Pikkumiesten pikkuautot

Joulu lähestyy hurjaa kyytiä ja se näkyy odottavassa kangaspinossa, hurjassa määrässä suunnitelmia ja vapaina minuutteina surruavasta ompelukoneen äänestä. Nyt pitäisi todella alkaa listata suunnitelmia ihan paperille, jotta tietää, mitä pitäisi ehtiä tekemään ja mielellään missä järjestyksessä. Parin viikon päästä lähdemme toiselle puolelle Suomea kyläilemään ja sinne päin vietävät paketit pitäisi viedä samalla. En ole edes varma, olenko noita suunnitelmia listannutkaan!

Kolme poikakuosista paitaa tuli surruuteltua perinteisellä Noshin paitakaavalla, joka löytyy Suuren käsityölehden 5-6/15 numerosta. Helma hitusen lyhempi, mutta muuten täysin ohjeen mukaisesti. Hihat on ensin teitettu ja sitten ommeltu sauma eli oikeaoppinen kääntöhiha ei ole kyseessä, mutta ohjeenmukainen kyllä. 

Poliisit, vauhdikkaat autot ja traktorit toivottavasti saavat pikkupojille hymyn huulille :) Aika söpöjä, ainakin minusta!

Isoimman kummin murusen joulukalenteri

Eräs yö, kun en oikein saanut unta, päätin, että teen vanhimmalle kummilapselle joulukalenterin. Neulon parhaillaan nuorimmalle omalle joulukalenteria ja isomman neulottu kalenteri on vielä numeroita vaille valmiina. Koska neulotut vie niin hillittömästi aikaa, päätin suorittaa kumminmurusen joulukalenterin ommellen.

Kangaslakkoni on pitänyt huonosti, mutta tähän halusin käyttää jo olemassa olevia kankaita. Niinpä keräsin puuvillakankaista poikamaiset ja juuri ne herkut, joita olin säästellyt, keksimättä kuitenkaan, mitä niistä tekisin. Olen niin kovin huono käyttämään puuvillaa mihinkään. Nyt minulla on kuitenkin tuo loistosuunnitelma joululahjoihin, joihin puuvillavarastoni tuleavat kyllä hupenemaan.

Takaisin kalenteriin. Leikkasin 24 yhtä leveää, mutta eri korkuista palaa neljästä eri puuvillasta. Ompelin ne taskuiksi farkkumaiselle puuvillakankaalle. Eihän ilme mikään erityisen jouluinen ole, mutta ei kai se nykymaailmassa ole niin justiinsa? Ompelin taskuihin kiinni joulusukkanapit, joihin kirjoitin numerot - saa tosin nähdä, jäikö numeroista mitään jäljelle, kun posti vei paketin perille. Taskujen sisään piilottelin yhtä sun toista, sisältöjä nyt sen enempää paljastamatta ;)

Onneksi tätä projektia ei tarvitse tehdä joka vuosi uudelleen...

Kettukassi

Tänä jouluna aion ommella ja neuloa lahjat pitkälti itse. Muistettavia on paljon, sillä haluan kangas- ja lankajemmojani pienemmäksi. Puuvillakankaita olen jo pitkään ollut huono käyttämään, sillä en käytä niitä juuri koskaan vaatteisiin. Niinpä esimerkiksi nämä kestokauppakassit ovat sekä kankaita vievää, että ihan hillittömän käteviä! Säästäähän siinä luontoa ja näitä tarvitsee ihan jokainen kaupasta ruokaakin hakeva.

Tämä kettukangas on Paapiin kettu. Piirsin kassin ihan valmiin kassin pohjalta, täytyy vielä joulua ajatellen googletella, millainen olisi superhyvän kassin kaava. Olisihan siihen hyvä mahtua PALJON tavaraa, muttei nyt kuitenkaan ihan liioitellusti - pitäähän se yleensä sisältöineen kantaa kotiin asti.

Siksak Ehtaa

Kangaskapinan siksakkuvioinen kangas miellytti niin rakasta ystävääni, että sovimme, että teen hänelle siitä mekon. Mitäpä ei ystävälle, jota siskonaan pitää, tekisi. Kaavaksi valikoitui Ehta, jolla olen jo pari mekkoa tehny aiemminkin. Nyt hihanpituudeksi valikoitui puolipitkä hiha ja helma polven päälle. Pääntie on toteutettu alavaralla, jonka tikkaukset sitten on tehty peittarilla. Hihansuiden käänteet ja helma ovat myöskin peittarilla viimeistellyt. 

Sovituskuvaa ei valitettavasti ole, mutta ilmeisesti mieleinen oli :) Tästä on hyvä jatkaa joululahjaan, kun on sovituskappale testattu ;)

Siiri ja Myyry mekkona

Tovi sitten ompelin isomalle neidille mekon Paapiin Siiri ja Myyry -kuosista. Nappasin sitä 40 cm jämäpalan Kankaiden yöstä, enkä oikein sitten tiennyt, mitä siitä tekisi, kun ei pala riittänytkään isommalle paitaan. Jotenkin ei pienemmälle neidille juuri tule tehtyä, onhan aika paljon isosiskon entisiä käytettävänä ja paremmin raaskii mieluisatkin kuosit käyttää esikoiselle, kun tietää, että ainakin kaksi vaatteita kierrättää.

