Kahdet varrelliset huopatossut

Jälleen kerran valmistui kahdet varrelliset huopatossut. Tarkoitus oli tehdä vain yhdet ja nekin koossa 41, mutta kun ei koko sattunut, niin ei sattunut. Niinpä lopptuloksena oli kahdet koon 39 tossut. Molemmissa tossuissa varsi on Novitan 7 veljestä -lankaa, huopuvana lankana lilavartisissa on Jokea ja mustavartisissa Eskimoa. Kyllä edelleen Joki vie minun pisteet tässä hommassa, vaikka Eskimo onkin aivan ihanaa neulottavaa bambupuikoilla. En kuitenkaan oikein osaa arvioida silmukkamääriä ja pituuksia Dropsin Eskimosta, mutta onhan lanka minulle vielä aivan uusi tuttavuus.

Molempien tossujenn sisässä oli huovuttaessa croksit, liloissa tavalliset, mustissa balleriinamalliset. Lilat huopuivatkin aivan erikokoiseksi neljänkympin pesun myötä, sillä toisessa kenkä oli kestänyt pesun ajan sisällä, toisessa ei. Uusintapesun kautta niistä tuli kutakuinkin samankokoiset. Neitikengät sen sijaan lensivät molemmat jo pesun alkuvaiheissa, eivätkä auttaneet koon täsmentämisessä ollenkaan.

Lahjakonttiin siis!

Erään mamman mekko

Vielä kertaalleen - hyvä on, ei taatusti viimeisen kerran! - tein pitsivetoketjullisen mammamekon. Tällä kertaa mekko lähti eräälle odottavalle ystävälleni, jolla pian on tarve aukenevalle, kauniille pitsivetjukoristeiselle mekolle. Aika kiva tästäkin tuli, vaikka itse sanonkin. Tässä ihan tuli muutama idea lisää...

Kaavana siis jälleen Ruskamekon kaava, jota muokkasin koon puolesta paikoitellen, lyhensin helmaa ja jätin hihat pois kankaan keskenloppumisen vuoksi. Saumuria ja peitetikkikonetta :)

Neulotut Converset eli Reaverset - I did it!

Minä tein sen!

Nyt on juuri oikea fiilis hihkaista niin. Kauan olen jo muiden tennaritossuja ihastellut erityisesti Facebookin villasukkaryhmässä ja olihan se sitten itsekin kokeiltava. Kauan asiaa emmin, sillä virkkaus ei ole oikein minun juttuni, harjoituksen puutetta lähinnä. Sukan neulominen ei tuota ollenkaan ongelmaa, mutta virkata siihen pohja. No, rohkea rokan syö.

Ohje Reaverseihin löytyy Raverlysta. Koska ohje on maksullinen, en liian tarkkoja välivaihekuvia uskalla julkaista, nytkin jo kuvaamiani emmin. 

Sukkalangaksi valikoitui helposti itselle niin mieleinen raitalanka. Itsellehän nämä sukat ajattelin harjoitella. Neuloin sukan 3,5 puikoilla Seiskaveikasta, kuten tavankin sukan. Ehkä kuitenkin vähän leveä näin 12 silmukkaa puikollaan, yleensä teenkin 11 silmukkaa puikolleen, sillä käsialani ei ole järin tiukka. Etenin ohjeen mukaan muuten, mutta pohjan tein kokoa pienempänä kuin sukat virkaten 3 koon koukulla. Nauhat myös virkkasin ketjusilmukkaa.

Lankoja oli pääteltäväksi aivan tarpeeksi, se kun ei millään ole lempihommaani. Nyt olen kuitenkin yrittänyt opetella päättelemään samantein työstä langat, enkä suinkaan jättämään niitä hamaan tulevaisuuteen. Tuo tulevaisuus kun on joskus vierähtänyt vuosiksi...

Tossut onnistuivat muuten, mutta hieman isolta ne omaan jalkaan tuntuvat. Nyt arvonkin, jätänkö ne itselle vai laitanko joululahjakonttiin. Muutamat näitä on varmaan lisää vielä tehtävä, että alkavat sujua ongelmitta, mutta sen verran työläät olivat, ettei ihan jokainen kummin kaiman naapuri joululahjapaketistaan näitä tule löytämään. 

Bodymekkoyritys ja frillamekko siskoksille

Tyttölapsenhan pukee usein mekkoihin. Myös tuommoisen parikuisen pukee oikein mieluusti, mutta eihän se ole kivaa, jos selkä vilkkuu. Siispä mekkojen ja tunikoiden alla hihaton body... tai! Ratkaisu löytyy myös mekkobodysta tai bodymekosta, miten päin sen nyt kääntäisi. Niinpä sellainen löytyi tänään koneiden paininjalkojen alta, kun hetken mahdollisuus tähän koittui vauvankin malttaessa olla ihan vaan sitterissa.

