Alkuvuoteen on mahtunut muutama ompelus myös itselle, jotka vihdoin tuli kuvattua. Samalla varsinkin tämä Paapiin nenäpäivän hyväntekeväisyystrikoo sai syvemmän merkityksen, sillä olemme jo kuukauden päivät sairastelleet vuoron perään ja alkaa siis olla pitkä tovi siitä, kun muita rakkaita ihmisiä on nähty.
Paapiin Syli-kuosi on ihana. Jotenkin sen lämmin värimaailma ja läheisyyttä huokuva kuosi viestii siitä, mitä jokainen meistä tarvitsee: ympärilleen tärkeät ihmiset, joiden kanssa vaihtaa arjen kuulumiset, ilot ja murheet, olkapää ja halaavat kädet. Jo pari vuotta korona-aikaa, kyllä se jo näkyy ja tuntuukin.
Tein metristä reilun pituisen paidan vajaamittaisilla hihoilla. Paidasta tuli väljähkö, sillä Paapiit tuntuvat vähän kutistuvan kovassa käytössä. Pääntien kanttasin resorilla peittarilla kääntäjää käyttäen. Hihansuissa ja helmassa on peitetikkitikkaus.
Uusimman Suuren käsityölehden eli 1/22 lasten hupparikaavalla tein itselleni 170 cm leveydellä ja 164 cm pituudella hupparin. Malli on sen verran väljä, että tuo 170 cm koko vastannee aika hyvin m-kokoa.
Kaavan huppu ei ole järin iso. Se on ommeltu hauskasti kahdesta kappaleesta, jolloin vuori tulee samasta collegesta. Itsellä hupussa on sauma päällisen ja vuorin välissä, että kangas riitti. Hihoihin lisäsin vähän pituutta ja tein resoreista matalemmat.
Myös tämä college on Paapiin. Ihanan pehmoinen kyllä, toivottavasti pesuissakin pysyy yhtä miellyttävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!