Olin jo pitkään haaveillut tummapohjaisesta maximekosta, joka sopisi tilaisuuteen kuin tilaisuuteen. Tykkään pukeutua konsertteihin mekkoon ja joulun alla useammissa kirkkokonserteissa istuessa mietin, että se täydellinen maximekko noihin tilaisuuksiin puuttuu. Monta ihanaa kesäisen hempeää ja vaaleaa löytyy, mutta moni tilaisuus kaipaa tummempaa.
Koneitteni huoltoja paikallisessa Bellabitissä hoitaessa huomasin palakangaslaarissa kaunista kuosia. Palat olivat tosiaan Kaikolta ja nappasinkin niitä useamman matkaani, sillä maximekon lisäksi tahdoin myös triolleni näistä vaatteet (juurikin astetta siistimpiä tilaisuuksia silmällä pitäen) sekä äitienpäiväpaidan äidille.
Aloitin omasta mekostani, joka pääsikin jo ylle tyttären syntymäpäiväjuhliin. Näitä juhlia sitten riittääkin omassa ja kummilasten taloudessa pitkälle kevääseen, nyt on mekko valmiina.
Tein mekkoon perusyläosan. Päädyin 2/3-hihoihin, jotka palvelisivat ympärivuoden. Villatakki on kuitenkin talvella usein mekkojen jatkona, kun palelen niin herkkään.
Helma on suorakaiteenmuotoinen kappale, jonka rypytin ompelukoneen pitkällä tikillä. Olenkin rypyttänyt nyt niin innokkaasti, että framilon on päässyt loppumaan. Taskun sivusaumoihin on piilotettu pussitaskut. Kaikki taskut ovat kyllä käteviä, kun on sormet aina jäässä.
Pääntielle ompelin trikookaitaleen renkaana ja tikkasin sen peitetikkikoneella. Kiinnittävät saumat on tehty saumurilla, tikkaukset peitetikkikoneella. Hihansuissa ja helmassa on tiksttu käänne.
Lisäksi tein samasta kankaasta esikoiselle paidan ja keskineidille legginsit. Alamme olla niin samaakokoa, että tarvittaessa voimme pitää näitä ristiin.
Esikoisen paidan pääntie on kantattu käsin trikoolla. Tällä kertaa tein kanttailut myös hihansuihin.
Legginseissä kuminauha on ommeltu renkaaksi vyötärölle ja tikattu päältä peittarilla.
Onneksi kangasta on vielä lisää...