Piirsin Ottobrestä 3/13 bodyn kaavan, lyhythihainen, jonka pääntiellä ei ollut neppareita tai mitään muutakaan. Olen ollut vähän skeptinen noita päänteitä kohtaan, mutta todetessani, että pääntie on ainakin tarpeeksi avara - ellei liiankin - ja joustaa, päätin jättää kaikki nippelit pääntieltä tosiaan pois. Tein bodyn koossa 68 cm, sillä pikkusisko kasvaa käsittämätöntä vauhtia. Koska halusin bodysta mekon, leikkasin etu- ja takakappaleet kahteen kertaan ja helmaan tein vielä rimpsua. Ompelujärjestys ei mennyt ihan oikein, joten täytyy lähipäivinä väsätä uusikin bodymekko ja kokeilla, toimiiko ongelmitta. Kerron sitten, jos onnistuu, kuinka sen tein. Haarukseen nappailin pihdeillä kaksi neppiä. Hihansuihin ja pääntielle laitoin resoria.

Ja ilmeisesti minulla on jäänyt postaamatta viikon, parin takainen (ajantaju aivan kadoksissa) mekko samaisesta kankaasta isommalle siskokselle. Uusin Ottobre 3/15 paljasti sivuiltaan mielenkiintoisen frillahelmaisen trikoomekon, josta oli pakko tehdä hempeä mekko neidille. Hihat tein toisin kuin ohjeessa käskettiin, yksinkertaisesti, eikä pussiin. Rypytyksen tein langoilla, enkä nauhalla. Pääntielle resori meni vähän turhan piukkaan, mutta käytössä ei niin paljastu, kuten kuvissa. Mekon jujuhan on selkäosassa olevassa tampissa. 

Resoria ja helmaa tikkailin peitetikkikoneella, muuten saumuri hoiti hommat. Tätä kaavaa voisin kokeilla toistekin, sen verran isosisko mekkoon tykästyi.

Trikoopipot kertaa neljä pikkuihmistä

Kevät on jo pitkällä ja kesä kolkuttelee mielessä. Talvikamppeet saa vihdoin raivata varastoon ja kaivaa kevyempää tilalle. Pienet päät kasvavat, joten sain askarrella neljään pikkupäähän uutta kevääseen. 

Kummipoika ja tämän pikkuklooni saavat kevääksi päähänsä kettukuvioiset, yksinkertaiset trikoopipot. Kun oma mallipää totesi, että pipot ovat HÄNEN ja kummipojan, piti omillekin tehdä pipot, tosin leppäkerttukangasjämistä. Pipoihin käytin kaavana Ottobre 4/14 löytyvää pipon kaavaa, tosin muokkasin kokoja hieman, sillä pienimpään alle 40 cm päähän ei tietenkään löydy valmista kaavaa, mutta pitäähän siskon kanssa voida samistella :)

Vähän suttuisia kuvia.. Jostain kumman syystä tällainen kaksivuotias malli ei kestä kauaa paikallaan :)

Pussihelmamekko valkoisista oravista

Jälleen Ruskamekon kaavalla kuoriutui yksi kesämekko lisää. Tälläkin kertaa mekkoon tuli lyhyet hihat kesääkin jos ajatellen. Aluksi ajattelin tehdä mekosta syöttämiskelpoisen, mutta kangasta olikin sen verran rajallisesti - enkä halunnut pitsivetoketjua kuvion lisäksi - että sain tyytyä aivan perusmekkoon. Vähän perusmekosta poiketen tein sivuun resorireunalliset puoliympyrätaskut ja helmaan resoria pussittamaan. 

Kankaan olen joskus ostanut FB:n Kangashamstereista ja nyt se sai kunnian muotoutua ihan omaksi mekokseni. Pääntien kanttasin kaapista löytyneellä valkealla resorilla myöskin. Hihansuihin ja tikkauksiin käytin uskollista peitetikkikonettani. Saumuri ei tällä hetkellä ole yhtä uskollinen, taas se on langat solmussa ja odottaisi puhdistusta. 

Pitsivetoketjullisia trikoomekkoja

Ostin aikoja sitten nipun pitsivetoketjuja Ebayn kautta. Olenkin niitä jonkin verran jo käyttänyt. Pakettihan sisälsi samanmittaisia ketjuja laajassa väriskaalassa, tosin yhtä väriä per ketju. Nyt päätin tehdä itselleni omenakuvioisesta kankaasta mekon pitsivetoketjua hyödyntäen niin, että mekko soveltuu pikkuvauvan ruokailuhetkiin. Tehtyäni tuon omppukuosisen mekon jälleen suosimallani Ruskamekon kaavalla, pyysi ystäväni tekemään hälle myös. Näin petroolinsävyinen pilvikangas kuoriutui myös heidän vauvan murkinointiin sopivaksi mekoksi. Kohti kesää!

Onneksi olemme kovin samankokoisia, niin sama kaava soveltui molempiin mekkoihin. Helma siniseen mekkoon tehtiin lyhemmäksi, polvet paljastavaksi, kun taas omassa halusin käyttää koko kankaanmitan ja näin helma menee polvien alle.

Tikkauksen pääntielle, helmaan ja hihansuihin tein peitetikkikoneella. Mii laik!