Alkuviikosta reissattiin ihanien ystävien luo. Perinteistä poiketen tapasimme Etelä-Suomessa, sillä joulukalenterista nappasimme kumpikin perheliput Vihdin Puuhaparkkiin ja pahoinvointia uhmaten käänsimme ratsun kulkemaan tuon reilun neljän ja puolen sadan kilometrin matkan.
Yöpaikkaa meille tarjosi bestiksen appiperhe. Kiitollisena otimme tarjouksen vastaan. Niin upeaa vieraanvaraisuutta, ihanat ihmiset ja taivas, miten hyvää ruokaa.
Viemisinä vein heille ompelemani pussukan (kangas Ikean, kaava hyvin vapaalla kädellä leikattu.) Pussukkaan pistin pari pussia paikallisen Narskuttelun ksylitolipastilleja lempimaullani eli savutervaa ja lime-lakritsia.
Kummipojalle vein painoeläinnorpan. Norpan sisällä on kaksi kiloa riisiä puuvillapussissa ja ympärillä pehmentämässä vanua tyynystä. Norppa on ommeltu froteelakanasta. Nenä on sadetakkikankaasta ja silmät mummon perunappeja.
Ihana reissu kyllä, mutta nyt hetkeksi palautumaan.
Meidän perhe niin tykkää Puuharkista! Ihana paikka kun lapset ja aikuiset itse tekevät eivätkä vain istu laitteissa.
VastaaPoista