Frillamekko vihreästä ananaksesta

Palasin jälleen 3/15 Ottobreen ääreen ja siitä piirtämiini frillamekon kaavoihin. Kaavat olin piirtänyt kooksi 98 cm, mutta koska tytöllä on ollut joku kummallinen kasvupyrähdys ja kaikki on jäänyt hetkessä pieneksi, eikä kirpparit enää oikein vastaa pyyntiä, täytyi ompelukone surauttaa käyntiin ja se hoitui helposti entistä kaavaa vähän isontelemalla erityisesti pituussuuntaan. Totta, olisin sen kyllä tehnyt ilman tarvettakin ja okei, jos ihan rehellisiä ollaan, niin kyllä kaapissa on aika monta mekkoa jo ennestäään.. Ensimmäistä kertaa koko, jossa varmaan puolet vaatteista ovat minun käsialaani! Ja vielä olen kelpuuttanut oman työni jäljen. Itse on oman työnsä pahin arvostelija, näinhän se todella menee.

Noniin, tein tällä kaavalla siis aiemminkin frillamekon ja kun tyttärestä se oli ihana prinsessamekko - näin prinsessavaiheessa eläessä - ja minäkin tykkäsin, toteutin toisen, kun omasta ananasmekostani jäi tuota ihanaa ananasrengaskuosista trikoota jäljelle. Resorit löytyivät jemmasta, luultavasti jostain verkkokaupasta. Ompelut on suoritettu saumurilla ja peitetikkikoneella.

Selässä on tamppi ja laaja kaula-aukko, tosi kivannäköinen päällä!

Muokattu Vilma-mekko keltaisesta Ananaksesta

Kuten aiemmin tällä viikolla postasin ja kerroin ostaneeni ihanaa Ananas-kangasta kahdessa värissä, vihreänä ja keltaisena. Keltainen ananaskangas poltteli aivan yhtälailla ja myös se oli pakko saada näin kesäauringon paistaessa mekoksi. Tovi sitten tilasin monen muun tapaan Mekkotehdas aikuisille -kirjan ja sen trikoosta toteutettu Vilma-kaava alkoi heti houkuttaa. Monta viikkoa ehti kuitenkin mennä, ennen kuin rohkenin tutuksi ja turvalliseksi, varsin toimivaksi todetun Ruskakaavan jättää sivuun ja kokeilla muuta.

Vilma-kaava vaikuttaa hyvältä. Koko on varsin paikkansa pitävä: ensi kerralla jätän kuitenkin hihoihin vähän enemmän väljyyttä ja kainaloja lasken hitusen alemmaksi. Tälläkin erää nostin pääntietä ja laskin etukappaleen saumaa, tosin siitä syystä, että halusin hyödyntää mahdollisimman pitkälti pitsiketjun pituuden ja näin helpottaa operaatiota vauva ruokailee. Eihän siis alkuperäiseen Vilman kaavaan kuulu pitsivetoketju tai aukileikkaus etukappaleeseen, mutta itse lisäsin sen aivan käytännönsyistä. Ehkei etukappaletta tarvitsisi noin paljon laskea, mutta näin tällä kertaa.

Pääntien, hihansuut (joista jätin ohjeen röyhelöt pois) ja helman tikkasin peitetikillä. 

Sammakkotunika

Tämä kangas on jo tovin pyörinyt laatikossa odottaen sitä the ideaa. Alusta asti päätin, että siitä tulee yläosa, mutta että mikä yläosa. Lopulta tämä Tuurin kyläkaupasta ostettu trikoo päätyi tunikaksi. Alun perin ajattelin tehdä siitä paidan, mutta olen huomannut pukevani isommalle neidille lähes aina legginsit ja niiden seuraksi tunikan. Siispä tunika muodostui jo näistä syistä.

