Juhlapukukaunottaret

Sain kunnian ommella kesällä kolmelle kaunottarelle mekot kesän tärkeään juhlaan. Esikoinen oli konfirmaatiojuhlaansa mekon löytänyt, mutta äiti ja pikkusiskot kaipasivat ylleen kaunista ja mukavaa.

Äidin mekkoon kankaaksi valikoitui viskoosi, jossa on petroolilla pohjalla hentoisia kukkia. Ihanan kevyt kangas on mukava päällä. 

Pikkusiskojen mekkoihin valikoitui Uniikit.comilta bambutrikoota, joka on ihanan pehmeää iholla. Bambutrikoo on hyvin joustavaa, joka tosin tuo omat vivahteensa ompeluun.

Isomman neidin mekossa on irroitettava olkaosa. Kappale on laitettu parilla pistolla kiinni, joten loppukesäksi se olikin irroitettu ja mekko päässyt käyttöön arkenakin.

Pikkusiskon mekko on peruskellohelmainen mekko. Lyhyet hihat ovat mukavat, kun mekko siirtyi arkiseen käyttöön. Pientä juhlavivahdetta mekkoon haettiin niskassa olevalla rusetilla.

Sain vielä muutaman ihanan kuvan juhlista, lupa julkaisuun saatu asianomaisilta.

Beaglet metsällä

Metsällä.fi on monia luontoteemaan sopivia kuoseja. Tämänkin beaglekuosin bongasi eräs eläinrakas, jolle rotu on erityisen rakas. Tilasimme useamman metrin ja suunnittelimme siitä mukavaa käyttövaatetta. 

Ensisijaisena valintana oli huppari, vaikka kyseessä onkin peruspaksuinen trikoo. Huppu on vuoritettu yksivärisellä trikoolla. Helman resoriin sekä hihansuihin käytin samaa trikoota. Hupparin pariksi ompelin t-paidan.

T-paidan pääntie on kantattu käsin samalla trikoolla. Kaikki kiinnittävät ompeleet olen tehnyt saumurilla, tikkaukset peitetikkikoneella.

Kun kangasta vielä jäi, ompelin legginsit. Legginsien reunaan on ommeltu kuminauha renkaana. Tämäkin on tikattu kiinni peitetikkikoneella, kuten myös lahkeensuiden käänteet.

Loppupaloista ompelin vielä paidan 8-vuotiaalle. Sekä paidan pääntie että hihansuut on kantattu käsin trikookaitaleella.

Merja Ojanperän Peikonpähkinäpusero

Suuressa käsityölehdessä on ollut Designsuunnittelijoiden neulepaitoja viime aikoina (vuosina?) ja olen niitä ihastellut lehti toisensa jälkeen. Keväällä aloin miettimään, miksi vain ihastelen, enkä tee niitä. Niinpä valkkasin ensin toukokuiselle Pariisin matkalle Niina Laitisen neuleen ja nyt seuraavana puikoille pääsi Merja Ojanperän Peikonpähkinäneule. Vielä on monen monta neuletta, jotka olisi ihana tehdä. Paitalankajemmoja näihin ohuisiin ei taida juuri enää olla - ah, mikä syy lähteä lankakaupoille.

Olen aiemmin neulonut lähinnä vain villasukkia ja ihmetellyt sitä, miten toiset koukuttuvat työläisiin villapaitoihin. Nyt ymmärrän sen.

Lankana paidassa on Puuilosta (muistaakseni) hankittu Polly-lanka. Lanka on kyllä akryylia, mutta koostumus ei ole omaan näppiin yhtä muovinen kuin monissa muissa tekokuiduissa. Olisin näppituntumalta voinut jopa veikata villaa olevan joukossa. Kaulalle nousevassa villapaidassa en kuitenkaan kärsi pitää kovin täysvillaista.

Malli oli mukava neuloa. Nyppyjen tekemistä emmin, sillä en erityisemmin ole niiden ystävä. Tähän malliin ne kuitenkin sopivat mukavasti. Myös 1o, 1 n -neule, jossa oikeat tehdään kiertäen oikein on silmääni yksinkertaisen kaunis.

Nyt täytyisi ottaa työn alle sukkia - joulu tulee, oletko valmis?