maanantai 29. syyskuuta 2014

Mekko Marimekon kuoseista

Mielessäni on jo pitkään pyörinyt trikoinen, v-kaula-aukkoinen mekko, jonka pääntie olisi paksummin eri väriä kuin itse mekko. Pari iltaa sitten mieleeni tuli eräs Ottobre-lehti, josta olen aiemmin tehnyt erään yksinkertaisen trikoomekon ja muistinkin, että siinähän oli jokin mielikuvaani vastaava kaava. Löysin lehden, Ottobre 5/13, ja valikoin kankaaksi lopun punaisesta Marimekon kankaasta, josta tein hetki sitten pussihelmaisen tunikan. Kankaan pariksi valikoin vihreän Marimekon pallokuosin, joka minun silmään näyttää kivalta parilta :) Vieläkin punaista kangasta jäi, ja leikkasinkin siitä tytölle kankaat mekkoon. Sitä seuraavaksi ;)





Kangas näyttää kuvassa kumman nukkaantuneita, vaikkei todellisuudessa ole sitä. Kamera osannee ennustaa tulevaisuutta ;) Hihansuihin ompelin pussihelmatunikan tapaan kuminauhat ensin saumurilla ja tämän jälkeen kanttasin ne trikoolla peitetikaten. Aika kätevä tapa, jotten sanoisi :)



lauantai 27. syyskuuta 2014

Lilahuppari säväyksellä pinkkiä ja mustaa

Ostin ihanaa Linnunrata-collegekangasta, josta suunnittelin tekeväni itselleni hupparin. En kuitenkaan uskaltanut leikellä niinkin arvokasta ja kaunista kangasta tuosta noin vaan tuntemattomaan kaavaan, joten tein kaavalla "koehupparin". Tämä malli on Ottobren 4/14 lasten huppari koossa 170 cm, johon mittailin hihaa, leveyttä ja helmaa itselle sopivaksi ja varsin olemattomin muutoksin se olikin hyvä. Ihastuin päällekkäin menevään kaulukseen kovin, josta sainkin monta uutta ideaa - tuskin siis ompelenkaan itselle toista hupparia tismalleen samoin. 

Tämä lila collage on odottanut jo tovin ompelua. Tilasin sen joskus kimppatilauksessa Saksasta muiden ompelevien tuttavien kanssa. Sisältä college on ihanan pehmoiseksi harjattua. Taskujen sisäosa on tehty samasta kankaasta kuin hupun vuori, ohutta pinkkimustaa trikoota, joka jäi yli trikootunikasta. Mustaa resoria on saanut käydä lähikangaskaupasta ostamassa vähän väliä lisää, se on niin helppo yhdistää vaikka mihin: pitänee ensi kerralla ostaa suoraan pari metriä...

Tietääkö joku nettikauppaa, josta saisi edullisesti resoreita? Ja mielellään useissa värivaihtoehdoissa edullisin postikuluin.







torstai 25. syyskuuta 2014

Mustaa raitaa ja palloa pinkissä trikootunikassa

Jälleen yksi leggarien ystävän surautus, ohuesta trikoosta laskeutuva tunika, joka muotoutuu vartalon tarpeen mukaan. Kankaan olen ostanut joskus Eurokankaasta ja samalla ostin vastaavaa harmaapohjaistakin. Minun pitäisikin tehdä yksi postaus aiemmista ompeleistani, niin voisin esitellä, mitä kaikkea kivaa olen vuosien saatossa tehnyt.

Tämän tunikan tein jo kesäaikaan pääntien ja hihansuiden kanttauksia vaille valmiiksi, mutta en sitten tykännytkään mallista. Pari kuukautta keskeneräisten laatikossa teki tunikalle hyvää ja nyt se istuukin paremmin. Malli on jälleen jostain Ottobrestä, jonka numeron kirjoitan näkyviin, kun sen löydän. Olen erittäin huono postaamaan vaatteista heti tehtyäni ja näinpä mallien numerot pääsevät karkaamaan, vaikka kaavat ovat kohtalaisen hyvässä järjestyksessä - tosin ovat olleet paljon paremmassakin ennen aikaa "äiti".






