Kaksi China girl -mekkoa pikkuneidille

Tein kesällä pikkuneidille Ottobre 4/14 China girl -kaavalla collegemekon. Tykkäsin kaavasta kovasti, joten päätin tehdä pienin muokkauksin kaavaa käyttäen pari mekkoa lisää. Ensin tein pikkuneidille Marimekon loppukankaasta trikoomekon ilman taskuja, täyspitkin hihoin. Tein mekon kokoa isompana, mutta toki sitä voi jo nyt käyttää. Ei kuitenkaan jäisi samantein pieneksi. 

Pikkuneiti on kova hoitamaan "vauvojaan", joten tein samanmallisen mekon myös nukelle. Molemmissa on resori päänteillä ja hihojensuissa, laskokset vyötäröllä ja peitetikkaukset helmassa.

Ostin joku aika sitten Metsolalta ihania joustofroteita, joista pinkkikeltainen sydänkuosinen joustofrotee pääsi työn alle. Mekon taskuihin ompelin pussit pinkistä trikoosta ja pääntielle, helmaan ja hihansuihin pinkkiä resoria. Helman resori pussittaa mekon kivasti, ja koska kangasta ei riittänyt täyspitkähihaiseen, tein hihaan lyhyemmät hihat, joita resorit hieman pussittavat. Aika kiva, jotten sanoisi.

Iltapuku rakkaalle äidille

Vanhemmilleni on tulossa iltapukujuhlat parin viikon päästä. En ole pitkään aikaan ommellut iltapukua ja ehdotinkin äidilleni, että tekisin hänelle uuden puvun. Olen aiemmin ommellut hänelle parikin iltapukua, joista kuvat tuonempana. Toisesta pitäisi korjata yläosaa, sillä rintamerkki on tehnyt siihen ikävän reiän (onneksi kangasta on vielä jäljellä, eikä etukappaleen vaihto kovin iso homma ole) ja toisen mekon alaosaa voisi muokata kapeampilinjaisemmaksi.

Käytin iltapukuun kaavana Suuren käsityölehden 11-12/2010 juhlamekon kaavaa lisäten helmaan pituutta ja pääntielle avaruutta. Kangas löytyi juhlakangaslaatikon kätköistä. Totta puhuen kankaan alkuperä on Jysk, josta on olen vuosia sitten ostanut viiden metrin verhokangaspakan. Samaisesta pakasta olen jokunen vuosi sitten tehnyt itselleni kiinamekon, josta kuva alempana. Vieläkin kangasta jäi.

Mekon sivussa on rypytykset. Näiden rypytyksien takia mekkoa on ihan turha yrittää kuvata hengarissa, ei se siinä näytä miltään, vaan puku täytyy ehdottomasti olla päällä. Puvusta tuli hyvin istuva ja kantajalleen mieluinen. Mieluusti tosin tekisin äidille puvun, jos toisenkin :)

Tämän kiinamekon tein tosiaan pari vuotta sitten. Siinä siulla vetoketju ja pääntiellä napit koristeena. Mallia en muista, kaavatkin taisin saada kaverilta. Muokkauksia niihin tehtiin, mutta nyt kaavat pitäisi olla varmassa tallessa (=jossain). Kiinamekkoihin olen ihastunut kovasti ja niitä tulen varmasti vielä joskus tekemään toisenkin.

Tämän puvun kaavaa en harmikseni ole merkannnut ylös. Se saattoi olla jokin Burda muutaman vuoden takaa. Malli oli kuitekin todella kiva. Kankaana puvussa on tafti. Alemmassa, sinisessä itapuvussa on ohutta Thaimaasta tuotua satiinia, joka on kyllä ihan vihoviimeistä ommeltavaa. Puvussa kylkeen olen kirjonut rakkaalla Pfaffillani hopeasävyisen kuvion.

Tassuvelourhaaremit

Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut tekeväni pikkuneidille velourhaaremihousut. Jostain syystä päähäni on iskostunut, että ne täytyy olla ruskeat ja mielellään juuri tietyn sävyn ruskeat. Kun Facebookin kangashamstereissa joku sitten möi edullisesti juuri kuvitelmieni sävyn velourpalaa edullisesti, oli se napattava samantein. Ensin ajattelin tekeväni peppuun keltaisen veloursydämen, mutta lopulta päädyin kuitenkin tassun jälkeen, sillä neiti on hirmuinen kissafani. Tassun väriä pohdin eri velourvaihtoehdoistani ja lopulta päädyin hennon vaaleanpunaiseen velouriin, jonka olemassa oloa en edes muistanut.

Leikkasin housut Me&I;n haaremihousuja hyväksikäyttäen. Tassuun leikkelin kaksipuolista tukikangasta ja silitin kuvion peppuun takakappaleeseen. Tikkasin tassun kiinni kapealla, mutta tiheällä siksakilla. Erittäin helppo housunmalli: sivusaumat ja haarasauma saumurilla, resorit kiinni. Resoreihin kankaat löytyi jäämistölaatikosta ja resori riittikin juuri ja juuri. Muuten olisin laittanut pidemmätkin resorit lahkeisiin... Vyötärön resorin sisään ompelin vielä kuminauhan, sillä resori oli lörpsähtävän oloista.

Malli halusi poseerata nimenomaan etupuolelta, joten tassu ei posekuvissa juuri näy. 

