Pieniä sinisiä sukkia

Jämälangoistakin on hyvä välillä neuloa yhtä sun toista, ja parhaitenhan ne soveltuvat pikkusukkien tekoon. En tiedä, mikä niiden aloittamisessa on aina niin vaikeaa, vaikka aikuisen sukkaan verrattuna ne valmistuvatkin varsin sukkelaan. Pikkusukille on pukinkonttiin nyt reilumminkin tilausta, joten päätin välityönä alkaa tehdä niitä. Ennen pukinkontin täyttämistä päätin kuitenkin neuloa nuorimmaiselle kummipojalle sukat, kun ilmat alkavat viiletä. Tein ensin raitalangasta ja sinisestä perusraitasukat vahvistetulla kantapäällä, mutta niistä tuli ihan huomaatta sopivat omalle kaksivuotiaalle eli toisinsanoen puolivuotiaalle aivan liian isot. Nämä sukat menevät jemmaan pukinkonttiin. 

Facebookin Voihan villasukka -ryhmässä on pyörinyt pystyraita uutena mallivillityksenä ja kokeilin sitä näihin pienempiin sinisiin sukkiin. Kahdella raitalangalla sukista näyttää tulevan varsin veikeän näköisiä, mutta ei ollenkaan hullumpia yksiväriseenkään yhdistettynä. 

Henskelipöksyjä pikkuihmisille

Ostin kesällä kirpparilta ihanat henkselipöksyt, jotka olivat jo silloin aivan käypäset pikkuneidille. Myös kaverini tykästyi niihin kovasti, mutta heidän pikkukaverilleen ne olivat jo pienet. Näinpä päätin ommella kyseiselle pikkukaverille 1-vuotislahjaksi noita mallina pitäen pöksyt jemmoista löytyneistä harmaakuvioisesta collegekankaasta lisäten siihen viininpunaista resoria ja pari nepparia. Kangas yksistään on jo pitkään mietittänyt kohdetta, mutta jotenkin näihin housuihin se mielestäni sopi. Alkuperäisissä housuissa oli siksak-kuvio, mutta ylipäänsä kuviollisia collegeja tuntuu olevan aika vähän tällä hetkellä saatavilla.

Koska pöksyt ovat niin ihanat, päätin tehdä samalla pikkuneidillekin isommat. Kukkajoustofroteeta oli jäänyt sopiva pala, jotta pikkusiskokin sai siitä omaa. Keltaista resoria, jotta sopii siskon ja äidin samankankaisiin vaatteisiin. Nyt pala onkin aika pitkälti käytetty, ehkä sitä jonkun pipon voisi vielä saada...

Ihania kuvia sainkin pikkuherrasta, kun olivat housuja sovitelleet. Ei niistä reilut kyllä tulleet! Harvoin kun näkee, ei aina muistakaan, miten nopeasti nämä pienet kasvavat muuallakin.

Pitsineuletakki

Joulu lähestyy hurjaa kyytiä - hurjimpien huhujen mukaan aattoon on enää alle 90 vuorokautta! - ja tästä syystä pikkutonttujen pitää pikkuhiljaa alkaa miettiä, mitä papereihin kääritään. Parina vuotena tavoitteenani on ollut täyttää pukinkontti omin käsin tehdyillä lahjoilla pääasiassa pienin ostetuin lisäyksin. Tänä vuonna mennään hyvin samalla linjalla, tosin omat lapset saavat niin paljon vaatteita suoraan ompelukoneelta ja neuleita puikoilta, että heidän lahjat ovat jopa valitettavan ostettuja... Mutta muu suku ja ystävät, pehmeitä paketteja tulossa.

Tällä erää puikoilta putosi Drops desingin neuletakki, joka neulottiin ylhäältä alaspäin. En ole koskaan ennen tällaista tehnyt ja tehtyäni totean, että alhaalta ylöspäin on helpompaa työnkäsittelyn osalta. Työ painaa lopussa jo niin paljon, että viimeisen hihan kanssa tekemistä on jo pyörittelyssä, puhumattakaan kuinka langat kietoutuvat työn ympäri. 

Lankana työssä on Dropsin Paris. Väri on ihana vanha roosa. Tykkään väristä hirmuisesti itse. Tiesin ottavani riskin tehdessäni neulepaidan valmiin koon mukaan, mutta mielessäni oli eräs kokoa isompi henkilö, joka tykkää väristä taatusti aivan yhtä paljon. Kun neuletakista tuli odotetusti iso itselleni, menee tämä eräälle äärimmäisen rakkaalle ihmiselle joululahjapakettiin.

Lanka on kyllä ihanaa neuloa. Ensimmäistä kertaa pääsin käyttämään uusia Knitpron pyöräpuikkoja, enkä todellakaan kadu sijoitustani. Aivan huippupelit! Ei katkenneet kaapelit eivätkä puikot. Ainut huono on, että irtokaapelit joutuu useampaan kertaan työnaikana kierittämään uudelleen tiukalle, mutta tämän kestän kyllä.

Vielä muutama kuva sisätiloissa, joissa väri ei oikein ole aito, mutta malli näkyy paremmin. Tein takin muuten ohjeen mukaan, mutta hihaan lisäsin muutaman sentin lisää pituutta - ei silti yhtään liikaa!

Syksyiset räsymattosukat - jälleen kerran!

