Pienten poikien kesävermeet

Tässä kootusti vuorostaan viime aikoina pojille lähteneitä vaatteita. Näitäkin on välistä varsin kiva tehdä, omille kun tekee nykyään varsin tyttömäistä, kun neitien oma makukin on kehittynyt aika tarkaksi. 

Tämä valkopohjainen työkonekangas on yksi suosikkipoikakankaista. Olinkin hankkinut sitä kummipoikia silmällä pitäen jemmaan pätkän, mutta kun kaveri kaipaili siitä pojalleen paitaa, ompelin sen pienelle hurmurille paidaksi. 

Paidan pääntie on ommeltu käsin kääntäen samalla trikoolla ja tikattu sitten peitetikillä. Hihansuissa on pitkät, resorimaiset käänteet, jotta paita palvelee tuplakoossa. 

Samaan tapaan tein hihansuut myös tähän tummapohjaiseen työkonepaitaan, jonka trikoo on Kimmiltä. Loppupalasta sai ommeltua vielä pienet bokserit. 

Myös tämän paidan pääntie on kantattu trikoolla käsin. 

Boksereissa kuminauha on ommeltu vyötärölle. 

Kummipojalle lähti kesälahjana t-paita, jonka dinotrikoo on Kankaiselta. Tämän pääntien kanttarin resorilla kääntäjää käyttäen.

Toisen kummipojan kesälahjana lähti kaksi trikoopaitaa, joiden palat löytyi tilkkulaatikosta. Ihana, kun on näitä pieniä, joille voi hyödyntää näitäkin paloja.

Kummankin paidan pääntie on kantattu resorilla kääntäjää käyttäen. 

Kaislatarin valkopohjainen traktori riitti kahteen paitaan, kun takakappaleiksi täydensi yksivärisiä. Pääntiet on ommeltu kääntäjällä. 

Myös ruskeasävyinen konekuosi on Kaislattarelta. Näihin kumpaankin yhdistin vihreää yksiväristä. Pääntiellä on Metsolan vihreää resoria kanttina. 

Tilkkulaatikosta valmistui myös parit pienet bokserit kummipojille. 

Pienten tyttöjen kesävaatteet

Keväällä tilkkulaatikkoa myllätessä tuli leikeltyä muutama uusi kesävaate myös omille neideille. Paapiin keltaista pupua oli monta erikokoista ja - mallista tilkkua, joista yhdistelemällä tein lyhythihaisen paidan kuopukselle. Tilkut olivat aika kapeita, joten paidasta tuli slimmi, mutta kapea on neitikin. 

Paidan lisäksi viimeisistä suiroista tein rusettipannan. 

Paidan pääntie on kantattu resorilla kääntäjää käyttäen. Hihansuut ja helma on tikattu peitetikillä. 

Paapiin Satoa riitti esikoisen paidan etukappaleeseen ja hihoihin, takakappaleen tein yksivärisellä mustalla. 

Oma nuorimmainen tykkää kovasti yksisarvisista. Tein hänelle niistä tunikan ja samasta kankaasta samanikäiselle kummitytölleni kesälahjaksi paidan. Lopputilkku riitti vielä rusettipantaan. 

Yläosien pääntiet kanttasin kimaltelevalla resorilla kääntäjää käyttäen. 

Esikoisen kesälomansloitusmekon loppukangas riitti vielä kuopuksen t-paitaan ja caprilegginseiksi esikoiselle. Tämä ruusu on aikoinaan ostettu Kangaskapinalta. 

Eräälle pienelle neidille ompelin collegeshortsit Kimmiltä ostetusta collegesta. Lahkeita kiertää vaaleanpunainen resori. 

Huomenna onkin vuoro esitellä muutamia kummipojille lähteneitä kesäylläreitä sekä muita pikkupoikien kesäompeluksia. 

Juhannusruusut

Joka juhannus päätän pukea jonkin vanhan kesämekon - ja joka kesä aikaisintaan edellisenä iltana tuumin, ettei ole mitään päälle pantavaa. Kesämekkoja minulla itseasiassa onkin varsin kohtuudella, sillä suhtaudun lämpöennusteisiin hyvin skeptisesti, enkä ompele kesämekkoja ennakkoon - enkä ole muinakaan vuosina niitä valmistellut. Aiemmat ommellutkaan eivät tunnu istuvan päälle enää näppärästi, mutta tähänhän on ratkaisu! 

Tämän juhannuksen mekon visio pyöri päässä jo useamman viikon siitä huolimatta, ettei uutta mekkoa pitänyt edes tehdä. Visioon täydellinen kangaskin on odottanut mekoksi pääsyä. Olen vierastanut suuresti valkopohjaisia kankaita, mutta nyt kaksi kesäksi molemmat uudet mekkoni ovat valkopohjaiset. 

Näitä ruusuja olen hankkinut muistaakseni Lalialta, kangasta sai tosin muistaakseni Nappinjaltakin. Tätä löytyy minulta vielä pidempi pätkä, sillä tahdon ehdottomasti myös triolleni vastaavat mekot, ehkä jo täksi kesäksi.

Mekon yläosaan käytin Jujunan peruspaitakaavaa, jonka muistin hyvin käypäiseksi, mutta johon nyt jäikin vähän väljyyttä. Lyhensin helmaa itselleni mallaten, mutta näin jälkikäteen olisin ehkä laittanut sen pari senttiä alemmas välttääkseni pahimman raskausmekkofiiliksen. Toisaalta, eivätpä kesäherkut paljastu niin armotta. 

Leikkasin alas täydeltä kankaan leveydeltä 40 cm korkean kappaleen ja väliin hieman kapeamman, samankorkuisen kappaleen. Rypytin molemmat suorakaitaleet framilonilla. Pääntie on kantattu käsin. Hihoista halusin lyhyet. 

Ja tulipas siitä kiva! 

Lämmintä ja rauhallista keskikesänjuhlaa!