Mistä on pienet pojat tehty?

Pieni ihanuus syntyi jälleen kerran kaveriporukkaan. Tällä kertaa sain toteuttaa vanhempien toiveen ommellen vaatetta tuoreelle pikkuveljelle ja pienelle isoveljelle. Pääsevät pikkuhurmurit yhdessä samistelemaan. 

Ai että näitä pikkuvaatteita on kiva tehdä. Kaikki kankaat on Verson puodilta. 

56 cm tein kietaisubodyt ohuehkosta Pappatunturi-collegasta sekä hennonvihreätaustaisesta Hiipijät-trikoosta. Kaava on muokkailtu Ottobren Warmly strippedistä. 

Kettujemmasta ja Ahvenista tein 62 cm perusbodyt. Kettujemmassa olikin vähän asettelua, että kuosin sai kivasti. Järkevämpää niin, vaikka vähän hukkapalaa tuleekin.

Isoveli sai samistelupaidat Ahvenista ja Kettujemmasta. Myös viidakoneläinteemaisesta trikoosta yritin mätsätä komean norsun eteen. 

Paidoissa on pitkät käänteet, jotta olisivat tuplakoko ja menisivät käytössä pidempään. 

Loppupaloista tein vielä isommalle veljekselle kalapipon, pienemmälle Hiipijöitä. 

Alusvaatekokeilut

Minulla oli kesälomalle kaksi tavoitetta: ommella koulureppu esikoiselle ja opetella tekemään rintaliivit. Repun ompelin alkuviikosta ja viime päivinä olen harjoitellut liivien tekoa. Ostin jo keväällä ennen kesäloman alkua Make bran Ulla sport -urheiluliivikaavan. Vihdoin oli mahdollisuus tehdä hetki omiakin ompeluksia, joten tällä viikolla tein alusvaatteita ihan itselleni.

Ompelin aluksi itselleni topin Suuren käsityölehden 11-12/19 toppikaavalla. Samalla sain testattua uutta peitetikkikonettani, Jukia, joka on suuri rakkauteni. Ei hypyn hyppyä eikä nihkeilyä. Kantinkääntäjää (28 millistä 8 mm kolminkerrointaitettuun kanttiin) testasin samalla olkaimiin ja vitsit se tekee siistiä jälkeä! Vielä täytyy ottaa selvää, saisiko myös muita kääntäjiä, kahdeksan millisen kantin koen aika kapeksi bodeihin neppareiden alle.

Tein myös saman lehden alushousut testiksi. Joustopitsit ovat jo odottaneet alushousu-urakkaa vuosia, mutta edellisen peittarin kanssa homma tyssäsi lyhyeen. Vihdoin kone, jonka kanssa niiden tekeminen on mahtavaa! Uutta puuhaa tilkkuja ajatellen.

Vuosia jemmattu kamelionttitrikoo riitti vielä kokonaiseen settiin, joten ompelin vihdoin kauan suunnittelemani liivit. Muokkasin Ulla-kaavaa sen verran, että madalsin ylintä kappaletta. En myöskään seurannut ompeluohjeita, joten sovelluksia on taatusti enemmän.

Tilasin Make bralta kaavan lisäksi tarvikepaketin, joka olikin ummikkona loistava hankinta. En edes tiennyt, mitä foem on, saati mitä kaikkea tarvitsen liivien tekoon. Sekin asia selkeni nyt helposti.

Tarvikepaketti riittää kahtiin liiveihin, foem useampiinkin. Tein siis myös toiset versiot. Näistä Nappinjan Pioni -trikoosta ommelluista jätin ylimmän kaavapalan pois ja kavensin keskikappaletta, jolloin olkaimet siirtyivät keskemmälle. Ompelukoneeni vähän nikotteli siksak-kiinnityksellä foemin paloissa - on se kumma, kun eivät kaikki koneet voi samaan aikaan surrata moitteetta.

Pioni-liivien olkaimet ja renkaat ovat Karnaluksista. 

Pionit eivät kuitenkaan päässeet haluamaani loistoon tällä kaavalla, joten tilasin Make bralta vielä toisen kaavan ja kokeilin sitäkin. DL01-kaavaan pionit sopivat tosi kivasti. Tein liivit jälleen ompeluohjetta soveltaen. Jätin näistä kaarituet pois. Myös näiden liivien olkaimet ja renkaat ovat Karnaluksista. 

Toki liivien pariksi täytyi tehdä alushousut, joiden kaava on myös Suuresta käsityölehdestä. 

Kohti ekaluokkaa

Pian koittaa arki, mikä meidän perheen kohdalla tarkoittaa ensikertaa ekaluokkalaista. Suloinen, reipas, taitava ekaluokkalainen yllätti haluamalla ompelemani repun. 

Kissat ovat esikoiselle kovin tärkeitä, punainen Leevi-kissamme vielä erityisen. Niinpä kangasvalinta oli heti selvä. Ikean paksusta puuvillasta ompelin hälle jo kesällä kesähatun, tarkasti katsoen, että kangaspala riittää myös reppuun. 

Ohje on Villa ja villa - blogista. Hihnanauhat ja soljet on ostettu paikallisesta Bellabitistä, kuten myös heijastin. Leikkasin heijastinarkista tassun, joka liimautui kankaalle ilman silittämistä. Repun hihnojen sisällä on suikale vanulevyä. Samaa vanua tikkasin myös vuorin takakappaleeseen kiinni. 

Repun vuori on Marimekon lakanavahvuista puuvillaa. 

Rotinalahja

Tämä setti lähti postin mukana rotinalahjaksi eräälle pikkuiselle pojalle. Kuosi oli äärimmäisen helppo valita, sillä ainakin miehen isä on Volvo-harrastaja, jonka kautta miehemme ovatkin keskenään tutustuneet. 

Trikoo on Paapiin Vanhat autot. Juuri sopivankokoinen pala oli jäänyt autoja tässä värissä. 

Body on kantattu kääntäjällä punaista resorikanttia käyttäen. Lopputilkusta leikkasin vielä kaksinkertaiset trikootumput, joiden varret ovat samaa resoria. 

Aikas söpöt, vaikka itse sanonkin.