Viimeiset pipot ennen kevään alkua

Vielä ehtii ennen talven loppua tai ainakin ennen hellekevään alkua valmistua muutama pipo ja samaan settiin lapaset. Todellisuudessa neuloin nämä pipot ja lapaset jo useampi viikko sitten, mutta voi tuota lankojen päättelyä. Eihän näissä edes ollut montaa lankaa pääteltävänä, mutta on siinä vain jokin, joka tökkii ja pahasti. Pipojen tupsutkin odottivat irrallisina kiinnitystä.

Vihreä setti on neulottu Novitan Isoveli-langata. Lankaa meni vajaa kaksi kerää koko settiin, sillä lapaset valmistuivat vajaasta kerästä, kuten myös pipo. Olin jemmannut nämä kerät jostain alekorista ja ah, miten tykkäänkin sävystä! Aivan ehdottomasti jäävät omaan käyttöön. Pipon ohje on täältä Novitan sivulta, lapaset tehty ihan peruslapasiksi tavan peukolalla. Yksinkertaiset ja nopeat, mutta silti niin toimivat.

Tupsut olen nyt tehnyt Novitan tupsukehikolla. Paljon kivempaa, mutta ei tupsuista kyllä taida yhtä kestäviä tulla kuin perinteisellä pahvitekniikalla. Missä lie vika?

Lisäksi valmistui tovi sitten Novitan Kaiku-langasta "tiimipipo" vielä siskollekin. Tuon pipon ohje täältä. Kolme pipoa onkin jo kyseisellä neulonnalla valmistunut (postaus täällä) ja vielä aivan ehdottomasti täytyy vielä yksin tehdä, omalle äitikullalle tietenkin. Ehdottoman kiva mallia neuloa, suosittelen :)

Kummin muruselle

Kummin murunen kasvaa kovaa vauhtia ja viime näkemisellä sai pikkumies taas muutaman vaatteen mukaan. Pitihän sitä myös pikkuveljen saada samisteluvaatteita. 

Ensimmäiseksi valmistui paita Noshin kaavalla kokoa 110 ihanasta Paapiin vihreästä työkoneesta. Tämä kangas on kyllä ehdottomasti yksi suosikeistani, kun puhutaan poikien kankaista: kuvio ja väri, niin täydellinen. Pääntie on kantattu, hihoissa pitkät käänteet ja helmaa lyhennetty vähän kaavaan nähden. Meillä ainakin paitaa pidetään housujen päällä eikä alla, joten on kiva, ettei se ihan tunika ole.

Paitana kummipojalle valmistui Selian pesukarhut petroolissa sävyssä. Samasta kankaasta riitti paita myös pikkuveljelle, kun hihat ommeltiin mustasta. Musta trikoo on Jonicilta, ehdottomasti positiivinen yllätys hinta-laatu-suhteeltaan. Myös näissä Noshin kaava käytössä helmalyhennyksellä kokoa 110 ja 92 cm. Täytyy todeta kaava kyllä kapoisaksi, pyöreämmälle lapselle on parempi käyttää muuta kaavaa tai lisätä leveyteen lisää, kuten myös hihoihin.

Housupulankin yllättäessä ompelin pojuselle tähticollegesta housut koossa 110. Kaavana käytin Ottobren (jotain) housukaavaa, tosin lisäsin pitkät resorit lahkeisiin. Vyötäröllä on leveä kuminauha. Taskuissa valkeaa trikoota, jotka on tikattu peitetikillä kiinni housujen etupuoleen ja kantattu kantinkääntäjällä. Tähtikangas on ihanan pehmeää, myöskin Jonicilta.

Kettukangas Jonicilta riitti kahtiin housuihin, kun toiset lahkeet tehtiin mustasta. Alkuperäinen kaava on Ottobrestä joku vauvojen haaremihousu, johon olen muokannut resorivyötärön ja pitkät resorit lahkeisiin. Näissä kokona 92 ja 110 cm, mutta taisin tosissani liiotella resoreiden kansa ja pöksyt lienevät kummatkin kokoa isommat... Isompiin tuli tehdä tasku mustalle puolen, pitäähän aarteiden kulkea mukana. Hetken mietin, kuinka tehdä tasku, kun en laittanut housuihin ollenkaan sivusaumoja. Leikkasin siis reiän ja ompelin siihen taskupussin kiinni. Toivottavasti idea toimii.

Iki-ihana Sammalpolku

Ihastuin jo tovi sitten Paapiin Sammalpolku-kuosiin. Joku oli kuitenkin eräässä ompeluryhmässä ommellut kankaasta itselleen nopeasti pipon, niin nopeasti, että kangas oli siinä hötäkässä mennyt nurin ja kohdistus enemmän tai vähemmän osuneesti ja pipo saikin ryhmässä nopeasti kommentteja "tatti otsassa"... Niinpä tämä kangas alkoi mietityttää minua siinä määrin, että meni kauan, ennen kuin rohkastuin tilaamaan sitä itselleni. Kun nyt sitten päätin tilata, tilasinpa ihan kahdessa värissä.

Tämä väri ja kuosi on vain niin ihana. En tiedä, mikä siinä on niin ylivetoa, mutta jotenkin se nappaa minuun ihan täysillä. Kaavana on tuttu ja turvallinen Ehta lyhennetyllä helmalla. Alkuperäinen mekko on kovin pitkä, mutta tällaiseen trikoomekkoon menee mukavasti lyhempi. Taskuissa on Kangaskapinan läpivärjättyä raitaa. Taskujen suut ja pääntien kanttasin kantinkääntäjällä. Hihat ovat vajaamittaiset jo sen takia, ettei kangas riittänyt pidempiin. Tällaisen S-koon Ehtan sai kuitenkin hyvin metristä kangasta (määrästä kun on ollut kovaa keskustelua).

