Huoh, huoh ja vielä kerran huoh.
Minulla on selvä visio nähdessäni tämän kankaan, mitä siitä tulee. Keväällä piirtelin kaavoja Ottobrestä - jonka numeroa en valitettavasti enää muista - mutta kauan kaavat pyörivät työpöydälläni, vaikka leikkasin ne nimenomaan tämä kangas mielessä. Lopulta sain ajoiksi leikata kankaat, mutta sitten kaavat kankaisiin neulottuna jäivät tekemättömien pinoon pyörimään. En tiedä, missä oli vika.
Nyt jälkikäteen tiedän.
Mikään ei taaskaan sujunut joustofroteen kanssa. Ei mikään. Sain tehtyä mekon kasaan, kunnes totesin, että se on jotenkin pliisu. Tällöin mekko oli suoralla kappaleella ilman minkäännäköisiä vyötärörypytyksiä. Sitten huomasinkin vetoketjun resorikanttauksen olevan pieneltä matkalta irti. Aloin korjaamaan vetoketjukiinnitystä jäljen ollen ihan hirveä. Purin ja purin ja neljännellä kerralla oli pakko luovuttaa ja antaa sen olla, vaikka mikään täydellinen se ei ollut sittenkään. Seuraavaksi olisi jo kangas ollut rei'illä.
Koska työ näytti jotenkin omituiselta, ajattelin lisätä ketjun alle rypytystä kuminauhan avulla ja purin sauman tehden uudelleen. Ei edelleenkään minkäännäköinen. Leikkasin resorikaitaleen ja ompelin poikkisaumaan. Kiva piriste, mutta muuten kovin tökerö. Ratkoja käteen ja jälleen purkuun. Seuraavaksi otin käsittelyyn kuminauhan, jonka ompelin sivusaumaan nurjalle puolen. Tällä kertaa rypytystä tuli kivasti, mutta jäykkä ketju - joka muuten löytyi mummon jäämistöistä - tappelee rypytyksen kanssa. Äh.
Mutta olkoon! Takaa mekko on tosi kivannäköinen ja edestäkin jo ihan mukiinmenevä. Jos sitä vielä purkaa, on kangas taatusti lopulta silppuna. Kyllä tällä ainakin kotioloissa vedellään.
Ja vaikka nyt vakaasti tuntuu siltä, että etten ikinä ompele yhtään mitään joustofroteesta, niin ai että, miten mukava ajatus tuli froteehaalareista pikkusiskolle...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!