keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Ryhmä HAU!

Ryhmä Hau on meillä kovan suosion saanut, kuren tuntuu saaneen lähes jokaisessa taloudessa, jossa asustaa 2-6-vuotiaita. Esikoisen suosikkeihin lukeutuu helikopterilla lentävä tyttökoira Kaja, uusi tyttökoira Halti ja suloinen Toma. Kuoseja pelkillä tyttäkoirillakin löytyy ja jostain syystä erityisesti ne ovat löytäneet meille. Myös yksivuotias hokee papapaata (eli paw patrolia kuten ohjelma lontoolaisittain on), joten nyt päästiin samistelun makuun.



Majapuun hau-trikoosta tein tytöille tunikan uusimman Ottobren (6/16) tunikan kaavalla. Hyvin taipui trikooseenkin, vaikka collegelle ohje oli tehty.




Majapuun college sen sijaan muokkautui Pikkuehtan kaavaa käyttäen taskulliseksi collegemekoksi.




Ja viimeinen tilauksen trikoo paidoiksi. Paidat ovat Noshin paitakaavalla (Suuri käsityölehti 5-6/15). Tein jo paidat seuraavassa koossa, jotain kummaa venymistä on havaittavissa. Hihojen raidat ovat vähällekäytöstä jääneistä raitapaidoista talteen napsittu ja hyötykäytetty.






sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kun neuletakin tekeleestä tulikin pipo.. ja pyydetyt sukat

Löysin Garnstudion sivuilta aivan ihanan kirjoneuletakin ohjeen. Aloitin tekemään sitä Novitan seitsemän veljestä -langasta. Pari iltaa oikein intensiivisesti kaarroketta neuloin ja kun eilen sain kaarrokkeen neulottua - tasona kirjoneuletta, ei kiitos kovin usein - tajusin tulkinneeni levennykset ihan väärin! Ei tullut neuletakkia, ei...

Sen verran iso työ oli jo takana, että jotain fiksua neuloksesta oli tehtävä ja niinpä parsin tekeleen pipoksi ja tein päähän tupsun. Joustoneule tuli nyt molempiin päihin, mutta tupsu peittää sitä kivasti.

Pipon lisäksi tein eräälle vanhemmalle miehelle perussukat. Äitini pyysi tekemään ihan tavalliset, ninusta jopa vähän tylsät. Varressa on 1 o, 1 n -joustinneule. Raitoja laitoin mukaan myös.





Vähän sauma pipossa takana näkyy, mutta eipä tuo haittaa. Lörpönmallinen pipo on kuitenkin, jolloin sauma jää alle piiloon.






perjantai 21. lokakuuta 2016

Siiri, Myyry ja dinot

Kuten jo aiemminkin olet sanonut, Paapii desing on kovin mieluinen. En vuosi, pari sitten vielä niin lämmennyt, mutta tänä päivänä kovinkin. Jokin hahmoissa on niin hellyyttävää ja suurinosa sävyistä aivan ihania: omenanvihreä on jotenkin niin herkku.


Dinoja minulta löytyi kahdessa värissä. Lapsuudessa osasin dinot latinankieliset nimetkin, nyt jo vähän päässeet vuosien myötä paikoitellen unohtumaan. Vaikka tytöt tykkäävät leikkidinoillani satunnaisesti leikkiä, kieltäytyi esikoinen niitä päälleen pukemasta. Niinpä kuopus - joka ei vielä niin paljon valikoi - sai dinopaidan sekä vihreänä että okrana. Peräkkäiset koot paidoissa ovat, kaavana Nosh.





Jämäpalatkin oli pakko käyttää. Niistä tein 68 cm bodyt Ottobren Sausage dogin ohjeella. Okra sai taustakseen Noshin raitaa ja vihreä Kangaskapinan mustavalkeaa.




Jo pidempään hilloutunut metrin pätkä Myyryn herukoita pääsi vihdoin (..jokunen viikko sitten..) mekoksi Ruskamekon kaavalla. Kankaan riittävyyden takia mekossa on lyhyet hihat. Valenappilista jotenkin huusi päästä tähän mekkoon ja kivasti se sopiikin.







Siiri keinuu omenanvihreänä leikkautui esikoiselle paidaksi niin ikään Noshin paitakaavalla (Suuri käsityölehti 5-6/15).