Itse teen Ehtan taskut niin, että leikkaan sisälle taskupalan, jonka tikkaan suoraan kiinni etukankaaseen peitetikillä. En tee siis varsinaista taskupussia, sillä en halua varsinkaan trikoomekoissa niiden roikkuvan sisällä. 

Kiva siitä tuli, tässä vielä muutama sovituskuva.

Pääsiäis-Anelmaiset

Tuskin kukaan neuloja voi olla tuntematta Anelmaisia - Anelma Kervisen kirjoneulesukkia. Nuo sukat ovat pyörineet joitain kuukausia ainakin Facebookin villasukkaryhmässä taukoamatta ja ovatkin jonkin sortin villitys tällä hetkellä. Pitkään mietin niiden tekemistä, sillä jotain niissä oli minusta liikaa. Mielestäni kuitenkin jokaisen sukantekijän on nämä sukat kokeiltava ja nyt minäkin ymmärrän, miksi niitä niin paljon näkyy: nämä koukuttavat! 

Minusta sukissa on liikaa. Niinpä jätin omistani pois nauhakujan ja kukkaset. Värit valitsin (olevinaan) toisiinsa sopiviksi, vähemmän hempeiksi - vähemmän perinteisiksi Anelmaisiksi. Mallin niistä tunnistaa, mutte sukkia tehdessä viimeistään oranssin kohdalla aloin olla kauhuissani väriyhdistelmästä. Kunnon värioksennus.. Onneksi en kuitenkaan purkanut ja tänään sukat jalkaan vedettäessä olen niihin varsin tyytyväinen. Eivät ne nyt niin hirveät olekaan, jotain varsin kivaa niissä sen sijaan on. En ole kuitenkaan varma, jäävätkö nämä itselle, vai jatkavatko matkaa lahjana. Ihan kuka tahansa ei näitä kuitenkaan lahjaksi tule samaan, sen verran paljon lankaa - työtunneista puhumattakaan - näihin on upotettu!

Joku vinkkasi, että näihin saa hyvin jämälangat kulumaan. Olen täysin erimieltä. Ensimmäisen sukan tehtyäni jämälankakerät olivat huvenneet ja sain metsästää samaa sävyä täysistä keristä. Eivät jämälangat näissä siis vähentyneet ainakaan. Malli on huippukiva neuloa. Tällainenkin, joka ei juuri ole kirjoneuleita tehnyt, onnistuu ihan hyvin: kuviossa ei pitkiä lankajuoksuja ole, kiitos siitä. Eivät kyllä aivan samankokoisiksi tulleet, mutta eivät nuo jalassa kovin erikokoisilta tuntuneet. 

Langanpäättelyt olivat kyllä yksi homma taas - tällaiselle, joka siitä ei pidä, iso sellainen. Homma kuitenkin tehty ja kuvat otettu. Tässä sovituskuvia, joissa minäkin niihin ihastuin:

Ja nyt uudet puikolle, hempeimmin sävyin.

"Let it goooooooo..."

Olen käyttänyt Ottobre 5/13 Lionella-mekkokaavaa muutaman kerran aiemminkin (ananaksesta ja palloista). Kaava on kyllä supersuloinen. Ainut, etten enää muistanut, että kaavassa vyötärölinja on aika ylhäällä ja mekko on ennemminkin tunika kuin mekko, mutta mitä pienistä. Tyttömäisen söpöä menee myös tunikamittaisena, mutta seuraavasta teen kyllä mekon, sillä ne ovat meillä nyt ehdottomasti "kuuminta hottia".

Kuosiksi valikoitui - yllätys yllätys - Elsa-kuosinen digiprintti. Tämä mekko oli heti mielessäni tästä kaavasta tehtynä. Helmaan ajattelin alafrillan sinisestä, mutta näin pinkkivaltaisessa taloudessa ei sinistä kangasta löytynyt kuin yhdessä sävyssä ja sekin siinä aivan väärässä. Mallailin vaikka mitä kankaan pariksi ja ainoastaan tämä mustavalkea tähtikuosi pääsi jatkoon. Pääntien halusin joka tapauksessa kantata mustalla rauhoittamaan digiprinttiä.

Takana mekossa on tamppi (onhan se sen niminen?). Pidän tosi paljon siitä, että ylempi frilla menee vinosti, se tuo jotenkin ilmettä mekkoon :) Hihat muokkasin tähänkin versioon tehden ne yksinkertaisena. 

Sieniä tunikassa

Näin ompeluryhmässä Facebookissa todella kauniin tunikan, joka oli tehty erään Ottobren kaavoin. Mekkoa oli muokattu niin, että siitä oli jätetty ohjeessa mainitut tereet saumoihin laittamatta. Kankaana oli Paapiin Siiri keinuu ja tätä minulta löytyy itseltäkin pätkä. Menin kangaslaatikolleni kaivelemaan tuota samaa kangasta, mutta tämä sieni tulikin vastaan. Sienestä tuli heti mieleen jämätilkuiksi jääneet pallopalat ja niinpä päätinkin yhdistää nämä kaksi kangasta ja tehdä niistä tunikan kyseisellä kaavalla. 

Ottobren kaavat pitävät kyllä koon puolesta nykyisin aika hyvin paikkaansa, tai ainakaan pieniä ja niukkoja ne eivät ole. Tein tämänkin kokoa reilumpana, mutta nyt siitä tuli kyllä niin reilu, ettei se vielä kaappiin eksy. Kiva malli joka tapauksessa, mukava, että tuli testattua.