäärmeellä, kuten myös sifongin reuna. Kiinnittävät ompeleet on ommeltu saumurilla.

Tässä vielä muutama kuva puvusta ennen kivien liimaamista.