50-lukuun hurahtanut

On useampikin vuosikymmen, joille lämpenen. Yksi näistä on 50-luku. Tähän intoutumiseen vaikuttaa kyllä paljon perheeni autoharrastus ja useampi tuon vuosikymmenen menopeli löytyykin - itseltä tosin ei yhtään (minkään vuosikymmenen). Täytyykin muistaa kuvailla mekkoja näiden autojen rinnalla, kun sopiva mahdollisuus siihen tulee. Olen ommellut itselleni aiemminkin kaksi 50-luvun sävyttävää mekkoa:

Tämän satiinisen 50-luvun juhlamekon tein alkuvuodesta 2012, kaavana käytin Suurta käsityölehteä. Suuresta käsityölehdestä olen yleensäkin löytänyt paljon hyviä, itselle istuvia kaavoja. Toisinaan kaavat vaativat pieniä muokkauksia, mutta melko pienellä kuitenkin pääsee, toisin kuin esimerkiksi Modan kaavat eivät istu minulle ollenkaan. Tästä voisinkin kertoa kokonaisen postauksen...

Toinen itselleni tekemä sinisävyinen pallomekko on 2010 tekemäni perinteinen olkaimeton kellohelmallinen mekko, jonka alle ompelin irrallisen tyllihameen. Tein mekon aikoinaan vappuajelulle ja pidänkin siitä kovasti, vaikka sininen ei suoranaisesti ole väreistä omin.

Suuressa käsityölehdessä (4/14) oli jälleen kaava 1950-luvun mekkoon, jossa oli niskantaus ja selässä kuminauhalla rypytys. En kuitenkaan halunnut rypytystä, joten pienensin mallia hieman sivusaumoista: muuten kaava istui oikein hyvin sellaisenaan, jollei lasketa niskalenkkiä, jota pidensin reilusti ja olisi kyllä saanut pidentää entisestään. Tein "koemekon" vihreästä, mustapilkullisesta puuvillakankaasta, jonka joku joko oli värjännyt itse tai se oli auringossa haalistunut paikoitellen. Saattoi myös olla, että kangas oli laskenut väriä, sillä esikäsitelty se oli. En ole varma, mistä olen kankaan saanut: olen saanut kankaita monilta ihmisiltä ja erityisesti miehen tädiltä, joka viime kesänä tuli tervehtimään minua yhdeksän ison muovipussillisen kanssa! Joka tapauksessa mekosta tuli oikein kiva. Sivusaumoissa helmassa on taskut ja alla aiemmin tekemäni irrallinen tyllihame. Tyllihame kaipaa kyllä uutta viritystä tai sitten ompelen rinnalle pöyhkeämmän, nyt helmaa voi näyttää reilumminkin. Myös vyö kuuluu ehdottomasti asiaan.

Löysin kangasvarastoistani mustapohjaista, valkeilla palloilla olevaa puuvillaa, jota olin hankkinut juuri tätä tarkoitusta varten. Muokkasin kaavasta itselleni olkaimettoman mekon. Nyt lisäsin yläosaan luunauhaa saumoihin, jotta se tuntuisi päällä tukevammalta. 

Siskoni omistaa vanhan auton ja lupasinkin tehdä hälle punaisen ihanuuden pariksi punaisen mekon. Hän halusin niskantausmallisen, joten hyödynsin samaa kaavaa, nostin hieman kaula-aukkoa, pidensin niskalenkkiä, avarsin kädenteitä ja tein muutoksia istuvuuteen. Sisäsaumoissa on tässäkin versiossa luut. Punainen kangas on peräisin Intiasta ja esipesu osoittautuikin tarpeelliseksi kovaksi tärkätylle kankaalle, josta lähti pesussa reilusti väriä. Onneksi väriä kuitenkin myös jäi kankaaseen ja ihan punaiselta näyttää :)

2010 tein sinisen mekkoni ohella myös pari mustapohjaista viiskytluvun mekkoa, jotka matkaavat maailmalla. Näistä löysin muutaman kuvan koneelta, ei kovin kummoisia kuvia, mutta näytänpä ne silti.

Saa nähdä, mikä innostus seuraavaksi iskee, jospa vaikka selaisi hieman 70-luvun aarrekätköjä... ;)