Jälleen kerran iloitsen peitetikkikoneesta, jolla niin hihansuut kuin pääntietkin saa nätisti. Talvi, älä tulekaan vielä?

Lila trikootunika

Löysä, kevyttä ja rentoa: se on trikootunika, jonka kangas on tällä erää paikallisen kangasliikkeen palakorista viime äitien päivänä. Kaava aikoja sitten leikattu viime vuosien naisten Ottobrestä, jonka numeroa ei nyt valitettavasti sen tarkemmin ole ylhäällä (lisään sen myöhemmin, jos vastaan kävelee). Aluksi leikkasin kankaasta tulevaksi maksipituisen mekon, mutta siinä innostuessa kangas ei riittänytkään hihoihin. Ajattelin yksivärisiä mustia hihoja, mutta eivät ne sitten tuntuneetkaan enää hyvältä ajatukselta ja pätkäisin helman pois leikaten hihat niistä. Kaavassa olkasauma tulee etukappaleen puolelle, eikä keskelle olkaa. Hihat ovat rennot ja leveät, sanoisinko, että perhosmaiset.






Nopea ja helppo välipala muiden projektien ohessa :)

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Trikoinen tilkkupeitto

Jokainen ompeleva tietää, miten paljon sitä tilkkua jää kaiken maailman töistä tahtomattaankin. Jää pääntien kaarteesta, hihan kaarokkeesta ja aina siellä alareunassa onkin se muutama ylimääräinen sentti. Olen säästänyt tilkkuja nukenvaatteisiin, mutta sitten päätin tehdä niistä jotain ihanaa. Jotain niin ihanaa, että en tee ihan kohta uudelleen: tilkkupeitto.

Tilkkutyöt ovat ihania, niin kauniita ja värikkäitä, ihania. Nyt kun olen itse tehnyt ensimmäisen tilkkupeittoni voin todella kunnioittaa jokaisen muun tikkutyötä, sillä kyllä niissä riittääkin työtä: valitse kankaat ja kuviointi, leikkaa ne samankokoisiksi (tai yritä ainakin, maailman paras keksintö tähän on ehdottomasti leikkuri, saksia kannata edes yrittää), ompele ne ja yritä saada siistiä. Oman haasteensa tuo trikoo, joka joustaa ja venyy ja tappelee vastaan.


Lopulta sain useamman kuukauden aikana leikattua 180 tilkkua useaa eri kangasta hyödyntäen. Väliin ompelin collegekankaan, joka oli kaunis ehkä parikymmentä vuotta sitten, mutta ei oikein iskenyt minuun. Taakse ompelin lilan trikookankaan, jonka reunat ylsivät oikealle puolelle. Meinasin ensin peitetikata reunat, mutta päädyin kuitenkin ompelemaan vain suoran tikin. Jo tämä oli sen verran haasteellista, että aivan täydellistä jälkeä ei saatu, mutta kelpuutan työn nyt kuitenkin, sillä se jää oman talon sisään.







Muutamia hyväkuntoisia bodyja, jotka olen silpunnut tytölle paidaksi, hyödynsin myös tilkuissa. Ihana nähdä lempikuoseja, kuten tuo vaaleanpunainen kaupunkikuosi ja Tove100-muumit mukana peitossa.




Johtuen ehkä siitä, että esikoinen on tyttö, myös tilkkujen sävy on varsin tyttömäinen, vaikka kuinka pyrin sukupuolineutraaliin peittoon. Aika söpö se siitä tuli joka tapauksessa :)


Tiikerisukat emolle ja poikaselle


Ystävä pyysi tekemään sukat hänelle itselleen ja pojalleen, joka on rakas kummipoikamme. Jouluunhan on vielä aikaa reilu kolme kuukautta, joten hyvin tässä ehtii sukat tai paritkin pyynnöstä vielä tehdä, kun sukkia tippuu puikoita kuitenkin tasaiseen tahtiin. Langaksi ystävä valitsi Novitan uutuuden, 7 veljeksen Viidakko-sarjan tiikerilangan. Tuo 150 gramman kerä riitti hyvin perussukkiin sekä 24 koon kopioihin :) Nyt langasta on tulossa sukat vielä pikkupoikaselle, joka syntyy hetkellä minä hyvänsä. Aivan ei lankakerä kolmansiin sukkiin riitä, mutta laitetaan väliin jotain sopivaa sävyä ja kivat tulee niinkin.