Jälleen puikoilta putosi uudet räsymattosukat. Tämä on kyllä niin koukuttavaa.. ikinä kun ei ennalta tiedä, millainen pari valmistuu. Tällä kertaa langoiksi valikoitui kaksi jämälankakerää, joita oli kuitenkin reilusti jäljellä. Näissä räsyissä kun molempia kuluu tasaisesti, saa samoista keristä useatkin sukat. Aika yllättävä yhdistelmä näistäkin muodostui, mutta aika kiva!

Samanlaisethan nämä eivät ole. Minua se ei haittaa, mutta moni vaatii symmetrisyyttä. Eka sukka, jossa raidat ovat enemmän erisävyiset, on minusta kivempi. Kyllä nämä minusta ihan parina menee! 

Kantapää on tiimalasikantapää. Kummastelin, kun ei oikein onnistunut ja harmilliset reiät jäi sivuun, mutta tajusin oikaisseeni kantapäätä tehdessä ja jättäneeni muutaman kierroksen välistä. No, ensi kerralla paremmin - toivottavasti! Alan tosin kyllästyä tähän kantapäähän, kun ei siitä niin siistiä saa millään, kuin haluaisin. Tavan kantapäätä tosin olen tehnyt satoja kertoja, joten ihmekkös tuo, ettei tämä vielä neljännelläkään kerralla ole tarpeeksi hieno.

Puikollaan minulla on 11 silmukkaa, lankoina Novitan Seiskaveikka. Alussa on kuusi kierrosta kaksi oikein, kaksi nurin -joustinneuletta, muuten sileää. Puikkokokona 3,5 mm. Tein kullakin värillä kaksi kierrosta, mutta tätähän voi vaihdella ihan oman mielen mukaan :)

Pukinkonttiin!

Päivänkakkaroita hupparissa

Omasta kukkahupparimekostani jäi palanen jäljelle ja heti tiesin, mitä siitä tekisin. Olin jo alunperin itselleni miettinyt siitä ihan perushupparia, mutta päätin sen tehdä tyttöselle seuraavassa koossa. On siis vähän reilu, mutta tuntuu taas kaikki vaatteet käyvän hyvin käypäiseksi ja siis pian pieneksi, niin jemmaa on hyvä vähän täydennellä. 

Hupparin kaava on Ottobresta, mutta kaavaa on muokattu reilusti. Lyhentelin helmaan resorille tilaa, sama hihansuille. Edessä olisi ollut neppikiinnitys, jonka tilalle laitoin vetoketjun. Hupun vuoritin. 

Kohdistamista olisi näköjään voinut miettiä etuosaan, ensikerralla viisastuneena. Tämä ompelujumi, joka syksyn tullen aina yllättää, saa monet asiat unohtamaan. Kolmen sävyn keltaistakin tuli huppariin, kun hupun trikoo ja resorit olivat eri sävyä. Samaan syssyyn vielä paikallisesta kangaskaupasta turhan vaalea ketju, mutta ei tuo häiritse ainakaan omaa silmää :) 

Pakko kyllä sanoa, että joustofrotee on yksi haastavimmista kankaista, joita olen ommellut. Toki liukkaat juhlapukukankaat ovat ihan oma juttunsa, mutta ah, vetoketjun kiinnittäminen näin hurjasti joustavaan kankaaseen. Tukikangasta laitoin kyllä, mutta silti kangas jousti, eikä ketjussa ollut yhtään ylimääräistä. Näin alas jäi ylimääräistä pituutta.

Mutta kiva se on! En edellenkään tiedä, kuinka resorihelmaiseen huppariin ketju ommellaan kiinni oikeaoppisesti. Vinkkejä siis kehiin! Tällä kertaa alahelmasta tuli ihan siisti, mutta myös yläosa vetoketjusta aiheutta mielenharmia, kun en alavaroja laittanut. Käyttövaate silti :)

Pikkuiset huopatossukat

Eräässä lehdessä oli tossukilpailu, jonka äitini bongasi ja ilmoitti minulle. Oli kuulemma osallistuttava siihen. Minulla oli oikein hieno visio siitä, mitä alkaisin tehdä, mutta jostain kumman syystä aika on nykyisin niin kovin rajallista. Alkuperäisen suunnitelman mukaisesti neuloin perussukan mukaiset sukat Joki-langasta ja huovutin ne tossuiksi. Ensimmäinen pesu meni näin prinkkalaa, mutta toisen jälkeen tulos oli tasaisempi. Pienen venyttelyn myötä tossut tulivat myös kokonsa puolesta suurinpiirtein samankokoisiksi.

Jemmoistani löytyi jämäkerä Novitaa, josta tein varret. Vyyhti oli jo kadonnut. Lanka on paksumpaa ja ihanan pehmeää. Tein yksi oikein, yksi nurin -joustinneuleen tason kumpaankin päähän ja välille kuusi silmukkaiset palmikot. Tein myös oikeat napinlävet langankierroilla, jotta saatoin ommella napit varteen. Napeiksi valikoitui puiset perhoset.

Seuraavaksi suunnitelmiini olisi kuulunut pitsinauhaa ja helmiä. Jotenkin ne eivät kuitenkaan istuneet tuotokseen. Olin aivan kahden vaiheilla, tekisinkö valkeaan osaan mitään, mutta kun enemmistö mielipiteistä oli sitä mieltä, että valkea kaipaa jotain, tein siihen neulahuovuttamalla punaharmaat sydämet. Neulahuovutus ei ole ollenkaan vahvinta lajiani, joten saa nähdä, oliko virhe...

Söpöt niistä silti mielestäni tuli. Nämäkin päätyvät hyväntekeväisyyshuutokaupattavaksi, jännä nähdä, kuinka niiden käy :)