Joka juhannus päätän pukea jonkin vanhan kesämekon - ja joka kesä aikaisintaan edellisenä iltana tuumin, ettei ole mitään päälle pantavaa. Kesämekkoja minulla itseasiassa onkin varsin kohtuudella, sillä suhtaudun lämpöennusteisiin hyvin skeptisesti, enkä ompele kesämekkoja ennakkoon - enkä ole muinakaan vuosina niitä valmistellut. Aiemmat ommellutkaan eivät tunnu istuvan päälle enää näppärästi, mutta tähänhän on ratkaisu!
Tämän juhannuksen mekon visio pyöri päässä jo useamman viikon siitä huolimatta, ettei uutta mekkoa pitänyt edes tehdä. Visioon täydellinen kangaskin on odottanut mekoksi pääsyä. Olen vierastanut suuresti valkopohjaisia kankaita, mutta nyt kaksi kesäksi molemmat uudet mekkoni ovat valkopohjaiset.
Näitä ruusuja olen hankkinut muistaakseni Lalialta, kangasta sai tosin muistaakseni Nappinjaltakin. Tätä löytyy minulta vielä pidempi pätkä, sillä tahdon ehdottomasti myös triolleni vastaavat mekot, ehkä jo täksi kesäksi.
Mekon yläosaan käytin Jujunan peruspaitakaavaa, jonka muistin hyvin käypäiseksi, mutta johon nyt jäikin vähän väljyyttä. Lyhensin helmaa itselleni mallaten, mutta näin jälkikäteen olisin ehkä laittanut sen pari senttiä alemmas välttääkseni pahimman raskausmekkofiiliksen. Toisaalta, eivätpä kesäherkut paljastu niin armotta.
Leikkasin alas täydeltä kankaan leveydeltä 40 cm korkean kappaleen ja väliin hieman kapeamman, samankorkuisen kappaleen. Rypytin molemmat suorakaitaleet framilonilla. Pääntie on kantattu käsin. Hihoista halusin lyhyet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!