Vihdoin valmistui vähän isompi projekti. Tai iso ja iso, mutta parilta viikolta siihen kului illat sen jälkeen, kun lapsukaiset olivat käyneet yöpuulle. Liian monena iltana kello oli aivan liian paljon ennen kuin malttoi lopettaa. Onneksi säät ovat olleet suotuisia, tätä mattoa tuli virkattua hiekkalaatikonkin reunalla.
Ohjeena on Novitaknitsin ruusumatto, ensimmäistä kertaa ruutuvirkkasinkin ja aluksi ohje tuntui heprealta. Nopeasti pääsin kyllä kärryille, kun oivalsin, että helpointa minulle on laskea kuviota konkreettisesti ruutuina eli pylväiden väliin tulevina aukkoina.
Mattojen virkkaus on mielekästä, kun työn jälen näkee jatkuvasti. Haastavaa isossa työssä on sen raskaus - ei paljon sylissä käännellä! Kuvio ei matosta näy niin hyvin kuin toivoin, mutta näissä vaaleata vasten kuvatuissa selon saa. Salamalla otetuissa ei ongelmaa ollenkaan!
Kuteena on t-yarn, jota jemmasin Kärkkäisen sikapäivätarjouksesta syksyllä. Tasan viisi kerää meni, parikymmentä senttiä enemmänkin olisi mennyt. Neljä rullaa oli moitteetonta, mutta yksi kovin epätasaista laadultaan, tästä kuva alla. Kieltämättä harmittaa, mutta uusien kuteiden tilauksessakin riski sävyeroon olisi ollut turhan suuri.
Mutta nyt se on valmis ja suuntaa makuuhuoneemme lattiaa koristamaan. Mitähän seuraavaksi koukulle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!