Kun kangas ei riittänyt paitaan, tein siitä mekon. Mekkoja voisi siinä mielessä tehdä enemmänkin, että ne ovat pikkuneidille kovin mieleen. Leikkasin yläosan Noshin paitakaavaa (Suuri käsityölehti 5-6/15) apuna käyttäen ja tähän mustasta helmaan kaitaleen, jonka rypytin. Hihoihin en tehnyt nyt pitkiä käänteitä, vaan ompelin kaksinkertaisen trikoorenkaan. Pääntielle ompelin resorikaitaleen ja taitoin sen nurjalle peitetikillä tikaten. 

Reiluhan se vielä on, mutta resorien ansiosta pitkät hihat pysyvät paikoillaan ja mekkoa voi jo käyttää. Kiva siitä tulikin ja varsinkin neidille mieleinen. 

Huomenna muuten pitäisi kantinkääntäjäni tulla! Jännää! Viikonlopuksi tosin on tiedossa yhtä sun toista, että saa nähdä, ehdinkö kääntäjän käyttöä opetella. Ehkä sille voisi uhrata vähän yöunia? ;)

Volkkaripaita

Kangaskapinan sinisestä volkkarikankaasta kuoriutui Noshin (Suuri käsityölehti 5-6/15) kaavalla paita kummipojalle. Kokona paidassa on 98 cm täyspitkällä helmalla ja hieman pidennetyillä hihoilla. Periaatteessa siis 104 cm, mutta sen verran kapea on kummin murunen, että en leveyttä lisännyt. En tehnyt tällä erää pitkiä käänteitä hihoihin, sillä ompelin ensin sivusaumat ja käänsin sitten sen, mitä peittari salli.

Kuten jo viimeksi puhuin, päätieresoreiden teko on kyllä vihoviimeistä hommaa. En lämpene sille hommalle yhtään, tein millä tekniikalla tahansa. Tällä kertaa ompelin resorirenkaan pääntielle ja sitten käänsin sen nurjalle ja tikkasin peittarilla. Ihan siisti joo, mutta ei, ei vaan ole lempipuuhaani. Muuten tekisin trikoovaatteita kellonympäri - kuvainnollisesti toki. Olenkin nyt päättänyt hankkia kantinkääntäjän peittariini. En ymmärrä hommasta vielä mitään, joten neuvoja saa antaa! Joku ilta (tai yö) etsin aikaa tutustua peittarin toimintaan paremmin. Tiedän siis sen idean, mutta matka siihen, että peittari on kiinni koneessani ja osaan sitä käyttää, on pitkä...

Siiriä ja Myyryä sekä työkoneita

Mitä lähemmäksi joulu tulee, sitä kiireemmäksi käy ompelevan arki. Ei sillä, että ehtisin enää joka päivä ompelemaan - töissäkin kun on käytävä - mutta silloin tällöin ehtii tehdä sauman tai pari, joskus vähän enemmänkin.

Paapiin aivan ihanista kuoseista valmistui parit haaremipöksyt ja paita. Jos minulla olisi poika, aivan taatusti tekisin tuosta keltaisesta konekankaasta mitä vain päähäni saisin. Onneksi on kummipoikia ja heihin on hyvä käyttää poikamaiset suunnitelmat. Kaveripiirissä on aika monta muutakin poikaa ja tänä vuonna aionkin saada poikakankaani varsin hyvin käytetyksi, en usko sen olevan ollenkaan ongelma, pukkia kun täytyy avustaa.

Siiri keinuu -kankaasta tein Noshin kaavalla paidan. Tähän en tehnyt pitkiä käänteitä, sillä ompelin paitaan ensin sivusaumat ja tein sitten vasta hihansuun käänteen sillä mitalla, kun se peittarilla onnistui: ihan siis vain parin sentin käänteet. Pääntielle ompelin mustan resorikaitaleen. Nyt olen ihan vakavissani alkanut miettiä kantinkääntäjän ostamista Janomeen, mutta en ole vielä täysin vakuuttunut, löytyykö minulta aikaa opetella sen käyttäminen. Harjoittelu kuulemma palkittaisiin kyllä lopputuloksella. En yhtään tykkään kanttaamisesta ja siihen moni työ tuntuukin aina jumittavan. Moni kantinkääntäjän omistaja on sanonut, että kääntäjä teki ongelmasta päinvastaisen. Ehkä minullakin olisi toivoa... Ihan ilmainen sijoitus se ei tosin olisi, joten täytyy vielä tutustua asiaan ja vakuuttaa itseään.

Parit haaremit muodostui työkonehoususta ja vielä yhdet taitaa tulla samaa sarjaa. Myös Siiristä tuli tehtyä samaiset housut, mutta pienempää kokoa. Kaava on jostain Ottobrestä, mutta nyt on vaikea sanoa, mistä... Aivan suoraan en sitä löytänyt. Resorivyötärön sisässä on kuminauha, resoreilla kun on tapana käytössä lähteä löystymään.

Oma nimilappu löytyy pöksyistä takaa.

On ne kyllä vaan niin ihanat, että nyt täytyy kaivaa joku oikein tyttömäinenkin kangas samaiseen tarkoitukseen...