Ajattelin tehdä perustunikaan pientä ajatusta tuomaan ryppyä eteen pääntielle, mutta se ei oikein toiminut kuitenkaan. Idea hyvä, toteutus ei ihan yhtä hyvä. Peruskaavana toimi jokin Ottobre, perinteisesti helmaa muokaten ja hihoja mallin mukaan. Pääntielle ompelin ohuen resorikaitaleen, jonka ompelin ensin toisesta vihreästä, mutta eihän se mätsännyt ollenkaan. Seuraavaksi meinasin kokeilla pinkkiä pääntietä, mutta kun paikallisesta kangaskaupasta löytyi juuri oikean sävyn vihreää, laitoin sillä. Nyt kun siirsin tämän vaatekaappiin, huomasin saman koon jemmoissa olevan juuri oikean sävyn vihreät legginsitkin! Ja huomasinpa, ettei tässä koossa vaatetta niin älyttömiä määriä ollutkaan ja miltei puolet omaa käsialaa. Ehkä kuitenkin voisin alkaa seuraavaksi tuhota kankaita seuraavaan kokoon, jota ei sitten juuri kirppareilta enää saakkaan ja uutenakin ostan lähinnä vain alennusmyynneistä juuri sellaista, josta todella tykkään.

Pääntien päätin vielä tikata peitetikkikoneella, mutta ei se rypytyksen kannalta ollut ollenkaan hyvä idea. Hihansuihin ja helmaan sopi paremminkin. Onneksi uusi omistaja tykkää.

Trikoomekoksi vihreää ananasta

Näin Facebookin ompeluryhmässä kuvan tästä ihanasta ananaskankaasta ja siitä tehdystä mekosta. Kyseistä kangasta saa Eurokankaasta ja niinpä sitä oli saatava, vieläpä molemmissa väreissä eli vihreänä ja keltaisena. Trikoon metrihintakaan ei ollut hurja ottaen huomioon, että trikoo on sopivan jämäkkää ja ihanan pehmeää.

Kaavana mekkoon toimi hyväksi todettu Ruskamekko, jonka helmaa hieman lyhensin. Hihoihin tein pitkät taitteet, jotka sitten ompelin peitetikkikoneella, kuten helman ja pääntienkin. Eteen lisäsin pitsivetoketjun vauvan murkinointia ajatellen. 

Väri on oikeampi näissä sovituskuvissa, joissa valo tulee ikkunasta. Aika kirkas siis, muttei ollenkaan liian häikäisevä. 

Kissamekko tähtilegginseillä

Kuukauden päivät sitten kimppatilattiin ompelevien ihmisten kanssa Kankaita.comilta. Muutamaan kankaaseen piti itsekin sortua ja tästä kissakankaasta tulikin heti sen nähdessäni idea. Samaan sävyyn kun vielä löytyi tähtitrikoota, niin setti oli valmis ommeltavaksi. Resori löytyi jemmoista ja tällä erää peitetikkikoneeseenkin sattui sopivan pinkkiä lankaa.

Mekkoon kaavana on Ottobreen 4/14 Autumn forest, tosin helmaa reilusti pidennetty ja levennetty. Kaavana minulla oli piirretty 92 cm, mutta pituusmuutoksin lähdin tähtäämään kokoa 98 cm. Leggiensien kaavan olen jossain vaiheessa piirtänyt jostain Ottobresta, mutta aina muokannut pituuksia mallaten malliin tai entisiin leggareihin. 

Koska en vieläkään käsitä, että isompi neiti on jo iso tyttö, eikä enää vauvakokoa, en osaa ostaa kankaita legginseihin tarpeeksi. Niinpä puolimetrinen ei aivan riittänyt, mutta housut sain ajoiksi tekemällä irrallisesti suikaleesta vyötärökaitaleen. Tämän kaitaleen sisään laitoin leveän kuminauhan. Lahkeensuut peitetikkasin, kuten mekon helman ja hihansuut sekä pääntien resorikaitaleen.

Hieman vielä reilu setti on, mutta mieluummin niin, sillä kasvu on huimaa. Niin kiva setti tuntui kuitenkin olevan, että siinä ihan tanssitti! Eikä sitä suostuttu päältä riisumaan kuvien jälkeenkään.

