Jälleen yksi leggarien ystävän surautus, ohuesta trikoosta laskeutuva tunika, joka muotoutuu vartalon tarpeen mukaan. Kankaan olen ostanut joskus Eurokankaasta ja samalla ostin vastaavaa harmaapohjaistakin. Minun pitäisikin tehdä yksi postaus aiemmista ompeleistani, niin voisin esitellä, mitä kaikkea kivaa olen vuosien saatossa tehnyt.
Tämän tunikan tein jo kesäaikaan pääntien ja hihansuiden kanttauksia vaille valmiiksi, mutta en sitten tykännytkään mallista. Pari kuukautta keskeneräisten laatikossa teki tunikalle hyvää ja nyt se istuukin paremmin. Malli on jälleen jostain Ottobrestä, jonka numeron kirjoitan näkyviin, kun sen löydän. Olen erittäin huono postaamaan vaatteista heti tehtyäni ja näinpä mallien numerot pääsevät karkaamaan, vaikka kaavat ovat kohtalaisen hyvässä järjestyksessä - tosin ovat olleet paljon paremmassakin ennen aikaa "äiti".
Jälleen kerran iloitsen peitetikkikoneesta, jolla niin hihansuut kuin pääntietkin saa nätisti. Talvi, älä tulekaan vielä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!