Herkkuja kesään

Kasasin kangasjemmojani siivotessa muutamat trikoot myyntipinoon. Myyntiin asti ne eivät ehtineet, kun isommat pienet neidit kertoivat, mitä kustakin kankaasta voisi tehdä. Sateenkaarisiilit ja sydämet ompelin kuitenkin omaan visiooni turvautuen.

Sateenkaarisiileistä tuli Jujunan Niina-haalarin kaavaa hieman muokaten yökkäri seuraavassa koossa pienimmälle neidille. Tämä kaava on kyllä tosi kiva. Hihoja lyhensin alkuperäiskaavaan resorin mitan verran ja avautumisen laitoin tapahtumaan lahkeeseen asti.

Kuvasin haalaria sekä ulkona että sisällä. Ulkona kuvatussa värit ovat lähempänä todellisuutta.

Sydäntrikoosta tuli samaiselle neidille body Jujunan Nooa-bodyn kaavalla. 

Seuraavaksi työstöön pääsi tyttöjen visioimat hetkkukankaat. Paapiin kaavakirja lapsille -teoksen legginssikaavalla valmistui keskisiskokselle täyspitkät herkkuleggarit ja molemmille jäätelökuosiset caprit.

Bombertakki ja leopardihousut

Eräs nuori neiti täyttää vuosia, joten oli jälleen se aika vuodesta, kun esimurrosikäisen tytön pakettiin tuli ommella jotain kivaa. 

Tänä vuonna paketista paljastuu collegesta ommeltu muotivillitys, bombertakki. Kaavana takissa on Suuren käsityölehden 3/17 takki muokattuna sen verran, että etukappale on yhtänäinen ja siis taskuton.

Tämän lisäksi ompelin tytölle caprimittaiset collegehousut ja loppukankaasta omalle esikoiselle collegehousut. Nämä housut muokkasin Noshin legginsikaavasta - kerrankin hoikalle tytölle riittävän kapoisat colitsit!

Hau-kangas käyttöön

Kangashyllyä siivotessa käteen sattui isompi pala sinisävyistä Ryhmä Hau -kuosista kangasta. Tämä pala pääsi käsittelyyn. Tein kankaasta ensin 110 cm Hau-paidan Noshin paitakaavaa mukaillen. Tämän jälkeen kangas riitti kevyesti 98 cm Paapiin kaavakirja lapsille -teoksen Myyry-paitaan. Vielä sittenkin siitä sai Noshin legginsikaavaa käyttämällä legginsit kokoa 110/116 ja 98/104 pienellä kikkailulla.

Myyryyn tein kantit sekä pääntielle että hihansuille. Noshiin tein ohjeen mukaiset pitkät taitteet. Noshin helman pituutta lyhensin parilla sentillä.

Pienempiin legginseihin tein lahkeisiin samasta kankaasta "resorit", muuten ei lahjepituus olisi kankaassa enää aivan riittänyt.

Yhtä kangasta köyhempi

Olen nyt ottanut tavotteeksi käyttää koko kankaan kerralla pois. Tarkoitan tällä sitä, ettei kankaasta saa enää vaatetta kellekään, mutta se saa vielä siirtyä laatikkoon "nukenvaatteiksi" ja "tilkkupeittoprojekti". Nyt pitäisikin käydä taas nämä laatikot läpi, leikellä tilkkupeittoprojekteihin soveltuvat palaset ja katsoa, mistä kankaista todella aikoo nukenvaatetta/vauvan tumppuja/taskuja/rusetteja/applikointeja... ja laittaa loppuhyvä kiertämään.

Nyt minulla on muutenkin hillitön ompelufiilis - ja harmillisen vähän aikaa toteuttaa sitä - joten vapaat hetket ovat olleet surinaa täynnä. Tämä ihana kangsterieläinkuosi päätyi tunikaksi Paapiin Siiri-tunikakaavalla muokattuna massulta hieman tilavammaksi ja hihoihin tein käänteet. 

Koska koko kangas oli käytettävä, tein pikkusiskolle bodyn Jujunan bodykaavalla odottamaan koossa 74 cm. Valkoinen ribbimäinen trikoo pääsi tunikan pariksi legginseiksi.

Legginseissä kaavana on Noshin ilmainen leggarikaava, joka on ehdoton suosikkini. Eläinkuosi paikalliselta Bellabitiltä, valkoinen jemmojen jemma.

Kissajengiläiset

Kauan hillottu aarre, Annika Nykäsen eli Mutturallan suunnittelema Kissajengi päätyi vihdoin vaatteeksi. Ai että tämä herkku on suloinen! Kerrassaan upea taiteilijakin kuosin takana.

Keskisisko sai tunikan Paapiin kaavakirja lapsille Siiri-tunikan kaavalla. Helmalle pistin pituutta sen, mitä kangasta riitti. Lopun yhdistin mustavalkeaan raitaan ja näin pikkusiskokin sai bodyn saman kaavakirjan body-kaavalla.

Suloiset, eikö?

Verson puodin Suomi100 -ompeluhaaste

Keskikesän Verson puodin ompelukerhon haaste kantoi Suomi100-teemaa, Topeliuksen Koivua ja tähteä mukaillen ajatukset sodan jälkeisessä kotiinpaluussa kotikoivun jo näkyessä.

Ensireaktio trikookankaaseen oli ehkä epäilys, istuisiko väri itselle. Hyvin pian tuli selkeä visio kotoisasta, turvallisesta, rennosta kesämekosta, jossa on hyvä nauttia kesäillan auringosta niin omalla terassilla kuin juhannuksena mökilläkin.

Kankaan sai tällä kertaa valita kolmesta sävyvaihtoehdosta: päivä (alkuperäinen), aamurusko (tyttömäinen) ja mustavalkoinen. Itselleni heräsi heti kuvauksesta ajatus koivuista ja oli selvää, että tahdoin kankaan alkuperäisvärin mukaan. Onneksi, kyllä koivut ja kesä Suomessa on vihreää!

Mielikuva mekon mallista oli niin vahva, että jouduin yhdistämään kahta kaavaa: yläosa on Suuren käsityölehden 3/17 mukaan tehty, alaosa saman lehden numerosta 7/14. Kuminauhan mallailin itselleni sopivalle korkeudelle ja kireydelle.

Pääntiellä taitoin resorirenkaan nurjalle ja tikkasin peitetikkikoneella.

Loppukangas taipui Paapiin kaavakirjan bodykaavalla bodyksi Suomi100-vauvalle.