Verson puodin Suomi100 -ompeluhaaste

Keskikesän Verson puodin ompelukerhon haaste kantoi Suomi100-teemaa, Topeliuksen Koivua ja tähteä mukaillen ajatukset sodan jälkeisessä kotiinpaluussa kotikoivun jo näkyessä.

Ensireaktio trikookankaaseen oli ehkä epäilys, istuisiko väri itselle. Hyvin pian tuli selkeä visio kotoisasta, turvallisesta, rennosta kesämekosta, jossa on hyvä nauttia kesäillan auringosta niin omalla terassilla kuin juhannuksena mökilläkin.

Kankaan sai tällä kertaa valita kolmesta sävyvaihtoehdosta: päivä (alkuperäinen), aamurusko (tyttömäinen) ja mustavalkoinen. Itselleni heräsi heti kuvauksesta ajatus koivuista ja oli selvää, että tahdoin kankaan alkuperäisvärin mukaan. Onneksi, kyllä koivut ja kesä Suomessa on vihreää!

Mielikuva mekon mallista oli niin vahva, että jouduin yhdistämään kahta kaavaa: yläosa on Suuren käsityölehden 3/17 mukaan tehty, alaosa saman lehden numerosta 7/14. Kuminauhan mallailin itselleni sopivalle korkeudelle ja kireydelle.

Pääntiellä taitoin resorirenkaan nurjalle ja tikkasin peitetikkikoneella.

Loppukangas taipui Paapiin kaavakirjan bodykaavalla bodyksi Suomi100-vauvalle.

Virkattu prinsessakakku ja macaronsit

Olen jo pidemmän aikaa miettinyt prinsessakakun virkkaamista ja nyt vihdoin sain sen toteutettua. Dropsin Muskat -langasta virkkasin 3,5 mm koukulla ensin pohjan, sitten seinämät ja sitten yritin tehdä pyörenevän päällisen tekemällä kavennuksia joka kolmas kierros. Olisi saanut kaventaa joka toinenkin, kun kuvia oikeista kakuista. Tein kakusta sopivan kokoisen leikkikakkualustalle, joka kuvia ottaessa oli kadonnut mystisesti.

Koristeeksi kakkuun oli tehtävä ruusu, jonka virkkasin tätä ohjetta käyttäen. Vihreän osan tein oman pääni mukaan.

Kakun kaveriksi oli "kahvipöytään" saatava keksejä, joten virkkasin muutamat macaronsit, kahta eri makua toki. Niihin ohjeen löysin Novitan sivuilta. Vielä pitänee tehdä muutamat Dominot. Näitä tein jämälangoista, joista lila ja valkea oli Dropsin Parisia ja vaaleanpunainen jotain Novitaa.

Ja eikun herkuttelemaan!

Kettuja ja intiaaneja

Useampi viikko sitten tuli ommeltua muutama kettukuosinen kangas keskisiskon toiveiden mukaisesti mekoksi. Tilkut päätyivät perinteisesti pikkusiskon bodyksi. Kettua löytyi myös toisessa värissä ja söpöä inkkariakin - pienummälle jotain ihan omaa.

Kuvat ovat nyt vähän toisluokkaisia auringonporotuksessa kuvattuja, mutta eiköhän niistä selkoa saa.

Keskisiskos sai toivomansa kettumekon Ottobren Tropical-mekon kaavalla pitkillä hihoilla. Vähän madalsin saumaa rinnalta vyötärölle. Kaikki kankaat ovat Kangaskapinalta.

Bodeissa on käytetty Jujunan vauvakaavojen Nooa-bodyn kaavaa koossa 68 cm ja 74 cm. Hieman olen pidentänyt haaraa kestovaippaa ajatellen. Näin kaavakin tuntuu varsin kokoonsapitävältä ja on kyllä oikein mukavan mallinen meidän hoikkeliinille.

