Kun ottaa huomioon, millainen herkkusuu minusta on kuoriutunut viime kuukausien myötä, on hyvä, että joku suostuu kaikkia tyydyttävään vaihtokauppaan: herkullisia, tuoreita leivonnaisia ompeluksia vastaan. Siinä ohessa, kun saan toimia yhden lempiharrastukseni parissa, myös lastenvahti on taattu ilman vastarintaa.
Tällä kertaa anopin vaatekaappia täydennettiin velourpintaisella, joustocollegena ostetulla pitkällä hupparilla. Ihanan pehmeä talveen! Legginsit vain alle ja menoksi. Kaavana käytin samaa kuin anopin huppareihin aiemminkin, onhan koko taattu. Hupun mallin otin omasta pinkistä hupparistani. Taskut muokkailin omasta päästä. Taskuihin asetin kankaan alassuin, jolloin sävy on vähän eri :) Aika kiva, eikö vain?
Hupparin lisäksi käyttöön lähti kaksi tunikaa, jotka on tehty kaavalla, jolla tein aiemmin itselleni mekon. Anopilla pituutta sen verran enemmän, että ihan ilman kaavan muokkauksia samalla kaavalla sai aikaan tunikan. Tarkoitus oli tehdä sinertävästä kunnolla pussihtava, mutta resorin joustavuus ja venyvyys yllätti. Enpä ole kyllä ihan äsken resoria aikuisen vaatteeseen edes käyttänyt ellei huppareiden helmaa ja hihansuuta lasketa, tällöinkin resori on ollut eri merkkistä. Oppia ikä kaikki.
Toinen tunika on tehty samalla kaavalla, mutta sen helma on muokattu suoraksi ja hihat tehty päärmeellä ja peitetikkikoneella tikaten. Kangas on kyllä aivan ihana ja loppujämät leikkelinkin jo pikkuneidin mekoksi. Vielä kun joku päivä ehtisi sen ommellakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!