Legginsejä

Vieläpä löytyi kesäisiä kuvia postaamattomista. Nämä legginsit leikkasin itseasiassa jo keväällä ennen kesäloman alkua, mutta ompelu jäi kesälle. Kehtaakohan myöntääkään, että poniletin lopusta samalla leikattu t-paita odottaa edelleen ompelua ufolaatikossa (=keskeneräisten laatikko ompelupiireissä). Syynä tähän on se, ettei kangas riittänytkään koko paitaan ja siellä se nyt odottaa hylättynä takakappaketta toisesta kankaasta. Onneksi kesiä riittää. 

Poniletti on Helliniltä. Kukkakankaan alkuperä ei enää ole muistissa. Legginsit ovat vähän eri levyisiä, sillä täydellisten legginsien metsästys on menneillään: ne eivät saisi olla löysät, mutteivat kuitenkaan liian piukat päällä. 

Liloissa kukkalegginseissä on kääntölahkeet eli nämä on käytössä useammassa koossa. 

Tilkkulaatikosta tein legginsit keskimmäiselle ja kuopukselle. Paapiin Sammalpolku yhdistettynä raitaan ja Mutturallan Milli-Melonit harmaaseen. 

Löytyipä vielä oranssia trikoota, jonka mieltäisin itse Paapiiksi. Ensin aioin näitä joululahjaksi, mutta keskimmäinen värien ystävä tykästyi näihin. 

Pöllöt

Pidän pöllöistä. Pöllökuoseja löytyy jemmastakin vielä useita, sillä niin ihania kuin ne ovatkin, niin ovat monet muutkin kuosit. 

Ruskeapohjaisella trikoolla on kirkkaanvärisiä pöllöjä. Tästä trikoosta tuli kiva vauvalahja pienelle neidille ja hänen isosiskolleen. Oma kuopus sai lopusta vielä legginsit, niin hän pääsee samistelemaan rakkaan ystävän kanssa. 

Pinkki resori sopii kivasti kuosiin. Bodyn ja tunikan kanttaukset on tehty kääntäjällä. Bodyn hihoissa sen sijaan on resorirenkaat. 

Legginseihin laitoin lahkeisiin samasta trikoosta resorit. Kuminauha on ommeltu vyötärölle ja tikattu peitetikillä. 

Ihanan pehmeästä pöllöstä tuli vähän erilainen pipo erityistarpeisiin. Pipon tuli olla tarpeeksi iso, pehmeä, eikä se saanut puristaa. Ommellisen collegesta tarvittiin pipoa myöskin. 

Vastasyntyneelle lähti samantyylin ihanan pehmeää pöllöä pipona ja tumppuna. Pipo on kaksinkertaista trikoota, kuten tumputkin. 

Pöllöjä näkyy vielä parissa ompelemassani maskissa. Näissä ei ole keskisaumaa. Puuvillakankaiden välissä on suodatinkangas. Kujiin on pujotettu trikoosuikale, jonka käyttäjä voi solmia itselleen sopivan pituiseksi ja pujoittaa solmun kujaan.

Kimallelapaset

Syksyllä ostin Novitan Kuuraa nähtyäni tuota ihanasti kimaltavaa neulelankaa kaverin tarinassa. Onhan kimallelankoja ollut ennenkin, mutta tällä kertaa tästä saattoi tehdä lämmittävät lapaset, kuitenkin nämä ovat tarpeeksi pehmeät lastenkin käteen. 

Esikoinen valitsi itselleen petroolinsävyisen langan. Kutakin väriä minulla oli 100 gramman kerä, joita jäi sen verran reilusti, että ainakin parit raitasukat saa aikaiseksi. 

Keskimmäinen siskos valitsi turkoosit lapaset.

Nuorin päätyi odotetusti vaaleanpunaiseen. 

Kaikissa on varressa 2 o, 2 n -joustinneule. Silmukoita on isommilla yhdeksän puikollaan (eli yhteensä 36 silmukkaa), nuorimmalla kahdeksan eli yhteensä 32 silmukkaa. Puikkona käytin 3,5 mm bambupuikkoja. 

Dinosaurukset

Nappinjalta tilatusta collegesta valmistui jo loppukesästä nämä peruspaidat. Sen verran ohuehkoa college oli - vaikkei sitä trikoonohutta - että tein paitoihin peittarilla ja kääntäjällä resorikanttaukset. Helmassa on käänne, joka on tikattu peitetikillä. 

Kankaan loppupalat riitti vielä kaksinkertaisiin pipoihin. 

Kukkia esikoiselle

Jälleen esikoisen vaatekaapin sisältö siirtyi nuoremmalle siskolle monilta osin. Esikoinen sai uusia vaatteita ja kuoseiksi valikoitui kukkakuosit. Nuppuprintin mielettömän kaunis Sydäntalvi sekä Nappinjan Pioni ovat kummankin, sekä äidin että tyttären, makuun. 

Tämän hyvin tummansinipohjaisen palan ostin syksyllä itselleni tehdäkseni siitä itselleni pipon ja tuubihuivin. Kun esikoinen ensimmäinen musiikkiopiston konsertti lähestyi, päätinkin viime tingassa ommella sen esikoisen esiintymispaidaksi. Kaunis siitä tulikin. 

Pääntie ja hihnsuut ovat kantattu käsin samasta kankaasta. Tikkaukset on tehty peitetikkikoneella. 

Nappinjan Pionissa on muutama ehdoton lemppariväritys, joista tämä harmaapohjainen on yksi, vaikken ole varsinaisesti harmaan ystävä. Ehkä olisi aika ommella omatkin pionit mekoiksi, kaavavalinnat vain kovasti mietityttävät itselle ommellessa. 

Tähän kuosiin kävi tosi kivasti tällainen pisaramallinen muoto. Hengarikuvassa mekko ei oikein pääse edukseen, lattiakuvassa muoto tulee paremmin esiin. Lopputilkusta tein peruspannan. 

Myös tässä pääntie on kantattu käsin samalla kankaalla. 

Elina Antilan kirppispöydästä kävelin pari kertaa tämän kanelinsävyn Pionin ohi ja lopulta minun piti nakittaa mies hakemaan se lähellä asioidessaan. Aivan ihana syksynsävy.