Iltapukuloistoa suurella sydämellä

Iltapuvut ja jälleen iso sydän perään. Jossain vaiheessa ajattelin, että jos käsillätekemisestä tulisi minulle ammatti, suuntautuisin ehdottomasti iltapukuloistoon. Toki yhden puvun tekeminen vie paljon enemmän aikaa (ja hermoja) kuin esimerkiksi trikoopaidan tekeminen, mutta onhan lopputuloskin on paljon palkitsevampaa. 

Olen tehnyt useita iltapukuja, joista pari on minulla itselläni. Nämä pari muuta voisinkin postata lähiaikoina ihan omaksi iltapukupostaukseksi. Siskolleni olen tehnyt useita, ainakin puolenkymmentä iltapukua, sillä hän pääsee käyttämään niitä harrastustoiminnan puolesta minua useammin. Omat pukuni ovat pääasiassa tulleet tarpeeseen, mutta sitten kuitenkin jääneet käyttämättä. Jonain päivänä tanssitan jokaista pukuani, sen lupaan!

Tämän punaisen puvun tein pari vuotta sitten Suuren käsityölehden (1/09) kaavalla. Ihastuin kaavaan heti ja minun olikin tarkoitus tehdä kyseisellä kaavalla hääpukuni. Hääpukuni oli kuitenkin lopulta ostopuku pikkuprinsessan ilmoittaessa tulostaan ja lopulta hääpäivä koitti varsin pian pikkuneidin syntymän jälkeen. Jokainen pienen lapsen äiti tietänee, ettei isotöinen ompelu ole silloin se ensisijainen juttu. Nyt vasta tein tämän mekon kuitenkin aivan loppuun. Rakastan sitä. 

Mekko on karheapintaista Dupion taftia, jonka pinta on mukavan elävännäköistä. Yläosa on vuoritettu samalla kankaalla. Edessä on empireleikkaus, josta lähtevät laskokset, jotka tuovat etuosaan istuvuutta. Tähän pukuun en ommellut luita, mutta ne oisivat tuoneet rintamukseen osaltaan ryhtiä. Hihat ovat pienet, jotka kääntyvät päällepäin. Selässä on solmittavat sifonkinauhat ja muhkea laahus.