Ompelupiiri

Ommellisen muuttomyynnistä mukaan tarttui pätkä ihanaa Ompelupiiriä. Näin jo sieluni silmissä kankaan Paapiin kaavakirjan Siiri-tunikana, mutta kuitenkin Ottobren Gissa vem veti puoleensa. Tällä kertaa taskuton tunika, sillä en halunnut rikkoa upeaa kuosia. Pääntielle, hihansuihin ja helmaan sydämiin mätsäävää kanttia.

Hihat pidensin täyteen mittaan. Peittarilla oli selvästi huono elämä ja keskisiskon tunika otti kantissa osumaa kohdassa jos toisessakin aikaan saaden niskaankin pienen reiän. Korjausompelua ja käsin hifistelyä, mutta aika hyvin virheet sai korjattua.

Bodyssa kaavana Jujunan Nooa-body, johon hieman haaraosaa pidensin kestovaippaa ajatellen. Taustakappaleen jouduin tekemään raidasta, mutta kivasti senkin sävyt sopivat pääkankaan väreihin.

Ja kuten kaveri sanoi, tupla on muuttunut triplaksi ;)

Loppupala scubaa: lisää bombereita

Ostin paikallisen Bellabitin palakorista kolme palaa scubaa ja ompelinkin meidän perheen naisille bombertakit ja nuorimmaiselle jumpsuitin. Kangasta jäi tuon operaation jälkeen ja kun äitini kovin ihastuikin takkiin, tein hälle oman. Ensin tarkoitus oli toisesta kankaasta, mutta mitä sitä uutta ostamaan, kun tätäkin oli juuri sopivasti jäljellä. 

Kun sitä sitten vieläkin jäi, tein nuorimmaisellekin takin. Vieläkin oli liian isoja paloja heitettäväksi, joten nukkekin sai jumpsuitin ja tilkuista nuorimmainen tossut oman jumpsuitinsa kanssa pidettäviksi. Ja sitten toki keksin, että juuri tästä kankaasta olisi pitänyt opetella tekemään babybootsit, mutta tässä vaiheessa ajatus tuli liian myöhään.

Äitini takkiin käytin Suuren käsityölehden 3/17 kaavaa ja kuopukselle 4/17. Molemmissa pieniä muokkauksia: aikuisen versiosta jätin etuosan resorin viereisen suikaleen taas tekemättä ja lapselle yhdistin etukappaleen yksiosaiseksi poistaen taskut. Kumpikin on vuoriton ja alavaraton.

Tossuihin käytin 68 cm terällisen yökkärin kaavaa nilkosta alaspäin lisäten varteen resorit.

Nuken jumppiksen kaava lienee alkujaan nuken vaatekirjasta, ehkä Nuken omat vaatteet -kirjan potkupuvun kaavasta jumppiseksi muokattuna.

Ja nyt pääsemme samistelemaan oikein kolmessa aukupolvessa + nukke "neljännessä"!

Ryhmä hau kesätunikoissa

Parin viime päivän perusteella kesä saattaa sittenkin alkaa, on toiveita, että lyhythihainenkin riittäisi. Ryhmä hau -kankaita löytyi hyllystä vielä jokunen ja kun hahmot edelleen ovat suosiossa, ompelin ne Paapiin Siiri-tunikakaavalla lyhythihaisiksi kesätunikoiksi. Pituutta kunkin helmaan tuli sen verran, mitä kangas riitti.

Isosiskolle meinasi iskeä kriisiä, kun hän sai sinisen tunikan ja keskisiskon kerrankin pinkinsävyisen.

Ja nyt aurinkoa ja lämpöä, kiitos!

Cinderella

Kangaskapinan Tuhkimo-digiprintti pääsi leikkuuseen jo useampi viikko sitten, mutta vasta nyt sain ne kuvatuksi nopeasti. Sateisista päivistä johtuen kuvat ovat sisällä napatut, mutta ajavat asiansa.

Kaavana tunikoissa on Ottobren Blå Blomma (tai Gissa vem tai niiden sekoitus). Taskut on kova juttu ja varsin veikeät sellaiset tästä kaavasta löytyykin. Helma on kantattu myös kääntäjällä, hieman kiristäen niin pussittaa mukavasti. Hihat pidensin täyteen mittaan.