Samasta puolet metrin pätkästä leikkaantui etukappale 62 cm Sausage dog -bodyyn. Tovi sutten leikattu Warmly wrapped -kietaisubody vaaleanpunaisesta Siiri keinuu -trikoosta valmistui myös samalla. Harmaa raitatrikoo on muistaakseni Noshia. Aivan ihanaa, mutta melkein jo käytetty. 

Kantinkääntäjän kanssa rakkaussuhde jatkuu edelleen vaihtelevana. Jonkin sortin tappi kiinnitys lienee Janomeen kytkettävä, ettei kantti pääsisi kääntäjässä kääntyilemään.




Varsinaisesti puolen metrin Siiri keinuu -pala oli ostettu näitä myssyä ja töppösiä varten, jotka kaveri pyysi tekemään pienelle pojalleen. Hattu on muokattu peruspipon kaavasta, töppöset leikelty näppituntumalla. Kummassakin siis päällä trikoota, sisällä fleece, josta myös hatun nauhat.


tiistai 18. lokakuuta 2016

Kettuisat softsell-haalarit

Jo tovi sitten hankin Kangaskapinalta kettukuosista softselliä kahdessa sävyssä, kerrassaan ihastuttava kuosi. Olin jo heti Suuren käsityölehden julkaistua softsell-haalarikaavan päättänyt, että se olisi sellainen ompelus, joka minulla olisi vielä tekemättä ja jolla halusin itseni haastaa. Ajatus sai kyllä hautua tovin jos toisenkin, mutta nyt syyslomalla oli pakko hyödyntää ensin yksilapsinen päivä ja lopulta myös syysloman alun päikkärit.

Isompaan haalariin olisi kangasta pitänyt olla reipas viisisenttinen enemmän, jotta myös hihat olisi saanut samasta kuosista. Onneksi jemmoista löytyi takkia varten ostettu pinkki softsell, jota saattoi käyttää hihoihin. Kaava löytyy siis Suuresta käsityölehdestä 2/2016. Kaava oli järkeenkäyvä - tosin en minä niitä ohjeita oikein ymmärtänyt ja lopetin lukemisen, ennen kuin into lopahtaisi. Rakas Pfaff teki ensimmäisen kerran lakon (tai no, nahkalle tehnyt myös) ja neulojakin taittui ja katkeili urakalla. Hermo meinasi hyppytikkejä korjaillessa mennä, kunnes esiin astui äitini 30 vuotta vanha Huskqvarma. 

Lopulta totesin, että suurin ongelma hyppytikkiin oli kuitenkin neula. Monen neulanvaihdon jälkeen sain isomman haalarin tehtyä ja vannoin, että toista ei tule...


...mutta pitihän se silti kokeilla tehdä pikkusiskollekin oma, kun siihen oli kaavatkin jo leikattu Ottobrestä 4/2015. Tuplaketju ei aiheuttanut päänvaivaa enemmän, melkein tykkäsin tästä kaavasta jopa enemmän. 

Yritin tehdä molemmille käyttökelpoisen, mutta reilun koon: nämä säät kun kylmenevät kokoajan, muuten haalarin käyttöaika jäisi kovin lyhyeksi. Selänpituudet olisivat saaneet kyllä vähän reilummat olla, mutta toivossa on hyvä elää.

Sinertävän kaavaa muokkasin sen verran, että lisäsin hihoihin resorit. Tämä vähän tilanteen pakosta, kun kangas loppui, mutta oikeastaan hyvä näin. Lahkeenkaitaleet ovat varsin kapoisat, saa nähdä, vaihtuvatko nekin sjan kanssa resoriin.




Lahkeissa on polvissa laskokset pussittamassa polvia.



Elämäni ensimmäiset muovinepit! Lopulta helppoa, vaikka laitto jännittikin. Yhden sain repiä ja silputa palasiksi, kun mokoma puristui ruttuun. Suosittelen tekemään kerralla kunnolla, irroittaminen ei todellakaan ollut helppo homma.









Ja muutama kuva haalareista päälläkin. Siistimmät haalarit näistä näin syksylle ajattelin, mutta jo ovat peppu ja polvet mustina :)