torstai 11. joulukuuta 2014

Pitsisukkia pikkuneideille ja jarruaineen testausta

Ostin jo vuosi sitten jarruainetta villasukkiin, mutta en ole saanut sitä käytetyksi. Syy siihen on oikeastaan se, että meillä villasukkia on lähinnä käytetty vain ulkokengässä lämmikkeenä ja tuolloinhan jarruja ei suositella. Nyt kuitenkin viikonloppuna on edessä juhlat ja pitäähän talvisissa juhlissa olla pitsiset sukat. Pikkuneidin vauhtia rajoittamaan lisäsin jarrua sukkiin. 

Jarruaine "Sock Stop" on tilattu jostain, en muista enää mistä. Aine laitetaan villasukkiin, annetaan kuivaa 10-12 tuntia, jonka jälkeen toimepide toistetaan. Itse en odotellut noin kauaa ennen lisäystä, enkä lisännyt koko kerrosta, vaan paikkailin kuviota. Aika toimivaa näytti jarru olevan, sillä neiti yritti luistella villasukissa, mutta kovin tökkivää oli meno.



Pikkuneidin lilat sukat on tehty valepalmikolla, 40 silmukkaa, jalkapöydällä kaksi vähemmän. Sukan koko on noin 22.



Toiset sukat löysin sukkajemmastani, joten en osaa sanoa niiden mallia. Päättely ja pukinkonttiin eräälle pikkuneidille. 






perjantai 5. joulukuuta 2014

Hepaasi eli hevosen ja aasin sekoitus, ehkä vähän koiraakin

Neiti 1 v 9 kk on nykyisin hirmuinen heppafani. Oltuamme kaverin kaksivuotissynttäreillä ja päästyään siellä heppa-ajalulle, villitys oli viimeistelty. Olen jo tovin etsinyt hevosen kaavaa, mutta kaikki ovat joko kovin pieniä tai niin pieniä ja hevosmaisia, että minä, joka taas en hevosista mitään ymmärrä, en niitä osaisi koota. Muutenkin pikkuneidin hepaksi halusin leikittävän hepan. Löysin Ottobren sivuilta googlen kautta haeskellen 15 cm korkean aasin kaavan, jota lähdin suurentamaan. Kuten jo sanoin, en juuri hevosten päälle ymmärrä, eikä liene ihme, että neiti viimeiseen asti väitti tuotoksen olevan koira. Keskustelu meni näiin:

Minä: "Katso *****, äiti teki sinulle hepan!"
Neiti: "Hauhau!"
Minä: "Ei kun heppa, ihhahhaa."
Neiti: "Ihhah-hauhau."


Nyt tarpeeksi jankutettuani on se pääasiassa kuulemma heppa. Täytyy tunnustaa, ettei se ihan niin heppamainen ole, kuin olisin halunnut, joten jatkan vielä sopivan kaavan etsintää. Hepolla on nyt korkeutta puolisen metriä. Kangasta en oikein tunnista, se on fleecemäinen toiseltapuolen, muttei sisäpuolelta, eikä se jousta. Korvien sisäosat ovat fleeceä. Kankaat ovat jämiä ja kaappiin lojumaan jääneitä, onneksi saivat viimein muodon. Harja on Seiskaveikan jämäkeriä tuhoten pistelty ja solmittu. Silminä napit. Jalat ompelin käsin pistoilla kiinni, kun olivat irralliset ja laitoin vielä napit jalkoihin ja näistä kaksinkertaisella villalangalla pistot vartaloon. Viikon ovat nyt ainakin paikallaan kestäneet ;)







Ih-hah-haa!

tiistai 2. joulukuuta 2014

Pari villasukkia


Miehen mummo pyysi sukkia jalkojansa lämmittämään. Tein mummon pyynnöstä sukkia kaksi paria, sillä toinen pari lähtee miehen veljen jalkoja lämmittämään. Sain itse päättää sukkalangan ja päädyinkin lankakätköistä Novitan Seitsemän veljeksen Nostalgialankaan vihreänsävyisenä. Sukat ovat perussukat kaksi oikein, kaksi nurin -joustinvarrella. Pituutta on pyynnöstä tarpeeksi, kuten leveyttäkin. 

Punainen pari on tehty kiitokseksi eräälle henkilölle, jonka ansiosta kohta työhuoneessani on uusi kaappi ja toivottavasti vihdoin ja viimein pysyvä siisteys. Toiveajattelua, jokainen joka ehtii työhuoneessa vain pyörähtää ja hoitaa itse ompelutyön tietää, ettei aikaa huoneen siistinä pitämiseen jää ;) okei, ehkä jollekin jää, mutta minä olen siinä huono.

Punaisissa sukissa lankana on myös Seitsemän veljestä ja sävyn punainen muutaman vuoden takaa, kuviointi on piirakkasukkaa. Tykkään kuviosta paljon ja viime vuonna teinkin sitä ihan urakalla. Sen takia tämä kuvio ei valepalmikkoa ohita sittenkään, mutta kiva ja joutuisa se on - aina kun on tehtävä vielä yksi kuviokerta.







maanantai 1. joulukuuta 2014

Valepalmikkosukkia

Voi ihanuutta! Se tunne, kun löytää uuden mallin villasukkiin ja tykästyy siihen täysin, koska se näyttää todella hyvältä ja on helppoa ja sujuvaa tehdä. Juuri tällainen malli on myös valepalmikko. Löysin valepalmikkosukkiin helpon ohjeen Lumioosin blogista ja sovelsin sitä vain hieman, sillä ohje oli 22 koon jalkaan. Tein ensin parit sukat 45 silmukalla (silmukkamäärä on oltava viidellä jaollinen), sillä käsialani on ennemminkin löysä kuin tiukka. Tein sitten vielä yhdet 50 silmukalla, sillä löysin jostain ohjeen, että näin kuuluisi aikuisen sukat tehdä. 45 silmukkaa oli kuitenkin mielestäni parempi ja kavensin jalkaterään silmukkamäärän joka tapauksessa 44 silmukkaan. Puikkokokona minulla oli 3,5 ja lankana Seitsemän veljestä.