Vespasetti neitokaiselle

Tovi sitten tein pikkuneidille odottamaan vespasetin ihanasta Noshin vespatrikoosta, johon yhdistin raidallista Noshin trikoota hihoissa. Keltainen sävy ei aivan sattunut samaa, mutta pinkki on aika lähelle - minusta ainakin kiva yhdistelmä. Mietin kyllä tovin hihoiksi pallollista Noshin trikoota, mutta koska raidat olivat alkuperäisen suunnitelman mukaiset, päädyin niihin. Tunika on tehty peruspaidan kaavalla muokaten helmaa pidemmäksi ja hieman a-linjaisemmaksi sen, mitä tilkku riitti. Pääntielle ompelin pinkkiä resoria. Hihansuut ja helmat tein perinteisesti peitetikkikoneella. Koska vielä en ole saanut ajoiksi hankkia - tai itse asiassa olen tilannut, mutta tilaus ei ole vielä saapunut - sopivan pinkkiä lankaa peitetikkikoneeseen, ei tikkauksia ole pääntiellä. Onneksi asia on nyt hoidossa.

Kaveriksi ompelin yksiväriset pinkit legginsit, joissa on kuminauhavyötärö ja myöskin peitetikkitikkaukset lahkeensuussa. Vielä menee hetki ennen kuin neiti pääsee settiä käyttämään, sillä tein setistä koon isompi kuin nyt olevat vaatteet - tällä hetkellä kun vaatekaapista löytyy jo yhtä sun toista. Ei sillä, ettei pikkuhiljaa löytyisi seuraavassakin koossa...

Mekko Marimekon kuoseista

Mielessäni on jo pitkään pyörinyt trikoinen, v-kaula-aukkoinen mekko, jonka pääntie olisi paksummin eri väriä kuin itse mekko. Pari iltaa sitten mieleeni tuli eräs Ottobre-lehti, josta olen aiemmin tehnyt erään yksinkertaisen trikoomekon ja muistinkin, että siinähän oli jokin mielikuvaani vastaava kaava. Löysin lehden, Ottobre 5/13, ja valikoin kankaaksi lopun punaisesta Marimekon kankaasta, josta tein hetki sitten pussihelmaisen tunikan. Kankaan pariksi valikoin vihreän Marimekon pallokuosin, joka minun silmään näyttää kivalta parilta :) Vieläkin punaista kangasta jäi, ja leikkasinkin siitä tytölle kankaat mekkoon. Sitä seuraavaksi ;)

Kangas näyttää kuvassa kumman nukkaantuneita, vaikkei todellisuudessa ole sitä. Kamera osannee ennustaa tulevaisuutta ;) Hihansuihin ompelin pussihelmatunikan tapaan kuminauhat ensin saumurilla ja tämän jälkeen kanttasin ne trikoolla peitetikaten. Aika kätevä tapa, jotten sanoisi :)

Lilahuppari säväyksellä pinkkiä ja mustaa

Ostin ihanaa Linnunrata-collegekangasta, josta suunnittelin tekeväni itselleni hupparin. En kuitenkaan uskaltanut leikellä niinkin arvokasta ja kaunista kangasta tuosta noin vaan tuntemattomaan kaavaan, joten tein kaavalla "koehupparin". Tämä malli on Ottobren 4/14 lasten huppari koossa 170 cm, johon mittailin hihaa, leveyttä ja helmaa itselle sopivaksi ja varsin olemattomin muutoksin se olikin hyvä. Ihastuin päällekkäin menevään kaulukseen kovin, josta sainkin monta uutta ideaa - tuskin siis ompelenkaan itselle toista hupparia tismalleen samoin. 

Tämä lila collage on odottanut jo tovin ompelua. Tilasin sen joskus kimppatilauksessa Saksasta muiden ompelevien tuttavien kanssa. Sisältä college on ihanan pehmoiseksi harjattua. Taskujen sisäosa on tehty samasta kankaasta kuin hupun vuori, ohutta pinkkimustaa trikoota, joka jäi yli trikootunikasta. Mustaa resoria on saanut käydä lähikangaskaupasta ostamassa vähän väliä lisää, se on niin helppo yhdistää vaikka mihin: pitänee ensi kerralla ostaa suoraan pari metriä...

Tietääkö joku nettikauppaa, josta saisi edullisesti resoreita? Ja mielellään useissa värivaihtoehdoissa edullisin postikuluin.

Mustaa raitaa ja palloa pinkissä trikootunikassa

Jälleen yksi leggarien ystävän surautus, ohuesta trikoosta laskeutuva tunika, joka muotoutuu vartalon tarpeen mukaan. Kankaan olen ostanut joskus Eurokankaasta ja samalla ostin vastaavaa harmaapohjaistakin. Minun pitäisikin tehdä yksi postaus aiemmista ompeleistani, niin voisin esitellä, mitä kaikkea kivaa olen vuosien saatossa tehnyt.

Tämän tunikan tein jo kesäaikaan pääntien ja hihansuiden kanttauksia vaille valmiiksi, mutta en sitten tykännytkään mallista. Pari kuukautta keskeneräisten laatikossa teki tunikalle hyvää ja nyt se istuukin paremmin. Malli on jälleen jostain Ottobrestä, jonka numeron kirjoitan näkyviin, kun sen löydän. Olen erittäin huono postaamaan vaatteista heti tehtyäni ja näinpä mallien numerot pääsevät karkaamaan, vaikka kaavat ovat kohtalaisen hyvässä järjestyksessä - tosin ovat olleet paljon paremmassakin ennen aikaa "äiti".

Jälleen kerran iloitsen peitetikkikoneesta, jolla niin hihansuut kuin pääntietkin saa nätisti. Talvi, älä tulekaan vielä?