Laitoin varsiin jälleen Made with love -merkit molemmille. Aikuisten sukissa puikollaan on 12 silmukkaa eli yhteensä 48 silmukkaa, puikkona 3,5 ja lankana siis Seitsemän veljestä. Pikkumiehen sukissa on yhdeksän silmukkaa puikollaan ja ainakin pikkuneidin, jonka jalka on pari numeroa poikakaveria pienempi, jalkaan sukka istui nätisti. Minä pidän siitä, että sukka on pehmeä ja kevyt :) ja tähän kyllä käsialani nimenomaan taipuukin.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Vielä kerran: pitkä, punainen collegehuppari


Kai se on jo selvää, että se on syksyn hitti? Se on rento, mukava, helppo ja miellyttävä. Se vaan on mahtava vaate. Se on yläosa, joka peittää tarpeeksi alhaaltakin, se on monipuolinen ja helppo yhdistää legginsien ja farkkujen kanssa. Se on helppo vaate.

Pitkä, collegehuppari. Jo viides laatuaan ;) Tein tästä punaisesta, sisältä äärimmäisen pehmeästä collegekankaasta anopille pitkän hupparin ja lopusta itselleni. Pituus ei ensin aivan riittänyt siihen, mitä olin ajatellut ja tästä syystä lisäsinkin helmaan reilun pituisen resorin. Malli on sama kuin pinkissä hupparissa eli Suuren käsityölehden 9/2008 malli.






maanantai 15. syyskuuta 2014

Bambibody

Kesän 2014 Ottobre-lehdessä oli bodyn kaava. Bodyssa huomioni kiinnitti heti hauska kaula-aukko, jota moni muukin tuntui ompeluryhmissä innolla testaavansa. Muokkasin kaavaa jonkin verran kaventamalla sitä, sillä alkuperäinen kaava tuntui kovin leveältä pituuteen nähden - saa nähdä kaventuiko liikaa. Kankaaksi etukappaleeseen valikoin hetkeäkään miettimättä ystävältä saadun kangaspalan, joka oli jäänyt juuri sopivasti jäljelle palapaitoja tehtyäni. Taakse käytin erästä mekkoa varten ostamani mustaa trikoota, joka ei sitten riittänytkään pituudelta ja jouduin sitä jatkamaan saumalla. Hihoihin raitakangas löytyi myös tilkkujämistä. Haaraan kiinnitin pari nepparia nepparipihdeillä ja ihastuinkin niiden käyttöön taas aivan uudella tavalla - mitä kaikkea onkaan luvassa!






sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Yksi pitkä huppari lisää

Tein hetki sitten itselleni pitkän, pinkin collegehupparin ja anopille parikin vastaavanlaista. Lupasin kuitenkin tehdä hänelle vielä yhden (toistaiseksi viimeisen, sillä uskon näitä tulevan lisää) punaisesta, harjatusta collegesta. Kangas on uskomattoman ihanan pehmeää sisältä ja jo tilatessa päätin ottaa tästä syystä kangasta myös itselleni: niinpä ompelupöydällä odottaa kankaat leikattuna omaan pitkään huppariin myös samaisesta kankaasta! 

Kaavana käytin jälleen kerran anopin ostohupparia muokaten hieman pääntietä. Helmaan tein tällä kertaa resorin ja pituutta lyhensin niin, että se kuitenkin resorin kanssa olisi kutakuinkin saman mittainen kuin aiemmat.



Hupun ja taskun reunat ompelin valkealla peitetikillä. Tällä kertaa ompelin taskun reunaan käsintehty-merkin, jonka toisella puolen lukee Made with love. Tarkoituksenani on hankkia vaatteisiin kangasmerkkejä, mutten ole saanut vielä ajoiksi. Olisi aivan mahtavaa hankkia merkkejä omalla kirjoituksella, mutta tämä jää vain unelmaksi. Ehkä joku päivä.