Tein ensin lilat valepalmikkosukat, joiden sävy on Seiska veikan uusimpia. Tein palmikkokuviota jalkapöydälle kokomatkalle ja tästä syystä tein kärkeen kavennukset niin, että ensimmäisen ja kolmannen puikon lopussa kavennettiin ja toisen ja neljännen puikon ensimmäiset. Seuraavaksi tein lankakätköistä löytyneestä vihreästä, mutta tähän en tehnyt kuviota teräpöydälle. Tykästyin kuitenkin kokomatkakuvioon, joten tein sen pinkkeihin, joihin tein varteen 50 silmukkaa. Ainakin vihreät ja pinkit lähtevät pukinkonttiin. Saa nähdä, lähtevätkö lilatkin, sillä rakastuin niihin vähän liikaa...







Mallia suosittelen lämpimästi kaikille! Tällähän tulisi aika kiva neuletakkikin muuten! Ja lapaset ja ja ja...


torstai 27. marraskuuta 2014

Pandakarhu


Laura Longin loputkin neulotut eläimet ovat vieneet mielenkiintoni puoleensa. Joka toisena työnä tulenee sukat pukinkonttiin ja joka toisena sitten tällainen pehmeä välipala muruselle. Tiikerin jälkeen päätin kokeilla Neuleleluja maailmalta -kirjan kansikuvan sankaria, pandakarhua. Nalle koostui kokonaan mustista ja valkeista jämälangoista, joita olikin päässyt kertomaan pieniä keriä useita, sillä harvemmin näitä värejä käytän oikein missään. Musta on kyllä vihoviimeinen neulontaväri... Nalle on jälleen sisältä vanhan tyynyn täytteitä, kierrätys kunniaan. 






Pikkuneiti ihastui uuteen ystäväänsä. Karhusella on pituutta kolmisenkymmentä senttiä, eikä siinä ole irtoavia osia, sen silmätkin on tehty langasta. Seuraavaksi voisikin olla apinan vuoro...

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Tiikerin raitoja

Neulon taannoin pikkuneidillemme tiikerisukat ja samalla muutamalle muullekin henkilölle. Novitan uusi Viidakko-lanka on ollut positiivinen yllätys raitoineen, ja niinpä siitä tuli tehtyä vielä muutama juttu: myssy korvilla ja lapaset neidille sekä jämäkerästä itse tiikeri.






Pipon neuloin eräällä luennolla ihan omasta päästä. Hieman reilu siitä tuli, mutta toisaalta tilaa on myös lapasissa ja villasukissakin, joten voivat olla pidempään käytössä :) 

Tiikerin ohjeen otin Laura Longin Neuleleluja maailmalta -kirjasta, jossa on monta muutakin ihanaa ohjetta. Kirjassa neuvotaan käyttämään neloskoon puikkoja, mutta ainakin omaan käsialaan plus seiska veikka -lankaan hieman peinemmätkin olisivat riittäneet. Jämälankoja tuli hyödynnettyä tiikeriin ylipäänsä, sisällä on vanhan tyynyn jämiä.




Seuraavaksi työn alle pandakarhu ;)

torstai 13. marraskuuta 2014

Kolme vaatetta anopin vaatekaappiin

Kun ottaa huomioon, millainen herkkusuu minusta on kuoriutunut viime kuukausien myötä, on hyvä, että joku suostuu kaikkia tyydyttävään vaihtokauppaan: herkullisia, tuoreita leivonnaisia ompeluksia vastaan. Siinä ohessa, kun saan toimia yhden lempiharrastukseni parissa, myös lastenvahti on taattu ilman vastarintaa. 

Tällä kertaa anopin vaatekaappia täydennettiin velourpintaisella, joustocollegena ostetulla pitkällä hupparilla. Ihanan pehmeä talveen! Legginsit vain alle ja menoksi. Kaavana käytin samaa kuin anopin huppareihin aiemminkin, onhan koko taattu. Hupun mallin otin omasta pinkistä hupparistani. Taskut muokkailin omasta päästä. Taskuihin asetin kankaan alassuin, jolloin sävy on vähän eri :) Aika kiva, eikö vain?





Hupparin lisäksi käyttöön lähti kaksi tunikaa, jotka on tehty kaavalla, jolla tein aiemmin itselleni mekon. Anopilla pituutta sen verran enemmän, että ihan ilman kaavan muokkauksia samalla kaavalla sai aikaan tunikan. Tarkoitus oli tehdä sinertävästä kunnolla pussihtava, mutta resorin joustavuus ja venyvyys yllätti. Enpä ole kyllä ihan äsken resoria aikuisen vaatteeseen edes käyttänyt ellei huppareiden helmaa ja hihansuuta lasketa, tällöinkin resori on ollut eri merkkistä. Oppia ikä kaikki.


Toinen tunika on tehty samalla kaavalla, mutta sen helma on muokattu suoraksi ja hihat tehty päärmeellä ja peitetikkikoneella tikaten. Kangas on kyllä aivan ihana ja loppujämät leikkelinkin jo pikkuneidin mekoksi. Vielä kun joku päivä ehtisi sen ommellakin...