Rohkean naisen punainen iltapuku

Sain pyynnön tehdä iltapuvun. Liikkeelle lähdettiin ajatuksista ja ideoista, muutamaa kuvaakin katsottiin. Jotain yksinkertaista, mutta kuitenkin näyttävää. Jokin idea. 

Kankaaksi iltapukuun valikoitui punainen morsiussatiini, joka on näyttävä jo itsessään. Punainen ihanuus löytyi paikallisen kangaskaupan kautta tilattuna. Myös vuorikangas ketjuineen ja lankoineen löytyi läheltä. Tukikankaat ja sovituksen puuvillat sen sijaan löytyivät omista, vuosien varrelta kasaantuneista kätköistä. Suoraa kaavaa ei malliin löytynyt, joten selailin Suuri käsityö -lehtiä ja yhdistelin sopivia malleja saaden yhdessä mallista pääntien, toisesta olat ja lopusta helmat. Sovituskappaleen ja sovittelun myötä lopputuloksesta tuli seuraavanlainen. (Pukua kyllä on silitetty tekovaiheissa, mutta ei enää lopuksi viimeisten mutistelujen jälkeen, se tapahtukoon vielä ennen varsinaisia juhlia. Pahoittelut siis!)

Puvun selässä on piilovetoketju. Kyllä täytyy sanoa, että minä niiiiin rakastan tuota paininjalkaa kyseisen ketjun ompeluun!

Kaula-aukko uurtuu syvälle ja siksipä tämä puku sopii vain rohkealle, hyvin itsensä kantavalle naiselle. Eihän sieltä mitään ylimääräistä tukevuuen myötä vilku ja näyttävä valinta se on!

Pukuun laitettiin vyötärölle paljettivyö, jota voi pitää joko yksinkertaisesti tai kaksinkertaisesti ristiin, halutessaan ilman vyötä. Tämän takia vyö on irrotettava ja tuleepa käyttöikää muokattavuudella taas lisää.

Vaikka kuvista puku näyttää rintamukselta vetävän, ei se ihan niinkään mennyt. Pikaiset kuvat vähän huonolla asettelulla ja silmät neljässä alle kouluikäisessä lapsessa luovat omat ryppynsä :) 

Mutta minusta se on silti aika "pähee" ;)

Reaverset - Star edition testissä!

Olen jo esitellyt kolme paria Reaverseja. Tällä erää näissä neulotuissa "Converseissa" aiempiin on erona virkatun pohjan tilalla neulottu pohja. Ohjeen kyseisiin tossuihin voi ostaa Ravelrysta. Vaikka itse olen virkkuukoukun varressa vielä aloittelija, kolmansien tossujen jälkeen äänen minulta saavat nimenomaan nuo virkatulla pohjalla olevat tossut.

Neulotut pohjat ovat nopeammat ja helpommat tehdä. Huomattavasti. Ne ovat kuitenkin ilmeeltään minusta sen verran pliisummat, että tykkään virkatuista enemmän. Koko on kuitenkin näissä kerralla passeli, kun taas virkatussa paljon enemmän käsialasta ja "fiiliksestä" - ehkä vähän tuuristakin - kiinni. 

Miehen täti esitti jossain vaiheessa - ehkä vähän ohimennenkin - toiveen vaaleanpunaisista tossuista. Syntymäpäivä kolkuttelikin sopivasti ja näin kahvipöydän ääressä seuraan pääsivät uudet tossut. Lankana näissä siis seiskaveikka ja toteutus aivan ohjeen mukainen. Opinpa muuten tekemään nuo valkoiset virkkauksetkin oikein tällä kertaa! Seuraavaksi aion kokeilla tätä Star Edition -ohjetta pienin muokkauksin: nythän kärki on tehty nurjalla silmukalla, mutta miksei se voisi olla kokonaan oikeaakin. Ehkä kokeieln niin seuraaviin.